Kauppa-Lopo

Kauppa-Lopo

The Project Gutenberg EBook of Kauppa-Lopo, by Minna Canth This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.net
Title: Kauppa-Lopo
Author: Minna Canth
Release Date: December 16, 2003 [EBook #10480]
Language: Finnish
Character set encoding: ISO-8859-1
*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KAUPPA-LOPO ***

Produced by Riikka, Tapio and PG Distributed Proofreaders

Kauppa-Lopo
Kirj.
Minna Canth
1889

I
Kauppa-Lopo oli pantu kiinni juopumuksesta ja pyh?p?iv?n rikkomisesta. Jo t?m? oli nelj?s kerta kuin h?n vankeudessa istui. Kolmasti ennen h?n oli joutunut satimeen, kerran l?ys?st?, kahdesti varkaudesta. Ja aina se oli h?nen syd?nt??n kaivellut, mutta ei toki milloinkaan niinkuin nyt.
Seh?n se varsinkin harmitti, ett? oli eksynyt tuohon pieneen, kunnottomaan Jyv?skyl??n. H?n, joka oli Kuopiosta kotoisin. Semmoisesta suuresta kaupungista, jossa linnakin oli kivinen ja komea, eik? t?mm?inen r?nsistynyt, vanha ij?nikuinen puuh?kkeli, jonka hatarat sein?t olivat niin kallellaan, ettei tiennyt milloin romahti kumoon koko laitos.
Ei t??ll? ihmisetk??n olleet, ei sinnep?ink??n kuin Kuopiossa. Ei n??lt??n eik? tavoiltaan. Siell? nainen m?rkiss?, suorajuovaisessa hameessaan ja pieness? nutussaan oli kuin ihminen ainakin. Mutta mit?s t??ll?! Tuossa nyt esimerkiksi tuo piikatytt?.--Lopo katseli h?nt? ikkunasta, rautaristikon takaa.
--Joutavanp?iv?inen hapsinkakkiainen. Hyi!
--Kuka? kysyi Riitta, Lopon huonetoveri, joka istui peremp?n? ja ompeli.
--Tuo juuri, tuo R?mperin piika.
R?mperi, n?es, oli vanginvartijan nimi. Str?mberg se kirjoitettiin, mutta Lopo sanoi h?nt? muiden mukaan R?mperiksi.
--Ei poloisella ole edes kunnon vaatetta p??ll??n.
--Ole tok' vaiti. Kun on karttuunileninki oikein.
--Pyh! Likainen luuttu! Tuommoista ei kerj?l?inenk??n ilki?isi Kuopiossa pit??.
--Aika siev?, jahka tytt? sen vaan pesee ja t?rkk??.
--Kuulee, ett? olet jyv?skyl?l?inen.
Lopo k??nsi turpeat kasvonsa huoneesen p?in ja virnutti. Riitta taaskin ihmetteli h?nen rumuuttaan. Suupielet ja nen?n-alusta nuuskaisessa limassa, hiukset takussa ja silmill?. Ent? nuo posket sitten! Likaisen harmaina ne pullottivat aivan kuin olisi suuri tupakkam?lli ollut molemmin puolin suussa. Ei siell? sent??n ollut, vaikka silt? n?ytti; nuuskaa h?n vaan piti huulessaan.
Ja oli tuo vaatteen tyylikin Riitan mielest? v?h?n kummallinen. Hame yht? leve? ylh??lt? kuin alhaaltakin; nuttu niin ett? paita, musta ja karkea kuin perunas?kki, vy?t?isen kohdalta aina oli esill?. Ylimm?inen nappi oli l?htenyt pois ja alta n?kyi kaula, joka oli kuin parkittu.
Tuo se nyt sitten moitti jyv?skyl?l?isi?! Mit? luuli h?n itse olevansa?
--Kun n?kisi kerran noita kehutuita kuopiolaisia. Ovatko ne kaikki semmoisia kuin sin??
--H?pi? v?h?n, mokoma ruoja. Niink? sin? olet tuhma, ett? minut otat esimerkiksi, kun on puhe oikeista ihmisist?.
--Vaan olethan sin?kin Kuopiosta?
--Jos kohta. Eik? niit? t??ll? sitten ole maailman hylkyj?, yht?l?isi? kuin min?kin.
Riitta vaikeni. Harmi lauhtui; h?nen k?vi tuota poloista melkein s??li, niin inhottava kuin olikin.
??nett?m?n? h?n ompeli hetken, sitten alkoi taas.
--Mit?s varten sinua sanotaan Kauppa-Lopoksi?
--Mit?k? varten?
Lopo veti nuuskaa sieramiinsa, aivasteli, niisti oikean k?den sormiin ja hieroi niit? sitten kupeesensa. Sille kohdalle hametta tuli suuri ruskea l?ntti entisten lis?ksi.
--Niin, mit?k? varten? h?n nauroi. No, herran poika, min?h?n, n?et, olen vanha kauppamies. Komesrooti, ymm?rr?tk?s?
--Ei, mutta todenper?st??
--Ka, todenper?st? ihan.
H?n nauraa hohotti, suu lev?ll??n.
--Kauppamiehen? min? tok' olen ollut. Kysy Kuopion rouvilta. Viel? ne muistavat t?n?kin p?iv?n?, kuinka paljon heille kannoin rahoja kouraan vanhoista vaatteista. Siin?h?n min? opin juomaankin. Pakkasessa kun kuljeskelin, t?ytyi ottaa ryyppy aina l?mmikkeeksi.
--Vai niin,--sin?, n?et, vanhoja vaatteita kaupittelit.
--Mutta my?skin mit? sattui. Ei niin huonoa kalua ollut, etten min? sit? rahaksi muuttanut. Ja rouvat kun minusta pitiv?t. Voi ihmett?! ?Sn?lla Lopo, s??ta Lopo?, pantiin. Poskia taputettiin ja vehn?skahvit juotettiin.
--Paljonko antoivat myyntipalkkaa?
--Ei kuin kymmenen penni? markalta. Mutta siit? sit? karttui. Elimme oikein hyvin siihen aikaan, sek? min? ett? poika.
--Sinulla jo silloin oli poika?
--Hm! Seitsem?ntoista vanhana min? sen jo sain.
--No, ja miss? h?n nyt on?
--Siell? Kuopiossa, is?puolensa luona.
--Mit? hullua! Onko sinulla mies?
--On tok'. Ja hyv? mies onkin. Ei t?mm?inen r??hk? kuin min?. Papinkirjassakaan sill? ei pid? oleman, ei ainoatakaan pilkkua. Ja luonnoltaan niin mainio, ettei mihin panna. Tein niin tai n?in, ei pahaa sanaa milloinkaan.
--Vaan etp?s pysy luona kumminkaan.
--En malta. Sit? kun kerran on tottunut maailmaa vaeltamaan.
--Lienet sin? sit? jo kiert?nytkin aikanasi.
--No varmaan. Olen k?ynyt Kajaanit, Mikkelit, Savonlinnat, Joensuut; nyt tuota eksyin t?h?n pahanp?iv?iseen kyl??n.
--Mik?p?s t?t?k??n vaivaa? Toimeen tulee niinkuin muuallakin.
--Ei t??ll? ole edes oikeita ihmisi?k??n. V?tyksi?, mit? lienev?t.
--Joko sin? alat taas?
--No, v?tyksi? ovat kuopiolaisten rinnalla, saat uskoa. Katsoppas nyt tuotakin R?mperi?, tuossa se taas kuhnustelee. Joudu, joudu!
--Mit? min? siit?? Olenhan sen n?hnyt ennenkin.
--Pitk? kuin hongankolistaja, mutta niin laiha, ett? voisi vainen lukea jok'ainoan luun. Min? h?net paiskaisin kumoon toisella k?dell?ni ja l?htisin tieheni niinkuin ei mit??n.
--Paiskaa, jumalan luoma.
--En h?nt? viitsi, kun on vaan muutama p?iv? t??ll? oltavana.
Lopo kopautti ikkunaan ja vilkutti k?tt??n.
--Sis??n, sis??n, R?mperi! Riitan silm?t leveniv?t.
--Ett?k? kumminkin aijot--?
--Olehan vaiti.
Lukkoa kolisteltiin ulkopuolella, rautakanki jym?hti maahan ja ovi aukeni.
R?mperi astui sis??n. Riitalta putosi ompelus lattiaan.
--Noh! Mit? nyt? tiuskasi R?mperi. Lopon k?si oli mennyt taskuun.
--Hyi tuota, kuinka ?rjyy. Eik? sit? osaa ihmisiksi puhua?
--Sano pian, jos sinulla on mit? sanottavaa. Lopon k?si yh? kopeloitsi taskua.
--Kun ette olisi noin ?k?inen.
--Niin mit? sitten?
--Niin antaisin t??lt? markan ja--
--Ja--?
--Ja pyyt?isin ostamaan viinaa.
--Heh! Vai viinaa.
--Sit?k? se olikin! Riitta purskahti nauramaan ja tarttui uudelleen ompelukseensa.
--Ryypyn saatte vaivoistanne.--Kaksikin.
--El? h?pise. Olethan sen jo kuullut,