Kauppa-Lopo | Page 2

etten min? siihen peliin rupea.
--Mutta mit?s pahaa teille siit? tulisi? Eih?n sit? kukaan ihminen saisi tiet??. Hyv? R?mperi--
H?n tahtoi v?kisin pist?? markkansa R?mperin kouraan.
R?mperi t?yt?isi h?net syrj??n.
--Mene nyt tiehesi siit?. Ja v?leen!
--Ka, tuota, kun tappelee! Sika! Kaikenn?k?isi? niit? pannaan vankinihdiksikin. Mutta annahan olla, viel? sin? muistat. Kunhan t?st? irti p??sen. Sen retku. Tuhma olet, ett? p??si kolisee. Olen min? ennenkin vankinihti? n?hnyt, mutta en mokomata viel? milloinkaan. Hyi, hyi, hyi!--
R?mperi ei ollut h?nt? kuulevinaan, k??ntyi vaan tyyneesti Riittaan. He puhelivat jotain kesken??n ja antoivat toisen pauhata mielin m??rin.
Lopo purki vihaansa mink? jaksoi. Mutta kun siit? ei mit??n apua ollut, n?ki h?n viimein parhaaksi lopettaa. Uteliaaksi h?n sit? paitsi k?vi tiet?m??n, mit? ne tuolla puhuivat kesken??n.
--Kyll? kait min?.--Olisiko niill? kuinka kiire? kuuli h?n Riitan sanovan.
--Ei virkkanut tytt? siit? mit??n.
--Laittakoon lankaa vaan, niin aloitan heti, kun t?m?n olen saanut k?sist?ni.
--Mit? aloitat? kysyi Lopo.
--Ei liikuta sinua, sanoi R?mperi.
--Voisitte tuon kertoa yht?kaikki. Vai pelk??ttek? suunne kuluvan?
--Raskin kait min?--alkoi Riitta. Kortmanin rouva pyyt?? minua tekem??n sukkia lapsilleen.
--Kortman--? Oles, eik? se ole Kuopiosta kotoisin? Malmia sukujaan? Entinen Augusta Malm?
--Niinp? luulen. Tunnetko sin? h?net? kysyi vankinihti.
--Tunnen tok' tavallakin. Monet monituiset leningit h?nelt? m?in. Vai t??ll? h?n nyt on, Augusta neiti. Ja rouvana, herra jesta! Niin, niin, tiesin min? sen, ett? naimiseen h?n tuli maisteri Kortmanin kanssa. Ja n?inkin min? sulhasen kerran. Semmoinen partasuu, mustaverinen. Liek? tuo h?nelle hyv? edes?
--Kuolluthan se jo on.
--Kuollut? Ett?k? h?n sitten on lesken?, Augusta neiti?
--Lesken?, viime kes?st? saakka.
--Herra armahda! Ja k?yhyydess?!
--Eip? paljon muutenkaan.
--Kuulkaa, elk?? menk?.--Onko monta lasta?
--Lienee noita nelj? tai viis.
--Voi sent??n! Nelj? tai viis. Mill? ihmeell? se raukka niit? eteenp?in vie?
--Tiukalla taitaa olla v?list?.
--Vuottakaahan, vuottakaa, R?mperi. Mihin teill? nyt semmoinen kiire on? Herra jumala, vai lesken?! Ja nelj? tai viis lasta. Ovatko kuinka pieni??
--Noin, tuota korkuisia.
--Niin, pieni? ne tietysti ovat. Tuskin siit? on enemm?n kuin kymmenkunta vuotta, kun h?net vietiin Kuopiosta. Ooho, sent??!
Lopo pani k?tens? ristiin polven ymp?ri ja vaipui ajatuksiin.
--Kymmenkunta vuotta, ei enemp??.
--No, joko min? nyt saan menn??
--Ei, ei! Ei viel?.
Lopo kaappasi yl?s, k?si hapuili taskua taas.
--Hyv? oli, ettei pantu t?t? viinaan. Sukkiako se tahtoi neulottaa, raukka? Lapsilleen, niink??
--Ett?k? sin?--? Mutta sep? ei, Kortmanin rouva, olekaan tyytyv?inen jokaisen neulomiin. Minut h?n tuntee ennest??n.
--Ole vaiti! Eik? noita muut osaisi, semmoisia kuin sukkia?
--Vaan niidenp? pit?? olla kuin valetut jalkaa my?ten.
--Ostakaa tuolla markalla, R?mperi, villalankaa ensin. Ja sitten menk?? rouvan luokse. Pyyd?tte yht? sukkaa malliksi. Ja sanotte paljon terveisi? Kauppa-Lopolta. Kyll? h?n muistaa. Paljon terveisi?, ett? ensi viikolla min? p??sen irti ja silloin tulen heti k?ym??n h?nen luonaan. Alusta viikon jo.
--Mahtaisiko h?n siit? olla niin mill?ns?k??n--?
R?mperi hymyili.
--Siihen hyv?sti saa yhden parin sukkia neulotuksi. Voin min? ehk? auttaa h?nt? viel? muullakin. Kunhan n?hd??n, kunhan n?hd??n. Nelj? tai viis lasta! Hyv? jumala!
--Osaankohan min? ostaa sit? lankaa?
--Ka, miks'et osaa. Sanot puodissa, ett? se tulee herrasv?en lapsille, niin antavat hyv??.
--Mutta mink? v?rist??
--Se nyt on se sama.
--Kaiketi mustaa, arveli Riitta, koska heill? on suru.
--No, osta mustaa. Mutta joutuun nyt, ett? p??sen neulomaan. Kysy samalla viel? kuinka rouva voi. Onko tervenn? edes?
--Kysyt??n vaan.
R?mperi meni ja Lopo siirtyi ikkunaan seuratakseen h?nt? silmill??n niin kauvan kuin n?kyviss? oli. Otti tuohisen rasiansa esille ja nuuskasi. Nuuskasi oikein hartaasti.
--Voi, kuin hitaasti astuu! Ei se sielt? joudu takaisin t?n? p?iv?n?.
---Lyhyt matka, kyll? joutuu.
--Mit?h?n tuo rouva sanoo, kun saa terveisi? Kauppa-Lopolta. Eik? juohtune mieleen entiset ajat.--Sill? oli niin hyv? koti. Ja voi kuinka hell?sti t?t? tyt?rt? pidettiin. Niin kannettiin kuin kukkaa k?mmenell?.
--Rikkaitako olivat vanhemmat?
--Rikkaita, mahdottoman rikkaita. Kivikartano semmoinen kuin hyv? linna. Ja pulskasti siell? elettiin. Vieraita jok'ikinen p?iv?. Mutta konkurssi tuli yht?kaikki kun kauppamies kuoli. Sanottiin, ett? olisi se tullut muutenkin, ja kuolemasta huhuiltiin kaikenmoista, kun, n?et, meni niin ?kki?, ettei ollut kipe?n? ollenkaan... Kuka heid?t sitten tiet??. Paljon puhutaan semmoistakin, jossa ei ole per?? ensink??n.
--?iti viel? el???
--Sit? en tied?. Se kun muutti sielt? pois poikansa luokse, Sortavalaan, vai minne lie mennyt.
--Jokohan R?mperi on ehtinyt perille?
--Jo tok'. Eik? tulle pian takaisin.
Lopo istui uskoa ikkunassa nuuskarasia k?dess? ja silm?t ulkohuoneen nurkassa, jonka takaa odotti R?mperin ilmestyv?n. Mutta ei sit? vaan n?kynyt viel?.
Hyppyset k?viv?t ahkerasti rasiassa ja nen? sen j?lkeen aina tuohahti.
--Se oli niin kaunis nuorena, mink?laiseksi lienee nyt muuttunut. Oli aivan kuin enkeli. Kauniin kaikista Kuopion tyt?ist?.
--Vai niin! Ei nyt ole en?? mit??n. Ihan vaan tavallinen.
--Tuolla tulee R?mperi. Ja onpas, n?et, sukka mukana.--Saas kuulla!
H?n asettui oven eteen. Malttoi tuskin odottaa, ett? R?mperi p??si sis??n.
--Nooh! Mit? h?n sanoi?
--Tuossa lanka, ei sit? markalla annettu sen enemp??.
--Yhteen pariin riitt??. Mutta mit? sanoi rouva, kun kuuli minun olevan t??ll??
--Ei tuo paljon mit??n. T?m?n antoi malliksi. Hiukan suurempia k?ski tehd?.
--Muistiko?
--Kyll?.
--K?skik? terveisi?? Eik? ihmetellyt, ett? mist? syyst? minut on kiinnipantu?
--Eih?n se niin pitkiin puheisiin antaantunut. Seisoi vaan kamarin kynnyksell? pikkuisen aikaa... Eik? siell? liene ollut joku vieras sis?ll?, silt? minusta tuntui.
--Ahaa--niin, luultavasti siell? oli. No kuule! Oliko h?n hyvin muuttunut? Tuntisiko viel? entiselt? n??lt?? Tytt?-ajoiltaan?
--Mist? min? sen tied?n, kun en ole h?nt? tytt?n? n?hnytk??n.
--Ka, hupsuko min? olen. Eth?n sin?, n?et--. Vaan sanoppas, oliko siell? kuinka k?yh?? ja puutteellista?
--Siit?k? nyt rupesin selkoa ottamaan.
--Hetih?n sen