Kalevalan Avain | Page 6

sosialinen ilmi?; mutta rinnakkain eksoteerisen uskonnonmuodon kanssa on aina kulkenut esoteerinen eli sis?inen uskonnollinen pyrkimys, joka on yksil?llinen ilmi?.
T?m? kaipaa selvittely?.
Uskontotieteen tutkijat mainitsevat kyll? alinomaa semmoisia sanoja kuin henkimaailma, n?kym?t?n maailma, jumala, tuonela, haltia j.n.e., mutta varmaankin monelle n?m? ovat paljaita kuolleita k?sitteit?: he eiv?t usko, ett? niill? olisi vastaavaisuutensa todellisuudessa; n?kym?t?n maailma on heille semmoisenaan ratkaisematon asia. Toista on meik?l?isten spiritualistein: meille on n?kym?t?n maailma kaikkine voimineen ja olioineen sanalla sanoen selvi?. Ja koska n?kyv?isess? maailmassa vallitsee ehdoton lakisiteisyys, on meid?n pakko olettaa, ettei n?kym?t?n maailmakaan ole kaaos, vaan j?rjestetty kosmos. Senkin el?m?? johtavat j?rk?ht?m?tt?m?t lait. Ruumiillisen rakenteensa puolesta ihminen on n?kyv?isen maailman kansalainen ja samoin sielullisen ja henkisen olemuksensa kautta henkimaailman j?sen. Ero on vain siin?, ett? ihmisen suhde fyysilliseen maailmaan on ulkokohtainen eli objektiivinen, jota vastoin henkimaailma ei toistaiseksi ilmene h?nelle objektiivisena, vaan subjektiivisena eli sis?kohtaisena todellisuutena.
Mutta kun edellyt?mme, ett? n?kym?t?n maailma on lakisiteinen kosmos ja ett? ihminen oman olemuksensa kautta on sen j?sen, ei meill? ole j?rkisyyt? sanoa n?kym?t?nt? kosmosta mahdottomaksi tutkia. Voimme korkeintaan ep?ill? ihmisen kyky? sit? tutkia, mutta onko meill? t?ysin p?tev?? syyt? edes t?h?n? Mit? me viel? tied?mme ihmishengen mahdollisuuksista? Kuinka moni niist?, jotka v?itt?v?t, ett? ihminen ei saata tutkia n?kym?tt?mi?, on edes yritt?nytk??n niit? toden teolla tutkia?
Ja jos n?in paljon my?nn?mme, miksi emme my?nt?isi, ett? ihmiselle sis?isen? henkiyksil?n? t?m? sama mahdollisuus aina on ollut tarjolla? Perustuuhan koko uskonnollinen el?m? kaihoon ja kaipuuseen: kaipuuseen p??st? oikeaan ja hyv??n suhteeseen el?m?n n?kym?tt?miin voimiin (jumaliin tai jumalaan), mik? kaipuu itsetietoisena ollen ilmenee totuuden ja tiedon janona. Muuta ei siis ole tarvittu, kuin ett? tuo yleisinhimillinen uskonnollinen kaiho jossakin yksil?ss? on her?nnyt itsetietoisuuteen: kohta h?n silloin on oivaltanut haluavansa tietoa totuudesta, tietoa el?m?st? ja kuolemasta, tietoa n?kym?tt?m?n maailman olioista ja elinehdoista; ja pitk? ei silloin askel ole ollut halusta toimintaan, totuuden kaipuusta totuuden etsimiseen. Ja ?ken etsii, h?n l?yt??.?
Nyt voidaan kysy?: mist? vanhoina sivistym?tt?min? aikoina johtui, ett? ihmisyksil? sai kiinni tuosta totuudenjanostaan? Harvahan t?n? p?iv?n?k??n on sen el?hytt?m?! Emme v?it?k??n, ett? kaikki olisivat tuota kaihoaan ymm?rt?neet: yht? harvinainen ilmi? se oli silloin kuin nytkin. Mutta syyt, miksi muutamat yksil?t sen tajusivat, ovat kahdenlaiset. Ensiksi ihminen aina sisimm?n olemuksensa puolesta on ollut sama; niinik??n n?kym?t?n maailma on ollut sama; ei se ole muuttunut uskontojen mukana; ei kristitty yksil?n? ole sen kummemmassa asemassa jumalaan ja henkimaailmaan n?hden kuin muinaissuomalainen pakana; kaikki muutokset ovat vain ulkonaista laatua tai koskevat joitakin ihmissielun kykyj?: ?ly ter?styy, tunteet moninaistuvat j.n.e. kulttuurin mukana, mutta ihmisen itse pysyy samana. Toiseksi oletamme, ett? ihminen aina on saanut apua korkeammilta olennoilta; h?nt? on opastettu, her?tetty, opetettu. Ja niin on kaikkina aikoina ja kaikkialla ollut yksil?it?, joiden sis?inen suhde jumalaan ja henkimaailmaan on kehittynyt korkealle yli jokap?iv?isten ihmisten suhteen,--yksil?it?, jotka ovat niin sanoaksemme kulkeneet esoteerista kaitaa tiet? tietoon ja j?tt?neet j?lkeens? uskon lavean eksoteerisen tien.
T?mm?iset ihmiset ovat todellisia tiet?ji?, ja heid?n henkiset tietonsa ovat eksoteeristen uskonnonmuotojen sis?isen? sieluna. Kun he tietoaan ilmaisevat, pukeutuu se luonnonmukaisesti mytologian, teologian tai filosofian muotoon riippuen siit?, mill? ajalla, miss? ymp?rist?ss? ja kenelle he puhuvat.
Kun sanomme Kalevalasta, ett? siin? kuvastuu esi-is?imme viisaus, tarkotamme, ett? sen--olkoonpa vaikka animistisen--muodon sis?ll? piilee vanhojen suomalaisten tiet?jien mysteriotietoa n?kym?tt?m?n maailman salaisuuksista. Heid?n tietonsa ovat itsess??n yleismaailmallisia ja yleisinhimillisi?, mutta tiedot ovat suomalaisten tiet?jien hankkimia ja suomalaisen sielun heijastamia, ja sent?hden niiden viisautta voi kutsua suomalaiseksi.
Kalevala, jolla nimell? laajemmassa merkityksess? k?sit?mme kaikkea muinaissuomalaisten mytologista runoutta, on t?ll?in todellinen historiallinen muistomerkki esi-is?imme osallisuudesta el?m?n ikuisiin mysterioihin.

5.
IHMISI? VAIKO JUMALIA?
Kalevalan sankareita ovat tutkijat pit?neet milloin jumalina, milloin ihmisin?. V. 1551 ilmestyneess? psalttarin suomennoksen esipuheessa Mikael Agricola luettelee ?h?m?l?isten ja karjalaisten ep?jumalia?, mainiten sek? Ahdin ett? ?inem?isen (V?in?m?isen), Ilmarisen ja Kalevan pojat. H?nen n?k?kantansa j?i ainoana vallalle viime vuosisadan alkuun saakka, jolloin vasta alettiin ep?ill?, ett? Ilmariset, V?in?m?iset j.n.e. olivatkin olleet ihmisi?. L?nnrotkin, samoinkuin Gottlund, oli jo vakiintunut mielipiteess??n, ett? V?in?m?inen oli historiallinen henkil? eik? tarunomainen jumala. Kalevalan ilmestytty? jakaantuivat tiedemiehet kahteen leiriin, joista toiset, kuten Collan ja Castrén, my?hemmin Donner ja E. Aspelin, puolustivat Kalevalan sankarien jumaluutta, toiset taas Ahlqvistin tapaan etsiv?t niiden inhimillist? alkuper??. Nyttemmin ollaan yleens? sit? mielt?, ett? Kalevalassa mainitut tiet?j?t, V?in?m?inen, Ilmarinen, Lemmink?inen y.m. ovat olleet historiallisia henkil?it?, vaikka legenda on punonut niiden ymp?rille kaikenlaisia jumaltarullisia aineksia.
Meid?n oma kantamme asiassa ei ole ristiriidassa n?iden tieteellisten mielipiteitten kanssa. Iloitsemme jokaisesta tieteen voitosta. Olemme vakuutetut siit?, ett? Kalevalan sankarit ovat olleet historiallisia henkil?it?; viel?p? uskomme, ett? nimet ovat _geneerisi?_ eli jonkunlaisia sukunimi?, niinkuin Hermes (Thot) Egyptiss? ja Zarathustra Persiassa, toisin sanoen, ett? on ollut eri aikoina el?neit? V?in?m?isi?, Ilmarisia j.n.e. Samalla olemme kuitenkin vakuutetut siit?, ett? nimet alkuaan ovat kuvanneet--ei ?ep?jumalia?, kuten Agricola sanoo, eli siis jumalolentoja, vaan jumalallisia voimia, luovia hierarkioita eli ?taivaallisia sotajoukkoja?. T?mm?inen nimien ja k?sitteiden sekaannus on henkisten liikkeiden historiassa tavallinen asia.
Onhan tieteellinen tosiseikka esim. islantilaisen Eddan suhteen, ett? jotkut mytologiset nimet alkuaan olivat historiallisten henkil?iden nimi?; niinp? runouden jumalan nimi Brage oli tunnetun islantilaisen runoilijan nimi. Toiselta puolen taas esim. juutalaisten yleinen _messias_-nimi ja