Katri Holm | Page 3

rouva Andersson'in pistosanoista. "Teid?n tytt?renneh?n tekev?t ty?t? tehtaassa, joka sijaitsee ihan l?hitienoossa: varmaankin te laitatte, ett? he tulevat s??nn?llisesti kotiin, eiv?tk? l?hde pitkin katuja kuljeskelemaan?"
"Johan nyt!" nauroi rouva Malm, "tyt?t tuskin milloinkaan palajavat tehtaalta ennen yhdeks??, eik? minun silm?ni ulotu n?kem??n, viipyv?tk? he siell? hiukan yli m??r?tyn aikansa. Ja pahaa, ilke?t? tiet? he sinne saavat astuskella, niin paljon tied?n. Oikein tunnen huojennusta syd?mess?ni, milloin kuulen heid?n t?mistelev?n jalkojansa ulko-eteisess?."
"Mutta ty? tehtaasta lopetetaan jo kahdeksalta", v?itti Katri, "miksi he eiv?t sitte ennen yhdeks?? kotiin tule?"
"Kuuluuhan se jo kahdeksalta lopetettavan, mutta sen j?lkeen sattuu aina olemaan milloin yht?, milloin toista viel? teht?v?n?, ja aina ne tyt?ntynk?t keksiv?t jos jonkinlaisia tekosyit? saadaksensa hiukan aikaa rupattelemiseen ja leikinlaskuun. Olen kyll? sanonut heille, ett? heid?n t?ytyy tulla suoraa tiet? kotiin, mutta kas, ne eiv?t vaan tottele."
"Tied?ttek?, rouva, mit? min? tekisin teid?n asemassani ollen?" kysyi Katri,
"Mit? tekisitte?"
"Min? antaisin heid?n tiet??, kuka heid?n k?skij?ns? on: k?visin *itse* joka ilta noutamassa heid?t tehtaalta kotiin, kunnes he kerran oppisivat *tottelemaan*."
"Minulla ei ole aikaa hakea heit? sielt?", voivotteli rouva Malm, "minun on kerrassaan mahdoton p??st? taloudestani siihen aikaan."
"Te voitte, rouva, kun vaan tahdotte", v?itti Katri, "ja monta iltaa ei teid?n siell? tarvitsisi juostakaan, sill? pian kyll? tyt?t oppisivat itsest?ns?kin tulemaan s??nn?llisesti kotiin. Ja mit? luulette tehtaan nuorten miesten ja eritt?inkin is?nt?v?en arvelevan senlaisista nuorista tyt?ist?, joilla on niin kelpo ?iti? He pit?isiv?t tytt?j?nne suuressa arvossa, sill? juuri sellaisia tytt?j? tahtovat nuoret miehet vaimoksensa. Katsokaa, miehet kyll? halukkaasti seurustelevat hetkisen katutytt?jen kanssa, mutta *kunnon tytt?j?* he vaimoksensa tahtovat; asia on ihan sama alhaisissa kuin ylh?isiss?. Mies on aina samanlainen, olkoon h?n sitte muurari tai luutnantti. Min? ne kyll? tunnen."
Katri levitti oikean k?mmenens? nyyk?ytt?en p??t??n t?rke?n n?k?isen?, ik??nkuin viitaten suuriin kokemuksiinsa kunkin eri yhteiskuntaluokan alalta.
"Niin, n?ist? asioista on kyll? helppo jutella", valitti rouva Frisk, "mutta, mit? tehoa, milloin asiat esimerkiksi ovat niinkuin meill?? Tytt?j? on nelj? ja poikia kaksi; koti on pidett?v? siivossa ja kunnossa, ruuan tulee olla valmiina p?yd?ss?, milloin ukko tulee ty?st?, ja h?n sek? lapset ovat pidett?v?t siistiss? ja eheiss? vaatteissa. Kuinka luulette, Katri neiti, ett? kaiken t?m?n ohessa viel? voisi pit?? lapsiansa silm?ll?; tarkoitan nimitt?in noin hienosti ja herrasv?en tapaisesti, kuten te tahtoisitte."
"Ensi aluksi tulisi teid?n est?? heit? pitkin kyli? juoksentelemasta, kuten he nyt saavat tehd?. Miltei aina kun pist?yn ulos ovestani n?en min? jonkun pienen Friskin nurkissa kieppumassa. T?ten he jo aikaisin tottuvat ulko-el?m??n. Ensin l?rp?ttelev?t poikien ja lopulta loruelevat miesten kanssa. Onhan vanhin tytt?renne Gerda jo kolmannellatoista ik?vuodellaan; miksi te ette vaadi h?nt? ty?h?n nyt, kun h?n on koulunk?yntins? p??tt?nyt?"
"Olen kyll? koettanut, mutta se on vallan mahdotonta, tytt? kun ei kerrassaan tahdo", valitti rouva Frisk.
"Tahdo?" toisti Katri, "mit? se merkitsee? Ettek? te, rouva, tied?, miss? pikkuv?en tahto on? Se on viel? mets?ss? kasvamassa. Mutta totta puhuen, kyll? te, alhaison em?nn?t, olette oikeita raukkoja, kun on kysymys lastenne kasvatuksesta. Alituiseen kuulee heid?n vinguttavan joko "Stiina ei tahtonut", tai "Anni, se suuttui niin, kun k?skin sis?lle menem??n, ettei toista kertaa suinkaan kannata k?ske?." Ik??nkuin ette rahtuakaan ymm?rt?isi, ett? lapsen *t?ytyy totella*, jos h?nest? mielitte ihmist? tehd?. Ei, kyll? ylh?is?n ?idit siin? suhteessa ovat paljon parempia. Olen palvellut everstin, paronin, kansliasihteerin ja pankkiirin perheiss?, ja nelj?st? em?nn?st? oli ainoastaan *yksi* senlainen, joka ei saanut lapsiansa tottelemaan. Niin, paronitar se mahtoi maar ollakin oikein tuima ?iti, sill? usein n?in neitien olevan vesiss? silmin, kun eiv?t saaneet tehd? oman tahtonsa mukaan. Mutta juuri sill? tavoin he kasvoivat kelpo tyt?iksi ja joutuivat naimisiin kunnon miesten kanssa jok'ikinen."
Rouva Modin, joka oli vaiennut koko ajan, huokasi nyt syv??n ja alkoi h?nkin valittavalla ??nell?:
"Niin, hyv? on Katri neidin n?in jutella, jolla ei lapsia ole; kun h?nell? vaan niit? olisi, niin tiet?isi kai h?n hiukan paremmin, mink?laista niiden kasvattaminen on. Niin pian kun kakarat kasvavat niin suureksi, ett? he voivat kielt??n pieks??, rupeavat he suulastamaan ja v?ittelem??n vanhempiansa vastaan; tuota tekoa he jatkavat, kunnes joutuvat onnettomuuteen. Kyll? silloin n?yrtyv?t ja kauppojansa katuvat. Vast'aikaa se!"
Ja taas huoahti ?iti raukka syv??n, vaipuen uudelleen surullisiin ajatuksiinsa.
"Sanon teille jotakin, rouva Modin", vastasi Katri yh? s?est?en sanojansa ly?m?ll? tahdikkaasti kapustallansa p?yd?n laitaan, "minulla tosin ei ole ollut lapsia, kuten teill?, mutta sen sijaan on minulla ollut enemm?n el?m?nkokemusta ja samalla suurempia -- kiusauksia. Uskokaa tai ?lk??", -- Katri hymyili veitikkamaisesti, "mutta Katri Holm ei nuorena tytt?n? ollut juuri niin ruma n??lt??n, ett? miesv?ki olisi h?nt? pakoon l?htenyt."
"Eip? vainkaan", naurahti rouva Frisk, "n?kyy kyll?, ett? h?nell? oli silm?t, kuin hehkulamput."
"Juuri niin ja sent?hden saatan puhua kuten puhun", jatkoi Katri lausevasti keikauttaen niskaansa, "sill? kokemuksesta tied?n keinot, mill? pahasta p??st??n. Ensinn?kin *Jumalan armon avulla*, sill? ilman sit? ei parhaimmista hankkeistammekaan mit??n tule. Mutta Jumalan tahto on, ett? meid?nkin tulee puolestamme H?nt? auttaa, samoin kuin puutarhurinkin pit?? istuttaman, kylv?m?n, kitkem?n ja kastaman, vaikka Jumala yksin kasvun antaa. Ja ket? me olemme l?hinn? velvolliset auttamaan ellei omia lapsiamme? Minulla oli hurskas ja rukoileva ?iti, joka sek? kylvi minuun ett? kitki ja kastoi kylv?ns?, ja sent?hden