Kaukonäkijä | Page 6

h?nt? katsomassa, ja ett? h?n joka p?iv? peloissaan odotti, kunnes vaimoni oli k?ynyt tarkastamassa, oliko p?lyt huolellisesti poistettu ja huone t?ydess? kunnossa. Ainoa, mink? vaimoni ihan julkisesti pani toimeen, oli kaikenlaisten vahvistavien ruokien l?hett?minen. Tyt?n viedess? ne h?nelle seurasi h?nen mukanansa aina mielell??n joku lapsista, jota h?n sitte huvikseen hetken piti luonansa leikkien ja jutellen sen kanssa.
T?m? uusi, h?nelle outo suhde n?ytti my?skin tuottavan h?nelle viihdytyst?. Mutta kuukauden kuluttua h?nen mielens? taas alkoi synkisty?. Huomasin selv??n, ett? meid?n k?yntimme h?nen luonaan vaivasivat h?nt?, ja siksi me my?skin v?h?ksi aikaa j?timme ne sikseen. H?n vietti kaiket p?iv?ns? lev?ten sohvallaan huoneen pimeimm?ss? sopukassa.
Er??n? iltana palvelustytt? kertoi kuulleensa huoneesta itkua ja nyyhkytyst?; h?n ei siksi tahtonut menn? sis??n, vaan j?i seisomaan oven ulkopuolelle. Hetken kuluttua h?n luuli kuulevansa sairaan hartaasti rukoilevan, vaikkei h?n sanoja eroittanut. Seuraavana iltana h?n kuuli h?nen soittavan hiljaista s?velt? aivan kuin viululla, josta ei ??ni oikein ottanut l?hte?kseen.
Kun seuraavana aamup?iv?n? tulin h?nen luokseen, oli h?nen mielens? kokonaan muuttunut; ja ihmeekseni min? huomasin, ett? viulu, joka kuten ennenkin haljenneena ja jousi vierell??n riippui sein?ll?, nyt oli puhdistettu ja ett? siin? oli uudet kielet. P?yd?ll? vuoteen ??ress? n?in my?s vanhan raamatun, jota en koskaan ennen ollut huomannut, luultavasti siksi, ett? h?n aina oli pit?nyt sit? kuten pyh?? esinett? k?tkettyn? kaappiinsa.
H?n n?ytti tavallista raukeammalta ja rasittuneemmalta; mutta h?nen kasvoillaan oli kirkastunut ilme kuten miehell?, joka on taistellut kohtalonsa kanssa ja vihdoin saavuttanut rauhan ja tyydytyksen.
Jos k?visi p?ins?, h?n pyysi, niin tahtoisi h?n mielell??n viel? samana p?iv?n? puhutella vaimoani; minun kanssani puhuisi h?n mieluimmin heti, ja siksi pyysi h?n minua hetkeksi j??m??n h?nen luokseen.
Hymyillen -- tuota samaa hiljaista hymy?, h?nen oman kauniin salaisuutensa hymy?, jonka tunsin niin hyvin entisilt? ajoilta, mutta jota h?nen nyt ei en??n tarvinnut peitt?? -- h?n k??ntyi minun puoleeni ja laskien k?tens? olkap??lleni katsoi minua vakavasti silmiin ja sanoi:
?Rakas hyv? Fredrikini! En voi sanoa sinulle miksi, mutta tied?n varmaan, etten el? niin kauan, ett? n?kisin kev??n koittavan. Sit?, mik? minulta puuttuu, et sin? eik? kukaan muukaan ihminen voi minulle antaa, vaan Jumala yksin. Mutta kaikista yst?vist?ni olet sin? ollut minua l?hinn? ja sinun yst?vyytesi on ulottunut syvemm?lle, kuin mit? voit aavistaakaan. Sinulla on oikeus tuntea se, joka on ollut yst?v?si. Kun min? olen mennyt -- ja se on varmaan tapahtuva viel? t?n? talvena, ehk? pikemmin kuin sin? sairauteni kannalta katsoen luuletkaan -- l?yd?t kaappini laatikosta joukon muistiinpanoja. Ne sis?lt?v?t nuoruuteni tarinan, mutta niin vaatimaton kuin se onkin, on sill? kuitenkin ollut ratkaiseva merkitys koko el?m?lleni. Se on kertova sinulle, ett? maailma on ollut minulle raskas, ylen raskas, ja ett? olen iloinen kuin vapautettu lintu saadessani sen ij?ksi j?tt??.?
?Oli aika?, h?n lis?si hetken mietitty??n, ?jolloin toivoin saavani viimeisen leposijani er??n pienen kirkon vierell? Ruijassa; mutta nyt min? uskon, ettei paikka mit??n merkitse ja ett? voin lev?t? yht? rauhallisesti t??ll?kin.?
N?in puhuttuaan h?n puristi k?tt?ni ja pyysi minua k?ym??n vaimoani hakemassa.
Kun t?m? saapui, h?mm?styi h?n n?hdess??n yst?v?ni niin keve?ll? ja valoisalla mielell?, ettei h?n sellaiseksi olisi voinut h?nt? kuvitellakaan. Yst?vyyden nimess? pyysi h?n vaimoltani nyt pient? palvelusta. Se oli oikeastaan vain p??h?npisto; mutta jos h?net kutsuttaisiin pois, t?ytyi vaimoni luvata kev??ll? istuttaa h?nen haudalleen orjantappurapensas.
Miten surullinen h?nen pyynt?ns? oli ymm?rsi vaimoni vasta minun kerrottuani h?nelle, mit? yst?v?ni sit? ennen oli minulle uskonut. Sill? vaimoni kanssa puhuessaan oli David Holst n?ytt?nyt niin iloiselta ja onnelliselta, ett? kaikki surullisuus ik??nkuin h?lveni.
Yst?v?ni ennustus n?ytti liiankin pian toteutuvan. Vaikka h?nen mielentilansa muuttui yh? valoisammaksi, ik??nkuin uusi el?m?ninto olisi sit? kirkastanut, kulki h?nen tautinsa kuitenkin p?iv? p?iv?lt? kohti kuolemaa.
Er??n? p?iv?n? l?ysin h?net vuoteesta, miss? h?n nykyisin suurimmaksi osaksi vietti p?iv?ns?, innoissaan katselemassa, miten pikku poikani Anton h?nen kannettomasta viululaatikostaan oli tehnyt h?yrylaivan, jota h?n kuljetti lattialla, k?yden milloin miss?kin vieraassa satamassa. Kun tulin h?nen luokseen, kertoi h?n hymyillen, ett? h?n oli k?ynyt kotonaan Ruijassa ja taas leikkinyt sen rannoilla.
Vaimostani oli v?hitellen tullut h?nen ainoa sairaanhoitajansa. H?n k?vi yst?v?ni luona pari kertaa p?iv?ss? ja j?i istumaan h?nen vuoteensa ??reen. H?n piteli silloin mielell??n vaimoani k?dest? tai pyysi h?nt? lukemaan jotakin vanhasta raamatusta. H?n etsi siit? tavallisesti sellaisia kohtia Vanhasta Testamentista, miss? puhutaan kahden ihmisen v?lisest? rakkaudesta. Erityisen mielell??n h?n kuunteli kertomusta Jaakobista ja Raakelista.
Vaimoni, joka v?hitellen koko syd?mell??n oli kiintynyt sairaaseen yst?v??ni, uskoi minulle er??n? p?iv?n?, ett? h?n luuli tiet?v?ns?, mik? h?nt? vaivasi; se ei voinut olla muu kuin onneton rakkaus.
Niin liikuttavan kauniina, kuin h?n siin? lep?si kuoleman l?hestyess?, h?n ei koskaan ollut toista ihmist? n?hnyt.
Hymy huulillaan makasi h?n niin hiljaa, kuin olisi h?n ajatellut suloista kohtausta, johon h?n oli kutsuttu tulemaan heti, kun h?n oli valmis j?tt?m??n yst?v?ns? t??ll? maan p??ll?.
Er??n? iltana h?n pyysi vaimoani j??m??n h?nen luokseen.
Kello yhdeks?n tultiin minua hakemaan, mutta p??sty?ni sinne h?n ei en??n ollut el?vien joukossa.
H?n oli pyyt?nyt vaimoani lukemaan h?nelle er??n kohdan Korkeasta Veisusta, jonne h?n oli pannut merkin. Se oli toinen luku, jossa sulho ja morsian puhuvat kesken??n ja joka alkaa sanoilla:
?Olen Saaronin ruusu ja laaksojen lilja? ja loppuu n?in: