Kaukonäkijä | Page 5

pakko ruveta kotiopettajaksi ja meid?n tiemme erosivat, kuten niin usein el?m?ss? k?y.
T??ll? nyt t?n? iltana tapasimme toisemme.
K?yt?v?st? kuului kilin??, ja kohta sen j?lkeen David Holst varovasti avasi oven palvelustyt?lle, joka kantoi h?yry?v?? kannua sek? siihen kuuluvia tarpeita, mitk? olivat kyll?kin mieluiset miehelle, joka kuten min? t?n? iltap?iv?n? useita tunteja oli kuljeskellut ulkona myrskyss?.
David l?ysi minut istumasta h?nen sohvassaan, poltellen h?nen piippuaan ja jalassani h?nen tohvelinsa, kaikki aivan kuten entisin?kin aikoina -- ja t?m?n min? itsekseni luin noitten viekkaitten sotatemppujeni joukkoon; sill? n?itten molempien esineitten, h?nen piippunsa ja h?nen tohvelinsa avulla, min? muitta mutkitta saatoin asettua sille kannalle, kuin olisi meid?n suhteemme nyt yht? l?heinen kuin ennenkin.
Olin ylpe? kuin sotap??llikk?, joka heti taistelun alussa onnistuu voittamaan kokonaisen maakunnan.
Tavallisen sohvapaikkansa puutteessa David Holst nosti tuolin p?yd?n ??reen ja istuutui suoraan minua vastap??t?, asettaen totitarjottimen v?lillemme p?yd?lle.
Istuimme j?lleen molemmat tuon saman ilonvirran ??rell?, miss? nuoruudessamme niin monet kerrat olimme teutaroineet; mutta nyt me molemmat ammensimme siit? varovaisemmin.
Keskustelun kuluessa h?n usein nojautui eteenp?in minua kohti ik??nkuin tarkemmin kuunnellakseen, ja silloin h?nen p??ns? joutui lampun kirkkaaseen valokeh??n.
Huomasin silloin, ett? h?nen tukkansa oli k?ynyt ohueksi ja jotakuinkin harmaaksi, ja ett? h?nen ryppyiselle otsalleen kohosi pieni? hikihelmi?. Harmaankalpeat ter?v?t kasvojenpiirteet ja omituinen kiilt?v? ilme, jota en ennen ollut n?hnyt h?nen silmiss??n, ilmaisivat minulle, ett? h?ness? sek? ruumiillisesti ett? henkisesti paloi maanalainen tuli, joka ei en??n ollut sammutettavissa.
Kun t?m?n lis?ksi yh? uudistuneista ysk?nkohtauksista luulin ymm?rt?v?ni, ett? h?nen kumartumisensa minua kohti saattoi johtua yht? hyvin siit?, ett? h?n oli v?synyt ja etsi lepoa nojautumalla p?yt?? vasten, kuin keskusteluinnosta, p??tin arkailematta k?yd? k?siksi h?nen terveydentilaansa ja siten voittaa hyvinkin t?rke?n varustuksen h?nen luottamuksensa linnassa.
Min? nousin ?kki? p??tt?v?isen? ja vakavana virkkoen, ett? min? kokeneena l??k?rin? ik?v?kseni n?in h?nen olevan sairaamman kuin mit? h?n itse ehk? luulikaan, ja ett? h?nen nyt heti, koska h?n n?ht?v?sti oli lopen v?synyt -- osoitin hikihelmi? h?nen otsallaan -- oli istuttava mukavaan sohvaan, jonka min? t?h?n asti yksin olin anastanut.
H?n my?nsi, ett? h?n luultavasti ei ollut kest?nyt kaksinkertaista vaeltamista portaissa -- ensi kerralla h?n oli l?htenyt vain p??st?kseen tuosta talossa k?yv?st? kauheasta vedosta -- ja suostui toivomukseni mukaan istumaan sohvaan.
Keuhkoissa h?nell? oli vika, h?n lis?si. Kuulotorven ja koputuksien avulla sainkin selville, ett? h?n ik?v? kyll? oli oikeassa.
H?nell? oli keuhkotauti, viel?p? siihen m??r??n asti, ett? kysymyksess? oli en??n vain ajan voittaminen eik? hengen pelastaminen; sill? toinen keuhko oli kokonaan pilalla ja toiseenkin oli tauti jo iskenyt.
Lopun illasta vietimme yhdess? yht? l?heisin? yst?vin? kuin ennen muinoin. L??k?rin? oli minulla sit? paitsi nyt jonkinlainen pieni ylivoima h?nen suhteensa.
Kello yhdeks?n selitin h?nelle, ett? h?nen oli pantava levolle ja lupasin seuraavan p?iv?n aamupuolella tulla uudestaan, antamaan h?nelle tarpeelliset m??r?ykset. Kansakoulussa, h?n kertoi, oli h?nell? tunti vasta yhdelt?toista -- siihen asti h?n lupasi pysy? huoneessaan. -- -- -- --
Kotiin tultuani l?ysin vaimoni levottomana minun t?hteni. H?n ei voinut ymm?rt??, ett? j?rkev? mies ja lis?ksi viel? l??k?ri, joka muita kehoitti varovaisuuteen, kauemmin kuin mit? oli ihan v?ltt?m?t?nt? kuleksi ulkona t?llaisessa jumalanilmassa. Olinhan ollut ulkona miltei p?iv?llisist? asti.
T?h?n ei minulla ollut mit??n sanottavaa; min? vain h?nen puhellessaan mietin, mitenk? parhaiten voittaisin h?nen my?t?tuntonsa sille asialle, joka nyt oli syd?mell?ni.
Vaimollani ei ollut aavistustakaan kuolonsairaasta yst?v?st?ni, ja jos tunsin h?net oikein, voisi ehk? sen lis?ksi sattua, ett? h?n loukkaantuisi kuullessaan, ett? tuo yst?v? tavallaan ennen h?nt? oli omistanut nuoruuteni rakkauden.
K?vi todella niin kuin olin luullut; sill? vasta arveluttavan pitk?n vaitiolon j?lkeen vaimoni ?kki? tuli luokseni sanoen, ett? minun paras yst?v?ni tietysti on h?nenkin syd?melleen rakas.
Ja siit? hetkest? asti ei kukaan voinut olla innokkaampi kuin h?n. Siihen, mihin h?n kerran ryhtyy, antautuu h?n nimitt?in aina koko innollaan, ja viel? samana iltana h?n rupesi suunnittelemaan, mitenk? asia olisi j?rjestett?v?.
Kello kymmenen seuraavana aamup?iv?n? menin vaimoni kanssa yst?v?ni luo, ja esitt?ess?ni h?net sanoin vaimoni toivovan, ett? h?n pit?isi h?nt? yht? vanhana yst?v?n? kuin minuakin.
Ilmoitin h?nelle niin rohkaisevasti kuin mahdollista -- vaikka vaimoni minun puhuessani k??ntyi poisp?in -- ett? h?nen sairautensa ehdottomasti vaati h?net pysyttelem??n sis?ll? l??k?rinhoidon alaisena kuusi kuukautta, kunnes kes? l?mp?ineen enn?tti tulla h?net t?ydelleen parantamaan. Ja min? toivoin h?nen suostuvan siihen, ett? ottaisin j?rjest??kseni h?nen asiansa kansakoulussa.
H?n oli n?ht?v?sti sek? h?mm?stynyt ett? liikutettu.
El?m? ei ollut tarjonnut h?nelle yst?vyytt?, h?n sanoi; h?n oli aivan tottumaton sellaista vastaanottamaan, vaikka sit? tarjottiinkin h?nelle niin vilpitt?m?sti ja hyv?st? syd?mest? kuin nyt.
Hetken aikaa vastusteltuaan h?n vihdoin antautui vaimoni vaikutuksesta, joka yleens? ei suostu tappiolle joutumaan.
H?n ei kuitenkaan tahtonut muuttaa meille asumaan, kuten min? olin ehdottanut, koska t?m? pieni huone oli k?ynyt h?nelle rakkaaksi ja -- kuten h?n suoraan tunnusti -- h?nest? tuntuisi pahalta sekoittaa asiaan taloudellisia uhrauksia, kun h?n kerran ei ollut niiden tarpeessa.
Siit?l?htien k?vin s??nn?llisesti joka aamup?iv? h?nen luonaan ja koetin v?h?n v?li? johtaa puheen kaupungin pieniin kuulumisiin, joiden arvelin voivan h?nt? huvittaa tai ainakin tuottaa h?nelle v?h?n viihdytyst?.
Vaimoni otti asian omalta kannaltaan. P?invastoin kuin mit? min? olin pel?nnyt h?n ei pannut toimeen mink??nlaista perinpohjaista muutosta yst?v?ni taloudessa tai elintavoissa. T?m? ei aavistanutkaan, ett? palvelustyt?ll? oli omat syyns?, miksi h?n niin usein pist?ytyi