Karkurit | Page 5

olen luvannut. T?m? avu, t?m? into miehuuden on tehnyt mainioksi sukuni, jonka mielilause on: ?kuin kallio myrskyss??.
PAULI. Emmep? sua taida ohjata, sen tied?mme. Arpa on siis heitetty. Ja jos kavaluutta l?yd?t, miss? uskollisuutta toivoit, niin pett?j?? kohdatkoon onnensa osa. Niin lausun, vaikka olen h?nen oma veljens?.
TYKO. ??nett?myyden lupauksen tahdon teilt?. Huomatkaat: kuinka viel? asiat muodostuneekin, niin ?lk??t tielleni k?yk? tekoani h?mment?m??n; se luvatkaat.
YRJ?. Nyt k?yt? itse?s miten mielit, min? olen vaiti.
PAULI. Sin? tied?t meihin taitavas luottaa.
TYKO. Nyt kotiin! Kotiin? Kotoa ei ole Tykolla; Niilo, se valtakunnan petturi, on Viitalan poika ja perillinen.
PAULI. Is?ni sen herj?n kerran kuolon kidasta osti vapaaksi, ja siit? on alku Kuuselan k?yhyyteen.--Mutta rient?k??mme matkamme p??h?n.
TYKO. Heille esittelemme itse?mme matkustavina vierailta mailta.
PAULI. Mist? maasta, veljeni?
TYKO. Franskan maalta.
PAULI. Ja vaeltelemme, tutkien kansakuntain eloa t??ll? pohjoisissa maissa.--T?m?n pelin synke?ll? mielell? aloitan. Olkoon menneeksi!
YRJ?. A la bonneheure! sin? franskalainen.--Onni olkoon tulitorninne viel?, ja ne sumuiset pilvet, joita nyt eteenne kiiritellyt olen, pian h?lventyk??t pois, ja sit? kirkkaampana loistakoon taivaanne taas! (Menev?t.)

TOINEN N?YT?S.
(Parooni Maunon huone Kuuselassa. Niilo tulee sis??n per?lt?.)
NIILO (yksin). Nyt parastani koetan, nyt on otollinen aika. Kovin ahdistaa nyt parooni Maunoa Viitalan herra, ja sent?hden tied?n voivani h?nt? taivuttaa k?ytt?m??n itse?ns? tahtoni mukaan tyt?rt?ns? kohtaan; ja tyt?r, is?ns? onnettomuutta n?hden, on viimein suostuva vastaan-ottamaan tarjotun k?teni. Ja sitten teit? yhteenkiihoitan, te riitaveljet, kamppaukseen veriseen, toivoen siin? herra Markuksen veren juottavan ahnetta tannerta; jos ei, niin onhan k?dess?ni henkes. Peitt?k??t pimeyteen t?m?, te pimeyden henget, ett? kuolon-enkelin ty?n? pidet??n, vaikka ihmisk?si katkaisnut on el?m?n kalliin langan.--Haa! kauhistunko?--Ei, ei! niin k?yk??n, jos ei toisin onnistu. Jos taistelussa et kaadu, mun elatusis?ni, niin makeasti nukut jonakuna my?h?isen? ehtoona, juotuamme kahden kesken kuin yst?v?t parhaat, nukut uneen, josta ei her?y.--Viitalassa ja Kuuselassa vallita tahdon ja kauniin Elman vaimokseni saada, se on se onnen kunnas, jonne ehti? tahdon. (Mauno tulee oikealta.)
MAUNO. Niilo!--Niin, tied?np? mit? on sulla kerrottavaa, niin, niin, maksun aika on mennyt ohitse ja parooni Markuksella on valta minut karkoittaa talostani. Pantattu on tilani, ja ei riit? edes t?m?, helvettiin menee ehk? kaikki irtain my?s, ja maantiell? seison.--H?n tahtoo niin kiireesti kuin mahdollista tuomion k?ym??n t?yteen?
NIILO. Katkeruudella t?ytyy mun ilmoittaa, ettei h?n teille en??n suo monen vuorokauden viivytyst?. Nyt, saatuaan vihamiehest?ns? n?in oivan nappauksen, h?n iskee kiinni kuin kauvan ?rsytetty karhu.
MAUNO. Ja h?nk? k?teeni kurottaisi kerjuusauvan! Ennen kuolema!--Ei, miekka vasten miekkaa, niin joutukaamme yhteen ja rakentakaamme Kalmalle verinen uhrip?yt?.
NIILO. Herra, muistakaat toki...
MAUNO. Kirous! Mit? el?m?st? t??ll?? Kaikki maistuu sapelle, kaikki synke?lle n?ytt??; maan ja taivaan on vihan perkel mustalla kauhtanallaan peitt?nyt ja tehnyt syd?mmeni autioksi ja katkeraksi.--Niilo, usko mit? sanon: koska nuoria olemme ja ylev?t aikeet poveamme polttaa, niin emmep? taida aavistaa, kuinka suuri on elossa vihan voima, kuinka vaikea voittaa. Vihamiehemme muisto meit? lakkaamatta vaivaa, meilt? riist?? p?iv?n hauskuuden ja y?n unen. Niin vallitsevat meit? himoin myrskyt, nimemme kuluu el?m?n kirjasta pois--jos niin on kuin opetetaan--el?m?n kirjasta nimemme kuluu ja sielumme saaliiksi joutuu pimeyden enkelille. Mutta voi! koska kohtalo n?in on niellyt olentomme py?rteisins?, ken taitaa silloin kirkkaalla otsalla seist? ja hymyill?, jos ei h?n ole Sokrates?--H?n ry?st?? minulta t?m?n pienen, rakkaan turpeen, joka kerran omakseni suotiin, kalliin synnyinmaan piiriss?. T?m? aatos py?rrytt??!
NIILO (erikseen). Nyt uljaasti esiinryng?t? tahdon. (??neens?.) Ja pelastuksenne on toki l?sn?. Te ymm?rr?tte?
MAUNO. Ymm?rr?n. Summan, jonka velkaa olen Viitalaan, s? mulle tarjoot, mutta tytt?reni hintana. H?vyt?n! muista ett? kerran melkein saman summan sun t?htes menetin ja pelastin sun py?velin kirveen alta.
NIILO (erikseen). Nyt tahdon itseni teeskell? kuin mies. (??neens?.) Tied?np?, ett? v??rin teen, Jumal' avita! sen teen, mutta kaikki lempeni t?hden. Oi, ett? sen voima on niin hirmuinen, ett? se meit? pakoittaa k?yt?ksiin, joita omatuntomme ei aina hyv?ksy! Mutta ihminen on heikko, heikko olen min?.--Tosin on teill? syy minua hylk??m??n, kovin halpana pit?m??n, mutta jos tuntisitte toki syd?mmeni polttavan hohteen, niin tuomionne ehk? lievi?isi.--Kuinka hyv?ns', mutta asiaa arvelkaat. Vilauksessa on velkanne suoritettu, te vallitsette maallanne ja huoneessanne aina kuolinp?iv??n, ja t?m? kaikki maksoi ainoastaan pari sanaa teilt?, pantuna tytt?renne syd?mmelle.
MAUNO. Pari voiman sanaa, niin on tarkoitukses. Lastaniko siihen vaatisin, johon ehkei taivu syd?mmens?? H?nt? l?hene itse ja onneasi koeta, ja tempaa poveltani pois tuo verta janoova vamppyyri, joka v?hitellen kaiken nesteen olennostani imee.
NIILO (erikseen). En ymm?rr? miksi kamoon l?hesty? t?t? neitoa, ja jos sen tehd? voisin, niin pelk??np?, ett? kiellon saan. Ei! ensin valmistelkoon h?nt? is?.
MAUNO. S? olet vaiti.
NIILO. Tytt?renne on melkoinen haaveksija, pit?? itsens? jonkun lapsekkaan lupauksen kautta sidottuna entiseen lemmittyyns?. Ei siis sovellu minulle koettaa h?nt? j?rk?ytt?? siit?, mutta teille hyvin, koska olette is?ns? ja yhdess? riippuvat teid?n molempain kohtalot.
MAUNO. Mit? voin, jos syd?mmens? on vastoin?
NIILO. H?nen kanssansa jutelkaat toki. Kenties on sielunsa mua kohtaan vieras nyt, mutta muutos, ?kkinenki, ei ole mahdoton. H?n kuvailkoon itselleen ett? ehk? juuri min? h?nelle Luojalta olen m??r?tty; senlaisilla aatoksilla on joku salainen, ihastuttava vaikutus neidon taipuvalle syd?mmelle, ja se, joka ?sken h?nen silmiss??n oli mit?t?n, on kaunis nyt.--Oi, tehk??t parastanne, h?nt? kohtaan is?n oikeutta kohtuudella k?ytt?in. Koettakaat mit? sana voi,