Karkurit | Page 6

Aleksis Kivi
kuvatkaat palavasti h?nen eteens? se onneton tila, johon Viitala teid?t taitaa sy?st?, jos ei h?n, tytt?renne, teit? tahdo pelastaa, joka kuitenkin on h?nen voimassansa. Ehk? ei my?s vahingoita saattaa ymm?rt?m??n, ett? miekatkin siin? leikiss? viel? taitaa v?lkky? ja syd?nverta vuotaa.
MAUNO. Se ehk? tapahtuukin. Jos muuten h?nest? en suoriu, niin n?hd? tahdon sen sonnikoiran verta kerran viel?.--Mutta huomaa, poika, kenen kanssa olet tekemisiss?, niin, huomaa. Mit? sanois h?n, saatuansa tiedon ottopoikansa naimahankkeista? Kuinka luulet?
NIILO. Min? Viitalasta kiireen passin saisin; siit? ei ep?ilyst?.--Mutta salattuna kaikki olkoon joku aika eteenp?in; koetanpa miten taidan h?nt? saattaa toiseen mieleen. Mutta jos en siin? onnistu, niin menk??n Viitala ja rikkauteni kaikki; niin voimallinen, korkea on lempeni kaunista Elmaa kohtaan. Kaikki hylk??n h?nen t?htens?, ja vaimoni ei toki puutetta k?rsim?n pid?; sen tulevaisuus on osoittava.
MAUNO. Mutta malta, mon cher. Eip? ole viel? k?siss?s Viitalan huoneenhallitus; mist? siis t?m? rahasumma?
NIILO. Min? komean Viitalan perillinen olen. Rahat ovat k?dess?nne, niin pian kuin l?ytyy tytt?renne nimi naimasuostumuksessa, joka on teht?v? salaisuudessa.--Aatelkaa, herra, jo huomenna taidatte otsanne jalosti nostaa vasten Viitalaa, seisty?nne ainiaksi omalle kent?llenne, ja viimein, ja sinne olkoon pitk? aika, kallistuu p??nne makeaan lepoon t?ss? kauniissa Kuuselassa.
MAUNO. Tule huomenna, Niilo, huomenna! Mit? voin nyt tyt?rt?ni kohtaan, koetan, mutta itse pit?? sun h?nen kanssansa haasteleman p??t?ssanat, sen tahdon.--Huomenna; aikamme on t?rke?.--Nyt j?t? minut. (Niilo menee.--Mauno yksin.) Tytt?reni, sulta pelastusta nyt toivon.--H?n k?y laatuun sun mieheksesi; niin, miksi ei? Viisas on h?n, reipas my?s ja syd?mmens? hellempi kuin luullaan. Sen huomasin nyt. H?n k?y laatuun.--Tytt?reni, tytt?reni, nyt t?ytyy sielus taipua h?d?n vaatimuksen mukaan. (Martti tulee.) Mit? tahdot?
MARTTI. Hm, herra parooni.
MAUNO. Onko t?m? vastaus?
MARTTI. Saanko luvan?
MAUNO. Sano!
MARTTI. Peijakas! kohta luulen t?ss? vasaran paukkuvan.
MAUNO. Kohta, Martti!
MARTTI. Mutta kuulkaat pieni neuvo.
MAUNO. Kuulenpa.
MARTTI. Te lahjoitatte minulle kulta- ja hopeakalunne ja muut kalliimmat koristukset, joita l?ytyy pes?ss?; minulla on taasen valta teille kaikki lahjoittaa takaisin, koska hirmumyrsky Viitalasta on puhtaaksi lakaisnut Kuuselan.
MAUNO. Haa! se lakaisee meid?t kaikki tielle tiet?m?tt?m?lle.
MARTTI. Hyv? siis jos on jotain muassamme sill? tiell?.
MAUNO. Martti, nyt n?rk?styn sinuun, ja jos et olis vanha, uskollinen palvelijani, niin ulos huoneestani sun heitt?isin.
MARTTI. Ja hyvin ansaitusti, hyvin.--Niin, niin, kaikki k?y niinkuin k?y, ja vakaasti katselisin p??lt?, jos en muistelis tyt?rt?nne, joka on enkeli. Niin, h?n on enkeli, mutta herra Niilo on perkele.
MAUNO. Mit? koskee minuun t?m? mies?
MARTTI. H?n tytt?reenne koskea tahtoo.
MAUNO (erikseen). H?n on j?ljill?, h?nen kirottu katsantonsa tunkee l?pi vuorten. (??neens?.) Mit? tarkoitat? Sano suoraan, ja t?m? selkkaus pois.
MARTTI. Siis k?skette mun haastelemaan n?in: P??stimeksenne tuon Viitalan lohik?rmeen kidasta mielitte tytt?renne uhrata, pakoittaen h?nt? vaimoksi herra Niilolle.--Luvallanne kysyn, eik? pyri t?m? herra korean Elman syd?nt? kohden?
MAUNO. Kuule sitten totuus: niin on asia, mutta t?st? ole ??neti kuin hauta; ja muista sanoneeni.
MARTTI. Se on velvollisuuteni.--Kuinka hyv?ns?. Ihmisten olennon ja'an min? kolmeen luokkaan, jotka ovat maa, helvetti ja taivas.
MAUNO. Ja t?m?n jakauksen kanta?
MARTTI. On naiminen.--Naimaton on maan p??ll?, onnettomasti nainut helvetiss?, mutta taivaan ilossa tanssii onnellinen pariskunta. Mihin luokkaan joutuisi nyt tytt?renne herra Niilon kanssa? Pelk??np?, siihen toiseen. T?m? mies on tuhlaaja verraton, ja anna tuhlaajalle vaikka miljonia ja pian haihtuu kaikki pois kuin akanat tuuleen. Voi tyt?rt?nne, jos kohtalonsa t?m?n miehen kanssa yhteen liitet??n! H?n on tavoiltansa saastainen. Peeveli! h?n mua inhoittaa kuin k?rme.
MAUNO. Kaiketi nyt erehdyt. Luulenpa katsahtaneeni syv?lt? h?nen syd?mmeens? ja l?yt?neeni sielt? enemm?n hyv?? kuin luulin.
MARTTI. Tarkemmin katsokaat!
MAUNO. Sano minulle, Martti, miksi ei l?ydy yht??n vanhaa palvelijaa, joka ei ole nen?k?s ja kopea? Niin on ollut mailman alusta.
MARTTI. Siis el?m?n j?rjestys, jota meid?n t?ytyy k?rsi?.
MAUNO. Mielt?ni s? ?rsyt?t, k?y toimees, ukko, ja ole koskematta asioihin, joita et k?sit?.
MARTTI. Oikein, herra parooni. Suutari pysyk??n lestiss?ns?.--Mink? hinnan m??r??tte sianporsaistanne?
MAUNO. Mene hiiteen, porsaines ja tallukkoines! Huolisinko niist? nyt? Ne hautaa suohon, tahi k?ske joukko perkeleit? ne sy?ksem??n j?rveen korkeimmalta vuorenjyrk?lt?.
MARTTI. Siihen ensimm?iseen toimeen on minulla huono selk?, toiseen taasen huono usko. Yhteen perkeleesen uskon vaan ja h?n on Viitalassa, se vanha lohik?rme. H?np? meilt? riist?? niin hevon ja h?r?n kuin emakon naskinensa, jos ei kitaansa viskata viatonta, lempe?silm?ist? karitsaa.
MAUNO. Martti, nyt tahdon j??d? rauhaan.
MARTTI. Jumalan rauhaan! herra parooni.
MAUNO. T?t? tiet?, ja k?ske t?nne tytt?reni.
MARTTI. Karitsan saatan uhriksi valmistettavaksi. (Menee vasemmalle.)
MAUNO (yksin). S? sitke? ja uppiniskainen kami! Kuitenkin pelk??n sun aavistavan oikein, pelk??n ett? murheellisen tulevaisuuden lapselleni rakennan. M? tied?n, ettei h?n t?t? miest? taida lempi?. Pit??k? siis minun v?kivoimin h?nt? sy?ksem?n tahi ulos huoneestani Viitalan verikoiralta sy?styksi tulla? Mit? teen? kahden virran-kierroksen keskell? v?ikyn. (Elma tulee vasemmalta.)
ELMA. Min tahtoo is?ni?
MAUNO. K?y likemm? Mun tytt?reni; asian t?rke?n, Mi kaiken el?m?mme onneen koskee, Nyt sulle ilmaisen, mun Elmani.
ELMA. Ja otsallanne vallitsevi y?, Ja kauheasti v??ntyy huulenne. Mun syd?mmeni katkerasti k?rsii, Kun muotonne n?in synke?n? n??n. Oi taivaan armo, paista h?nen p??llens Ja poista t?m? mielen pimeys!
MAUNO. Niin, armo taivahan ja taivas selv? On t??ll? kohta ainoo suojani; Mut taivaan kans' on tunnoton ja kylm? Ja kylmempi viel' armo jumalten. Nyt tiet? h?vi?n kaikk' rynt?in k?y Ja meill' ei ole pes?? eik? luolaa Kuin mets?n el?vill?; eteenp?in Vaan astelkaamme
Continue reading on your phone by scaning this QR Code

 / 26
Tip: The current page has been bookmarked automatically. If you wish to continue reading later, just open the Dertz Homepage, and click on the 'continue reading' link at the bottom of the page.