Kalevalan Avain | Page 5

eli tiedon salaiseen tiehen, niin pitk?lle kuin sit? Kalevalassa on kuvattu. Kolmannessa osassa vihdoin otamme lyhyesti k?sitell?ksemme Kalevalan magiaa eli tiedon tiell? saavutetun ?yliluonnollisen? taidon k?ytt?mist? maailmassa.
Lukija tietysti h?mm?styy sanoistamme. ?Sis?lt?isik? Kalevala niin korkeita ja syvi? asioita? Enemm?n ja merkillisemp?? kuin yksik??n runolaulaja lienee aavistanut! Ei ainakaan Elias L?nnrotilla ollut t?st? aavistusta.? Luultavasti ei. Mutta me el?mme nyt uudessa ajassa. Materialismin hy?kyaalto on sivuuttanut meid?t. Olemme taas henkisyyden harjalle nousemassa. Spiritualistinen el?m?nymm?rrys hiipii ihmisten sieluihin. Uusi aika kohottaa ansaittuun arvoonsa vanhoja pyhi? kirjoja ja paljastaa meille niiden k?tkettyj? rikkauksia. Kalevalakin lausutaan tervetulleeksi sisariensa joukkoon.
Madame Blavatsky ei menetellyt ajattelemattomasti eik? umpim?hk??n, kun h?n p??teoksensa ?Salaisen Opin? ensim?isen osan motoksi valitsi muutamia s?keit? vanhasta indialaisesta Rig Veedasta ja toisen osan motoksi asetti otteita Kalevalan ensim?isest? runosta. Eik? h?n erehtynyt sanoessaan: ?Kalevalan syvempi ja esoteerisempi merkitys on taistelu valon ja pimeyden, hyv?n ja pahan v?lill?. Kalevalaiset silloin edustavat valoa ja hyvi? voimia ja pohjolaiset pahoja voimia. Verrattakoon t?t? Ormusdin ja Ahrimanin, arjalaisten ja rakshasein, pandujen ja kurujen v?liseen taisteluun.?[5]

II.
KALEVALAN MYSTERIOTIETOA.
TEOLOGINEN, ANTROPOLOGINEN JA SOTERIOLOGINEN AVAIN.

4.
EIK? MUINAISSUOMALAISTEN USKONTO OLLUT ANIMISMIA?
Kun hyv?ntahtoinen lukija on toipunut siit? h?mm?styksest?, mihin t?h?nastinen esityksemme on h?net heitt?nyt, nousee h?nen mieless??n ep?ilys. H?n pudistaa p??t??n ja huudahtaa: ?hullutustahan on t?m? puhe Kalevalasta pyh?n? kirjana! Vanhat suomalaisethan olivat uskonnoltaan animistej? ja manisteja, s.o. luonnon ja vainajainpalvojia, ja heid?n tiet?j?ns? olivat noitia ja poppamiehi?. Tuosta pakanallisesta taikauskosta on vasta kristinusko meid?n kansamme pelastanut.?
Totta tosiaankin. Uudempi Kalevalaa ja muinaissuomalaisten el?m?nkatsomusta k?sittelev? tieteellinen kirjallisuus antaa ehdottomasti tukea lukijan ep?ilyksille. Ottaaksemme tuoreimman esimerkin: Kaarle Krohn lausuu toimittamansa ?Suomensuvun uskonnot? -julkaisun alkulauseessa nimenomaan: ?vertaileva tutkimus on tullut siihen tulokseen, ett? kaikille suomalais-ugrilaisille kansoille yhteinen uskonnonmuoto on omien manalle menneitten esi-isien palvonta.?[6] Saman oppineen mielt?kiinnitt?v? teos ?Suomalaisten runojen uskonto?, joka muodostaa yll?mainitun julkaisun ensim?isen osan, tekee sitten kohta kohdalta selkoa esi-isiemme uskonnollisista k?sityksist?, kuvaten suomalaista tiet?j?? taikatemppuineen, tuonelaa asujaimineen, luontoa haltioineen, ja my?s laajalti kristillisten oppien vaikutusta vanhoihin pakanallisiin k?sityksiin. Muinaissuomalaisten henkinen el?m? saa t?ten tieteellisen nimityksens?: se on animismia, koska suomalaiset el?v?ittiv?t luontoa ja ik??nkuin varustivat sit? sielulla (_anima_), se on manismia, koska he palvoivat vainajain henki? (_manes_); lis?ksi se on shamanismia, koska he uskoivat, ett? yliluonnollisia voimia oli muutamilla valituilla poppamiehill? (_shamani_). Kuinka n?in ollen Kalevala voisi olla pyh? kirja kuten esim. raamattu? Kalevalassa tietenkin kuvastuu esi-isiemme animismi ja shamanismi: loitsuja t?ynn? on Kalevala ja palvovia tunteita luontoa kohtaan!
Onko nyt t?ll? vastav?itteell? kumottu meid?n alkuper?inen lausuntomme Kalevalasta? On ehk? kristillismielisten ja materialistein kannalta katsoen, mutta ei mitenk??n omasta mielest?mme.
T?m?n kirjottaja ei ole mik??n Kalevala-oppinut sanan akademiallisessa merkityksess?. Jos h?n rohkenee s?ilytt?? oman kantansa ja lausua julki mielipiteens?, vaikka hyvin tiet?? oppineen maailman toistaiseksi pysyttelev?n vastakkaisessa leiriss?, ei t?m? perustu h?nen muka tekemiins? laajempiin tieteellisiin tutkimuksiin. Semmoisiin h?nell? ei ole ollut tilaisuutta eik? kyky?. H?nen oma rohkea kantansa perustuu aivan toisenlaisiin tutkimuksiin; mink?laiset n?m? tutkimukset ovat, k?ynee t?st? kirjasta selville. Sit? h?n vain tahtoo painostaa, ett? h?n on aivan vakuutettu oman kantansa totuudesta, samalla kuin h?n uskaltaa ep?ill?, ovatko oppineet yht? varmoja omista p??telmist??n. Prof. Krohn esim. uskoo, ett? Kalevala on syntynyt 700-1100 vaiheilla j.Kr. Suomessa. T?m? voi korkeintaan pit?? paikkansa Kalevalan niin sanoaksemme muodolliseen syntyyn n?hden. Mutta runojen muoto ei ole sama kuin niiden henkinen sis?lt?. Muoto on voinut vaihtua aikojen vaihteessa, sen synty? voidaan m??ritell?. Mutta runojen el?v? henki on ikimuinoinen ja muuttumaton, se on kulkenut salassa muodosta muotoon. Ja t?m?n kirjottaja ep?ilee liikaa varmuutta muodollisenkin synnyn suhteen: ainakin h?n uskoo olevan runokatkelmia, jotka ovat tuhansia vuosia vanhoja. J??k??n siis yh? jatkuvan tieteellisen tutkimuksen teht?v?ksi viel? valaista runojen muodollista synty?.
Vaikka pid?mmekin silm?ll? oppineen maailman nykyist? kantaa Kalevalakysymyksess?, ei t?m? mill??n tavalla j?rkyt? omaa kantaamme. Varmuutemme pohjana ja perustana on osaksi my?s se, ett? me tutkimme Kalevalan henkist? sis?lt??, jota vastoin tiedemiehet ovat rajottuneet tutkimuksissaan sen muodolliseen sis?lt??n ja sen ulkoasuun. Ja kuten jo edell? olemme sanoneet, ymm?rt?? meid?n n?k?kantaamme a priori ainoastaan sangen vapaamielinen ihminen.
Ihmiskunnan uskonnollisen el?m?n ja uskonnonmuotojen alalla vallitsee sama kehityksen, etenemisen ja taantumisen, laki kuin muualla, ja tutkijat ovat sen nojalla voineet luokittaa uskonnollisen el?m?n ilmi?it? suuriin ryhmiin, joissa kehitys alemmasta ylemp??n selv?sti on n?ht?viss?. Kristinuskokin joutuu t?ten omaan asemaansa toisten uskontojen rinnalla. ?Me emme saa jakaa uskonnoita asettamalla kristinuskoa toiselle puolelle ainoana oikeana, ja kaikkia muita toiselle, aivan v??rin?; mik??n uskonto ei ole meist? paljasta taikauskoa, emmek? kiell? yhdelt?k??n Jumalan johtavaa vaikutusta... T?m?n kehitysperiaatteen valossa voimme l?yt?? jotain hyv?? alhaisimmassakin, ja n?emme, ett? hyv? ja oikea, mieluummin kuin paha ja v??r?, on mit?tt?mimm?nkin uskonnonj?rjestelm?n lopullinen p??m??r??, sanoo nykyajan valistunut tutkimus.[7] Uskonnonmuotojen luokittelussa joutuu luonnonpalvonta alimpaan asteeseen, muodostaen villikansojen alkuper?isen uskonnon kaikkialla ja aina. My?hemp?? kehitysmuotoa ovat kansalliset uskonnot, esim. juutalaisten jahvekultti, ja korkeimman kehityksen ovat saavuttaneet yleismaailmalliset uskonnot, joita varsinaisesti luetaan vain kaksi: buddhanusko ja kristinusko.
Meid?n n?k?kantamme ei suinkaan sodi t?t? luokittelua vastaan. My?nn?mme kehityksen tapahtuneen ja my?nn?mme, ett? muinaissuomalaiset t?m?n luokittelun nojalla olivat luonnonpalvojia eli animisteja. Meid?n v?itteemme t?ht?? toisaanne. Ihmiskunnan uskonnollinen kehitys on eksoteerista eli ulkonaista laatua ja on