Kalevalan Avain | Page 8

sanotaan Indiassa.
Tunnettu egyptil?inen kolminaisuus oli Osiris-Isis-Horus, mutta vanhassa Egyptiss? oli toisiakin kolminaisuuksia, jotka vaihtelivat ajan ja paikan mukaan. Thebess? palveltu kolminaisuus oli Amon, Mut ja Khonsu. Varsinainen egyptil?inen kolminaisuus oli Osiris, Knef ja Ptah. Ptah'ta palvottiin erityisesti Memfiiss? ja muodosti siell? Nefer Tuumin ja Sekhetin kanssa pyh?n kolminaisuuden.
Vanhassa Kaldeassa oli suurin jumalainen kolminaisuus Anu, Bel ja Ea ja toinen Samas, Sin ja Ishtar (aurinko, kuu ja iltat?hti). Vanhassa Kiinassa oli hallitsijain tapana joka kolmas vuosi uhrata ?H?nelle, joka on yksi ja kolme?. Ja muuan sananparsi kuului: ?Fo on yksi persona, mutta h?nell? on kolme muotoa.? Vanhojen skandinaavein jumalkolminaisuus oli Odin, Tor ja Freja ja toinen Odin, Freja ja heid?n poikansa Balder. Juutalaiset kabbalistit puhuivat kolmesta korkeimmasta sefirothista, jotka olivat Kether (kruunu), Khokhmah (viisaus) ja Binah (ymm?rrys), jotka kaikki olivat En Sof'ista syntyneet ja siin? yht?.
N?m? esimerkit, joita voisi luetella useampia, riitt?nev?t osottamaan, ett? kolminaisuusaate ei ole kristillist? alkuper??. Selv? johtop??t?s t?st? tosiseikasta on, ett? jos pakanalliset opit ovat taikauskoa, on kristinoppikin; mutta jos itse kolminaisuusopissa on per??, jos sill? on vastaavaisuutensa luonnon ja el?m?n todellisuudessa, silloin ovat pakanalliset opit kotoisin samasta tiedosta ja viisaudesta kuin kristillisetkin. Ett? meid?n kantamme kallistuu j?lkim?isen olettamuksen puolelle, on tuskin tarvis mainitakaan.
Muuan kolminaisuusopin merkitys on muitta mutkitta selv? jokaiselle. Yksinkertaisenkin kansan mielikuvitus k?sitt?? kolminaisuuden, joka ilmaistaan sanoilla is?, ?iti ja poika, kuten Egyptiss? oli tavallista. Maailman alkuper?? pohtiessaan sai kansa tyydytt?v?n vastauksen siit? opista, ett? maailma oli poika, jonka jumalallinen is? ja ?iti yhdess? olivat synnytt?neet. Eik? tarvinnut syvemmin ajattelevan muuta kuin filosofisesti k?sitt?? sanoja ?is?? ja ??iti? saadakseen h?nkin t?ysin p?tev?n selityksen maailman synnyst?. Kun h?n ?is?n? sijasta ajatteli tajuntaa ja ??idin? sijasta ?ainetta?, oli ?poika? eli maailma todella tulos n?iden kahden alkuperusteen yhteistoiminnasta. Tajunta on itsess??n kuin ??rett?myyden ja ikuisuuden periaate ja aine kuin rajotuksen mahdollisuus. Mutta maailma on kuin haihtuviin muotoihin kahlehdittu ikuinen ja ??ret?n el?m?. Saattaako filosofia sen j?rkev?mmin ymm?rt?? ilmenneen olemassaolon alkusynty??
Kolminaisuusopilla on kuitenkin toinen merkitys, joka on ?lyper?isempi ja salatieteellisempi. Siin? on nimitt?in annettu palanen jumalallista psykologiaa, ja sen valossa k?y nimitys kolmiyhteys tajuttavaksi. Kolminaisuus kuvaa silloin yht? ainoata jumalallista joukkotajuntaa eli ?olentoa? sen kolmessa eri toimintamuodossa eli ?personassa?, kuten kristillinen teologia sanoo.
Tutkiessaan sis?isi? maailmoita tiet?j? n?et lopulta tapaa Olennon, joka is?n? ja luojana sulkee syliins? koko aurinkokunnan. T?m? mahtava personallisuus ei ole koko avaruuden ja olemassaolon alku ja juuri; h?n on ilmennyt jumala, meid?n aurinkokuntamme korkein hallitsija, mutta vain yksi niist? lukemattomista jumalista, jotka avaruuden kansottavat; h?nen velji?ns? ovat toisten aurinkokuntain korkeimmat olennot. H?nen ja h?nen heimolaistensa takana on se ikuinen avaruuden is?, se salattu jumaluus, josta, kuten edell? sanottiin, ei mit??n voi tiet??. Johanneksen evankeliumin alku kuvaa t?t? suhdetta yksinkertaisen kauniisti; sen mukaan teosofisessa kirjallisuudessa on ruvettu kutsumaan ilmenneit? aurinkojumalia logoksiksi. ?Alussa oli Logos (sana eli j?rki), ja Logos oli Jumalan tyk?n?, ja Logos oli Jumala. H?n oli alussa Jumalan tyk?n?. Kaikki on saanut syntyns? h?nen kauttaan, ja ilman h?nt? ei ole syntynyt mit??n, mik? on syntynyt.? Jumala on t?ss? ??ret?n salattu el?m?, joka itsess??n k?tkee sek? tajunnan ett? aineen mahdollisuudet. Logos on se ilmennyt, niin sanoaksemme yksil?llinen j?rki eli tajunta, joka k?ytt?m?ll? hyv?kseen Jumalassa piilev?n aineen eli rajotuksen mahdollisuuden luo maailman.
T?m? Logos eli ilmennyt jumala on kolmiyhteinen, ja kolmiyhteys on ennen kaikkea psykologinen tosiseikka. Viisaat ovat aina olleet yht? mielt? siit?, ett? ihminen on mikrokosmos eli maailma pienoiskoossa eli ?jumalan kuvaksi luotu?. Tutkimalla omaa henke??n saattaa ihminen sent?hden tutkia ja ymm?rt?? jumalankin syvyyksi?, kuten Paavali sanoo.
Nyt on jokainen ihminen sieluel?m?ss??n kolmiyhteinen olento. Europpalainen sielutiede on kuvannut t?t? sanoessaan, ett? ihmistajunnassa on kolme tekij??: tieto, tahto ja tunto. My?hempi psykologia on kyll? analysissaan osaksi keksinyt useampia tekij?it?, osaksi havainnut tahdon olemattomaksi, mutta t?m? ei mitenk??n kumoa vanhaa jakoa, sill? kysymys n?ytt?? olevan enemm?n nimist? kuin tosiseikoista.[12] Ett? jako sin??n ei ole k?sitteellinen, vaan realistinen tosiseikka, n?kyy esim. ihmisen sis?isist? ristiriidoista, jolloin h?nen oma min?tajuntansa jakautuu, niin ettei h?n tied?, ?mit? h?n tahtoo? tai ?mit? olisi valittava?. H?n voi kuitenkin ihanteena kuvitella sieluel?m??, jossa tieto eli j?rki, ajatus, aina kulkisi k?si k?dess? tunteen kanssa ja tahto eli toiminta aina olisi sopusoinnussa ajatuksen ja tunteen kanssa, ja kaikki kolme yhdess? palvelisivat korkeinta jumalallista p??m??r??.
Ymm?rt??ksemme vaillinaisella tavallamme ilmenneen jumalan eli Logoksen psykologiaa t?ytyy meid?n mieless?mme kuvitella t?mm?ist? t?ydellisen sopusointuista sieluel?m??. Jumalakin on tahtova, tunteva ja tiet?v? olento, ja h?ness? n?m? ominaisuudet eli olemuspuolet ovat korkeimpaan potenssiin kehittyneet. Jumalan tahto on kuin erityinen persona, jumalan tunne ja j?rki samoin, voimmepa viel? puhua kollektiivisesta tajunnasta ja sanoa, ett? Logos on kokoamus suurista taivaallisista hierarkioista eli lukemattomien yksil?tajuntain el?v? summa, mutta samalla on muistettava, ett? kaikki personat ja hierarkiat ovat pohjaltaan yht? tajuntaa, itsetietoista, ylev??, mahtavaa.
Logosta tahtona, luovana tahtona, kutsuu kristillinen teologia ?is?ksi?, Logosta tuntona, rakastavana tunteena se kutsuu ?pojaksi? ja Logosta tietona, toimivana ajatuksena, j?rjest?v?n? j?rken? ?pyh?ksi hengeksi?.[13] (Hindulaisessa kosmogoniassa esim. Brahmaa vastaa pyh?? henke?, Vishnu poikaa ja Shiva is??, sill? uutta luova tahto on samalla vanhan h?vitt?j?.)
Mill? kannalla oli nyt vanhojen