Kalevalan Avain | Page 7

kreikkalainen verbali-adjektiivi _khristos_(?voideltu?), samoinkuin suomalainen sana ?vapahtaja?, on tullut m??r?tyn henkil?n tunnusnimeksi, niin ett? kun kristityt puhuvat Messiaasta, Kristuksesta tai Vapahtajasta, tarkottavat he sill? yksinomaan Jeesus Natsarealaista.
Meid?n v?itteemme kalevalaisten nimien suhteen on siis, ett? V?in?m?inen esim. tarkottaa m??r?tty? jumalallista hierarkiaa, vaikka samalla on ollut historiallisia henkil?it? nimell? V?in?m?inen; kumpiko nimenk?ytt? on alkuper?isempi, ei vaikuta asiaan. On luultavaa, ett? V?in?m?inen samoinkuin esim. Kristus on kuvannut m??r?tty? jumalallista voimaa ja sitten nimen? omistettu henkil?ille, joissa tuo samainen voima erityisesti on ilmennyt. On my?s mahdollista--t?m? olkoon sanottu lohdutukseksi niille, joiden mielest? edellinen teoria on fantastinen, vaikka me pid?mme sit? oikeana,--ett? V?in?m?inen on ensin ollut henkil?nimi ja ett? sill? my?hemmin on kuvattu semmoista jumalallista ominaisuutta eli toimintaa, josta nimen alkuper?inen kantaja oli tyypillinen esikuva.[8]
Kun tahdomme oppia tuntemaan Kalevalan henkist? taustaa, niit? mysteriokuvia, joita sen runoissa piilee, t?ytyy meid?n ennen kaikkea p??st? selville siit?, mit? jumalallisia voimia Kalevalan p??sankarit ja ominaisnimet edustavat. Kalevalan maailmankatsomus ei ole esitetty filosofiseen tapaan selvin sanoin, vaan on se puettu runopukuun ja kuvakielen konkretisiin muotoihin. Meid?n huomiomme ei t?ll?in saa kiinty? realistisiin pikku seikkoihin, vaan on sen etsitt?v? suuria piirteit? ja laajoja n?k?aloja. Meid?n tulee l?yt?? niit? punaisia lankoja, jotka kulkevat lukuisain runojen l?pi.
Ensim?inen luonnollinen kysymyksemme on: puhuuko Kalevala meille Jumalasta, ja mit? Kalevala meille Jumalasta puhuu? Kristillismieliset lukijat kiiruhtaisivat heti t?h?n vastaamaan, ettei Kalevala tietystik??n Jumalasta puhu, sill? eiv?t vanhat pakanalliset suomalaiset mit??n tienneet monoteismin yhdest? ainoasta Jumalasta. Pinnalta katsoen saattaa silt? n?ytt??kin. Kalevala ei puhu Jumalasta kristillisess? merkityksess?. Mutta onko silti sanottu, ett? Kalevala ei mit??n Jumalasta tied??
Ajatelkaamme v?h?sen. J?tt?k??mme kerskaileva ja monisanainen ?usko? syrj??n ja kysyk??mme: mit? me sitten tied?mme Jumalasta? Mit? tied?mme kaiken el?m?n ja olemisen alkuper?st?? Mit? tied?mme siit? is?st? ja luojasta, joka maailmat syliins? sulkee? Uskomme saattaa kuiskata ?h?n on rakkaus?, mutta j?rkemme on pakotettu tunnustamaan, ettemme tied? h?nest? muuta kuin mit? h?n on itsest??n maailmassa ilmottanut. Me n?emme h?nt? h?nen t?iss??n. Koko Siperiassa vallitsi ennen se k?sitys, ett? ylint? jumalaa ei ihmisen ollut mahdollista rukouksillaan l?hesty?.[9] Ei kukaan filosofi ole kyennyt h?nt? tyydytt?v?sti kuvaamaan, sill? h?n on kaikkien kuvien yl?puolella. Vanhat indialaiset vedaantistit, jotka nousivat filosofisen ajattelun huipulle, sanoivat, ett? ehdotonta Parabrahmania ei k?ynyt mill??n m??ritteleminen; ainoa mit? Jumaluudesta saattoi lausua oli _neeti, neeti_, ?ei se ole niin eik? se ole n?in?. Ainoastaan ilmennytt? luojaa eli Brahmaata kykeni ihminen jonkun verran ymm?rt?m??n, kuvaamaan ja palvomaan.
Mit?h?n jos Kalevalakin on asettunut samalle kannalle, jos senkin viisaus ilmenee juuri sen ??nett?myydess?? Sek??n ei puhu Jumalasta sin??n, koska Jumalasta j?rkemme ei kykene mit??n lausumaan, koska Jumala on se el?m?, jota ainoastaan el?m?n avulla voi oppia tuntemaan; sekin rajottuu kuvaamaan Jumalan ilmennyksi? maailmassa, s.o. n?kym?tt?m?ss? maailmassa, niinkuin henkinen tieto ainakin. Kalevala ei puhu Jumalasta sanoin, koska Kalevala itse on jumalallisen mysteriotiedon ilmaus.
Mit? sana Kalevala merkitsee?
Substantiivina tietysti ?Kalevan koti?, mutta jos sekin on alkuaan ollut laatusana, niinkuin esim. ?jumala? my?hemp?in tutkijain mielest?, niin se on saattanut merkit? ?Kalevan ominaisuuksilla varustettu?. (Vertaa: vetel? sanasta vesi.) Ent? Kaleva? L?nnrot arveli Kalevan merkitsev?n ?jotain hirvi?t?, surmaavaista, ollen yht? rotua kun sanat kalpa, kalma, kallo, kalu (ensis), kuolen?.[10] Sittemmin h?n katsoi sen johtuvan ven?l?isest? sanasta golovaa, ?p???. Castrén taas vertasi sit? turkkilaiseen sanaan aalep, ?sankari?. Nyky??n kielimiehet Ahlqistin tavalla yhdist?v?t sit? liettualaiseen sanaan _kálvis_, joka merkitsee ?sepp??. Virolainen sana kalev merkitsee herrasmiehen vaatekangasta. T?m?n j?lkimm?isen selityksen mukaan sanassa Kaleva siis on sep?n ja herran kaiku. Pit?m?ll? siit? kiinni kysymme: mink? sepp? ja mink? herra on Kaleva mysterionimen?? ja vastaamme: ep?ilem?tt? maailman. Maailman herraa ja luojaa (sepp??) kutsuttiin Kalevaksi.[11] Puhuttiinhan ?Kalevan tulesta? (salamasta) niinkuin nyky??n puhutaan Herran tulesta, ja siit? puhuen ymm?rr?mme L?nnrotinkin selityksen. ?Kalevan puu? oli pyh? puu. Niittyvillaa kutsutaan ?Kalevan pojan hiuksiksi? ja t?m? selitet??n muistoksi muinaisesta vapaasukuisten oikeudesta pit?? pitk?? tukkaa. Miksei se my?s voisi muistuttaa sit? seikkaa, ett? muinaiset vihityt profetat eli ?jumalan pojat? (esim. juutalaisten nasiirit) antoivat tukkansa vapaasti kasvaa?
Kalevala adjektiivina merkitsisi silloin ?luojan eli herran (jumalan) ominaisuuksilla varustettu? eli yksinkertaisesti ?jumalallinen? ja substantiivina ?luojan eli herran koti?, tarkottaen korkeimpia el?m?ntasoja eli n?kym?tt?m?n maailman ylempi? vy?hykkeit?, joten siis L?nnrot todella muinaissuomalaisen hengen inspiroimana valitsi kirjalleen nimen, joka muistuttaen Danten Divina Commediaa on t?ynn? lupauksia sille, joka l?hestyy Kalevalaa pyh?n? kirjana.
Sill? nimest??nkin p??tt?en Kalevala puhuu jumalallisista mysterioista.

6.
PYH? KOLMINAISUUS.
?Min? uskon kolmiyhteiseen jumalaan, Is??n, Poikaan ja Pyh??n Henkeen?, sanoo kristitty ja arvelee, ett? t?m? h?nen uskontunnustuksensa on ainoa laatuaan, erikoisen henkev? ja syv?. H?nelle on suuri yll?tys, kun vertailevan uskontotutkimuksen taholta h?nelle selitet??n, ett? kolminaisuusoppi ei ole erikoisesti kristillinen oppi, vaan on tavattavissa useissa ?pakanallisissakin? uskonnoissa.
Veeda-uskonnon aikana puhuttiin muinaisessa Indiassa kolminaisjumalasta Indra-Varuna-Agnista, joista Indra oli taivaan, Varuna veden ja Agni tulen jumala; toinen senaikuinen kolminaisuus oli Vaaju (ilma), Agni (tuli) ja Suurja (aurinko). My?hemmin, kun filosofinen ajattelu j?rjesteli k?sitteit?, sanottiin kolmiyhteytt? _trimurti_ksi eli ?kolmikasvoiksi? ja kolmiyhteyden eri jumalpersonia nimill? Brahmaa, Vishnu ja Shiva (luoja, yll?pit?j? ja h?vitt?j?). ?Opi, oi hurskas, ettei ole todellista eroa meid?n v?lill?mme; mik? sinulle niin n?ytt?ytyy, on vain n?k??. Ainoa olevainen esiintyy kolmessa muodossa, mutta h?n on yksi?,