Kaukonäkijä | Page 7

?Kunnes p?iv? p??ttyy ja varjot h?ipyv?t, kulje, ole kuten mets?vuohi, minun rakkaani; tai kuten nuori peura Betherin vuorilla.?
H?n oli tahtonut kuulla t?m?n kahteen kertaan, mutta keskell? lukemista h?n oli hiljaa vaipunut ikuiseen uneen.
Ja siin? h?n nyt lep?si kauniina kuolemassa, hiljaa hymyillen kuin tervehtisi h?n pyh?? lehtoa Betherin vuorien tuolla puolen.
Seuraavana kev??n? oli er??ll? haudalla kaupungin hautausmaalla puuristi, jonka juurella kasvoi orjantappurapensas.
Siin? lep?? yst?v?ni David Holst.
* * * * *
Ik??nkuin johdatukseksi yst?v?ni el?m?ntarinaan l?ysin min? siihen liitettyn? er??n luvun, josta osa n?ytt?? olevan kirjoitettu my?hemm?ll? ij?ll?. Se todistaa, miten syv?sti h?nen mielens? oli juurtunut kotiseutuun ja mill? rakkaudella h?n oli kiintynyt siihen.

TOINEN OSA.

David Holstin muistiinpanot.
RUIJA JA RUIJALAINEN.
Jos ihminen, joka el?? niin synk?ss? todellisuudessa kuin min?, uskaltaa puhua mielikuvituksesta -- miten monta ja miten kaunista kuvitelmaa onkaan s?rkynyt minulta t??ll? Kristianiassa, senj?lkeen kun pari kolme vuotta sitte j?tin kotini Ruijassa ja tulin ylioppilaaksi -- miten harmaa ja v?rit?n onkaan maailma t??ll? etel?ss?, miten pienet ja pikkumaiset sek? ihmiset ett? olot sen rinnalla, mit? olin kuvitellut!
K?vin er??n? iltap?iv?n? muutamien yst?vien seurassa vuonolla kalastamassa, ja me pidimme tietysti kaikki hyvin hauskaa -- kaikki paitsi min?, vaikka erinomaisen hyvin osasin ik?v?ni peitt??.
Minulla ei todellakaan ollut hauskaa!
Istuimme litte?pohjaisessa leve?ss? veneess?, jota he sanoivat ?proomuksi? ja joka muistutti pesuammetta. Me ongimme koko iltap?iv?n sameassa vedess? muutaman kyyn?r?n syvyydell? hienolla siimalla, ja saimme yhteens? seitsem?n, sanon seitsem?n valkoturskaa -- ja sitte me soudimme sangen tyytyv?isin? kotiin.
T?m? kaikki ihan inhoitti minua; sill? samanlainen kuin t?m? proomu vailla k?li?, jonka avulla se voisi kulkunsa ohjata, vailla purjeita, joita ei voi ajatella siihen kunnolleen asetetuiksikaan, ilman aallokkoa, jota se ei voisi edes kest??k??n ja samanlainen kuin t?m? harmaa, samea, tyyni meri, jossa korkeintaan muutama pieni valkoturska loiskii -- on minusta pohjaltaan koko el?m? t??ll?p?in. Ei sill? miss??n suhteessa ole muuta tarjottavana kuin tuollaisia pieni? turskanpoikasia.
Toisten siin? jutellessa muistui mieleeni kalaretki, jonka pieness? kolmihankaisessa veneess?mme kerran teimme kotiseutuni rannikolla oleville Mennink?issaarille, kalaretki, miss? h?n oli mukana -- miten toisenlainen p?iv?, miten toisenlainen vene, miten toisenlaiset seikkailut! Kuinka k?yh??, yksitoikkoista ja seikkailutonta onkaan kotiseutuuni verraten el?m? n?ill? rikkailla, viljaa kasvavilla savipelloilla, t?ll? h?yrylaivasavun peitt?m?ll? Kristianian sel?ll? tai itse t??ll? kaupungissa!
Mutta jos min? lausuisin julki ajatukseni, niin n?m? ylpe?t ihmiset saisivat suuret silm?t.
Kun t??ll? puhutaan kalastuksesta, tarkoitetaan sill? muutamia laihoja apajia, v?h?n turskaa ja muuta pient? kalaa.
Ruijalainen k?sitt?? kalastuksen kuten kaiken muunkin tuhatkertaiseksi, h?n tarkoittaa Lofotein ja Ruijan miljoonia, ja sen lis?ksi viel? lajien ylenm??r?ist? moninaisuutta, valaskaloista alkaen, jotka suuret, kohisevat kalaparvet edess??n vett? ruiskuttaen temmelt?v?t salmissa, aina kaikkein pienimpiin kaloihin asti.
Ainoa harvinainen kala, jonka t??ll? olen n?hnyt ja jota siksi my?skin aina katselen miss? sen vain tapaan, on kulta-ja hopeakala, jota pidet??n lasikuvussa kuten kanarialintua h?kiss?; mutta seh?n on kotoisin toisesta, etel?isest? seikkailumaasta.
Puhuessaan linnuista ei ruijalainen my?sk??n, kuten ihmiset t??ll?p?in, tarkoita jotakuta sy?t?v?ksi aijottua linturaukkaa, vaan h?n ajattelee ??ret?nt?, taivaant?yteist? karjaa, joka valkoisena hy?kylaineena kaareilee ilmassa lintuvuorien ymp?rill? ja suurena, kirkuvana, temmelt?v?n? lumiry?ppyn? peitt?? hautomapaikat.
H?n ajattelee haahkaa, sorsaa, ranta-harakkaa uimassa vuonoilla ja salmissa tai parvissa luodoilla istumassa, kalalokkeja, merikotkia, kuikkia ilmassa kiit?m?ss?, h?n ajattelee sarvip?ll?? ilke?sti ulvomassa tunturirotkoissa -- sanalla sanoen, h?n tarkoittaa kokonaista lintumaailmaa, ja h?nen on vaikea rajoittaa k?sityksens? johonkin yksin?iseen metsoparkaan, jonka syd?met?n ihminen yll?tt?? ja tappaa, kun se auringon noustessa yli honkaisen harjan lemmitylleen kuhertelee.
T?m?nseutuisten laihojen marjamaitten asemesta on ruijalaisella peninkulmanlaajat muurainsuonsa.
Simpukoista pitkin pituuttaan k?yhien rantamien sijaan muistuu h?nen mieleens? rannikko, jonne meri on mit? runsaimmin siroitellut ihmetelt?v?n monimuotoisia, kaikenkirjavia n?kinkenki?.
Ruijassa ovat yleens? kaikki luonnonsuhteet ylen voimakkaat ja usein ??rimm?isyyteen asti toistensa vastakohtia.
Sill? on er?maansa, ??rett?m?t, yksitoikkoiset kuten alkuaikoina, jolloin siell? ei viel? ihmisi? asunut, mutta keskell? n?it? er?maita on sill? my?skin ??rett?m?t luonnonrikkautensa. Sill? on aurinkonsa ja kes?inen ihanuutensa, jonka p?iv? ei kest? kaksitoista tuntia, vaan lakkaamatta y?t p?iv?t kolme kuukautta, jolloin usein saa k?ytt?? naamaria suojana s??skiparvia vastaan.
Mutta t?m?n vastakohtana on sill? my?skin pime? ja peloittava, yhdeks?n kuukautta kest?v? y?ns?.
Kaikki on siell? j?ttil?ism?ist?, mutta siell? ei ole ??rim?isten vastakohtien v?lill? noita v?h?p?t?isi? v?limuotoja, joille rauhallinen el?m? t??ll? etel?ss? on perustettu; nuo suhteet soveltuvat, toisin sanoen, paremmin mielikuvitukselle, seikkailuhalulle, uhkarohkeudelle, kuin kylm?lle j?rjelle ja hiljaiselle, tasaiselle toiminnalle.
Ruijalainen saattaa sent?hden t?nne tultuaan alussa tuntea olevansa jonkinlainen Gulliver, joka on joutunut Lilliputtien maahan, eik? h?n yleens? oikein sovi yhteen asukkaitten kanssa, ennenkuin h?n on muodostanut vanhat totutut k?sityksens? t?m?n k?yh?n, j?rkev?n todellisuuden mittakaavan mukaan, toisin sanoen, ennenkuin h?n on oppinut k?ytt?m??n j?rke?ns? mielikuvituksen asemesta.
Suksilla kuljeskeleva lappalainen poroineen, kainulainen, ven?l?inen -- puhumattakaan tuosta alati kiertelev?st?, maalla hitaasta mutta veneess? notkealiikkeisest? ruijalaisesta -- kaikki he ovat ep?ilem?tt? paljoa mielt?kiinnitt?v?mm?t kuin yksitoikkoinen, kauraa viljelev? talonpoika, jonka mielikuvitus tuskin ulottuu oman pellon ulkopuolelle muuta kuin ihmettelem??n, mitenk?h?n kaukaa hevonen sill? kertaa on takalistolta haettava.
Rajuilmasta tai aalloista puhuessa ajatellaan t??ll? pient? myrsky? tai aallokkoa, joka korkeintaan saattaa jossain m??rin vahingoittaa satamaa, ja mielt? j?rkytt?v?n? tapahtumana pidet??n jonkun k?mpel?n merimiehen hukkumista.
Minun mieleeni johtuu aivan toisenlainen kuva: tunturilta ?kki? vy?ryv? hirmu-myrsky, joka tempaa talot mukanaan -- senp?t?hden ne siell?p?in sidotaankin k?ysill? kiinni kallioon -- J??merest? hy?kk??vi? aaltoja,