Katri Holm | Page 2

paremmalle kannalle."
"No, minun tyt?ill?ni on, kiitos Jumalan, kullakin paikkansa", puuttui puheeseen rouva Andersson, ?lykk??n n?k?inen muurarin vaimo, jonka kasvoissa oli hyvinvoinnin ilme, jommoista muissa ei huomannut, "ja hyv?th?n ne paikat sanotaan olevankin. Heid?n herrasv?kens? on oikein hienon hienoa, mutta t?m? ei suinkaan ole mik??n vakuus siit? ett? tyt?ille tulee hyvin k?ym??n. Hyv?t palkat heill? vaan on, se on varma; Maiju antoi minulle kymmenen kruunun joululahjan, se tytt?!"
"Todella, kun ajattelee, ett? meill?kin on nelj? tytt?-pahasta, jotka kaikki kerran joutuvat maailmalle leip??ns? ansaitsemaan ja siell? saavat kokea kurjuutta ja kiusauksia -- -- -- niin eip? tee mieli nauraa tosiaankaan", sanoi rouva Frisk katkerasti hymyillen.
Mutta samassa kolahti Katri Holmin kapusta p?yt??n niin suurella voimalla, ett? kaikki hyp?htiv?t.
"Jo riitt??!" huudahti h?n, siniset silm?t kiivaudesta s?ihkyen, "nyt olette puhuneet niin paljon paljasta palttua, ett? jo on aika j?rjellisenkin ihmisen saada suunvuoroa. Siin? hoette ja juttelette laeista ja m??r?yksist?, mutta mit?h?n olette itse tehneet tytt?renne suojelukseksi ja varjelukseksi?"
"Itse tehneet .... itse tehneet?" toistivat kaikki yhdess?, ja nelj? h?mm?stynytt?, utelevaa silm?paria k??ntyi Katria kohti. My?skin rouva Modin, se nainen, joka t?h?n asti ei ollut mit??n virkkanut, ainoastaan huokaillen tuijottanut eteens?, n?ytti havahtuvan ja yhtyv?n muitten kysymykseen.
"Niin, katsokaa vaan minuun, min? tarkoitan s?ntilleen sit?, mit? puhuin mit? olette itse tehneet?" toisti Katri ja h?nen ??nens? yh? kohosi. "Luuletteko, ett? laeilla voidaan est?? nuorta miest? katselemasta nuoreen naiseen ja pyrkim?st? kohtaamaan h?nt?. Luuletteko todellakin, ett? asetuksilla voidaan kielt?? miesv?ke? juoksentelemasta kauniitten tytt?jen per?ss? ja muuta senlaista? Ei, katsokaa, asetukset eiv?t t?ss? voi mit??n; kirjoitettakoon vaikka pinottain lains??nn?ksi?, niin ne eiv?t kuitenkaan auta asiaa rahtustakaan paremmaksi. *Sis?lt?p?in* t?ytyy parannuksen tulla, *sis?lt?p?in, syd?men syvyydest?*". N?in sanoen l?i Katri rintaansa ja katseli kuuntelevaa yleis??ns?. "*Teid?n* tulee kasvattaa lapsianne ottamaan vaarin itsest??n, opettaa heit? pit?m??n Jumalan k?skyt pyh?n? ja pakenemaan kiusausta; siin?, siin? se oikea suojelustapa on, mutta poliisit, ohjes??nn?t ja muut senlaiset, -- hui hai!"
Paheksumista ilmaiseva mutina katkaisi Katrin sanat, mutta siit? huolimatta h?n jatkoi:
"Ja sitte tulee teid?n itse *pit?? tytt?ri?nne silm?ll?*, eik? vaan haukkumalla vaatia lakia ja poliisein heit? valvomaan. "Parempain" ihmisten tytt?ret eiv?t milloinkaan saa pime?n tullen juoksennella pitkin katuja, ja eiv?tp? juuri syd?n-p?iv?ll?k??n. Everstill?, jossa palvelin kymmenen vuotta, oli kaksi neiti?; n?iden ei ikip?ivin? annettu my?h??n liikkua yksin kaduilla, milloin seurasi heit? is? tai ?iti, milloin joku meist? palvelijoista tai everstin vanha, uskollinen passari. Ja ?lk??p?s luulko, ett? heill? p?ivisin oli tapana seisoskella kadun nurkissa l?rp?ttelem?ss? nuorten keikailijain kanssa, kuten "huonompain" ihmisten tytt?ret saavat tehd?!"
"Ei, mutta kuulkaahan toki, Katri neiti", keskeytti rouva Andersson, h?n, jonka oli onnistunut hankkia tyt?illeen niin "hyv?t paikat", "nyt saatte suoda anteeksi, ett? minun oikein t?ytyy teille nauraa. Miten voitte ajatella mahdolliseksi, ett? k?yh?t ihmiset toimittaisivat saattajia tytt?relleen iltasin? Pit?isik? ehk? meik?l?istenkin hankkia palvelija, joka toisi armolliset neidet kotiin? Ent? min?, mit? voin min? tehd? tytt?rilleni, jotka ovat muitten palveluksessa ja ehk? itse saavat l?hte? yksin syd?n-?isin hakemaan neitej?ns? kotiin?"
"*Ehk?k?*?" toisti Katri iskien tummat ter?v?t silm?ns? rouva Andersson'iin, "Eik? rouva sitte tied?, t?ytyyk? heid?n niin tehd??"
"Mitenk? min? siit? tiet?isin? Heid?n tulee kaiketi tehd?, mit? herrasv?ki k?skee".
"No kai rouva tuntee l?hemmin heid?n is?nt?v?kens??"
"En, en min? tunne ket??n hienoja ihmisi? l?hemmin,"
"Eik? rouva ole k?ynyt ottamassa selkoa siit?, mink?laisia he ovat, ovatko he hurskaita vai jumalattomia?" jatkoi Katri katsoen viel?kin rouva Andersson'iin j?rk?ht?m?tt?m?n tutkivasti.
"Min? olen kuullut, ett? he ovat kunnollisia ihmisi?", vastasi rouva loukkautuneena, mutta samalla neuvottoman n?k?isen?.
"Kuullutko vaan? Te ette ole edes suullisesti puhutellut niit?, joiden huostaan te olette uskonut tytt?renne. Kenties he, vaikka lienev?t muuten kuinka kunnollisia ihmisi? tahansa, saattavat olla siksi ajattelemattomia, ett? l?hett?v?t palvelustytt?ns? yksin y?n selk??n neitej? kotiin hakemaan, milloin n?m? ovat vieraissa. Asiat *saattavat* olla n?inkin, sen min? sanon!"
"Niin, niin! Saattavatpa niin ollakin", vastasi rouva Andersson syv??n huokaillen.
"Teid?n pit?isi, rouva, oikein h?vet? jutellessanne t?ss? julki, miten huono ?iti te olette", sanoi Katri ankarasti. "Olisi minulla tytt?, joka rupeaisi palvelukseen, niin totta min? tosiaankin l?htisin ottamaan selkoa, *kenen* luokse h?n tulee, samoin kuin herrasv?kikin k?y tiedustelemassa tulevista palvelijoistaan. Asian toinen puoli on yht? t?rke? kuin toinenkin. L?ytyy huonoa ja ymm?rt?m?t?nt? herrasv?ke?, samoin kuin laiskoja ja kelvottomia palvelijoitakin, se tiet?k??! Ja nyt te, hyv? rouva, j?t?tte oman lapsenne, jonka Jumala on asettanut teid?n kaitselmuksenne alaiseksi, vieraitten ihmisten haltuun, ettek? edes tied? mit??n lastenne holhousta, ovatko he t?t? vai tuota, palvelevatko he Jumalaa vai perkelett?; ette edes mene heid?n luokseen puhumaan tyt?st?nne ja pyyt?m??n heit? suojelemaan h?nt? ja pit?m??n h?nt? silm?ll?. Ei kannata s?tti? lakeja ja poliiseja ja itse istua toimetonna. Niin, sanon viel?kin: rouvan pit?isi oikein aika lailla h?vet?!"
Rouva Andersson ei vastannut heti, vaan punehtui hiusmartoon asti Katrin puhellessa.
"Min? olen raatanut ja rehkinyt tytt?jeni hyv?ksi aina heid?n syntym?hetkest?ns? asti, olen totuttanut heit? tapoihin ja hyv??n j?rjestykseen, olen k?ytt?nyt heit? kirkossa joka sunnuntaina, ja nyt he palvelevat kunnon ihmisi?, enemp?? ei voi kukaan kristitty vaatiakaan k?yh?lt? ty?l?is-naiselta", mutisi h?n viimein ?rtyneen?, "mutta hyv? on sen nuhdella, joka ei koskaan ole kokenut, milt? seitsem?n lapsen el?tt?minen ja kasvattaminen tuntuu."
"No, ent? te, rouva Malm", jatkoi Katri huolimatta