Kalevala katsottuna kaunotieteen kannalta | Page 5

p??tapauksen loppupuoli miss??n yhteydess? alkupuolensa kanssa. Se olisi juuri samaa, kuin jos Patroklon kuolon pyyhkisi pois Iliadista. Mutta Ilmarisen em?nn?n pahateko ei olisi h?nt? kohtaavan kauhean koston vertainen, jos emme tiet?isi tuon kiveen katkenneen veitsen surullista historiaa; ei my?s niin julma, v?kivaltainen kostonhimo olisi aivan luonnollinen nuoren pojan syd?mess?, jos ei saman jakson toisten runoin kautta Kullervon luonne kuvautuisi silmiemme eteen koko mahtavassa jylhyydess??n.
Osoitettava olisi nyt viimein viel? h??-lauluin ja loitsulukuin sija ja merkitys Kalevala-runostossa. Edelliset eiv?t mill??n lailla edist? toiminnan kulkua, j?lkim?iset sit? laveudellaan joskus tuntuvasti est?v?t. Mutta kuitenkin on niill?kin t?hdellinen, tuiki tarpeellinen teht?v?ns?. Toiset t?ydent?v?t kuvauksen Kalevan kansasta niin t?rke??n suhteesen kuin perhe-el?m?h?n n?hden; toiset taas, enemm?n kuin mik??n muu runoelman osa, avaavat silmiemme eteen Suomalaisten muinaisen ylimaailman. Hennoisikohan todella joku ylentarkka kriitikko suuremman yhten?isyyden hyv?ksi repi? pois h??virsien ihanat, suloisinta, hienointa syd?menhellyytt? esiintuovat kotikuvat? Tahtoisiko h?n kaikkineen antaa pois loitsurunot, joissa kansamme jumalais-maailma ilmautuu koko kirjavassa loistossansa -- tuo jumalais-maailma, jonka oloa rinnakkain ihmis-maailman kanssa ja vaikutusta t?h?n j?lkimm?iseen Vischer katsoo niin v?ltt?m?tt?m?n tarpeelliseksi todellisessa epoksessa ja jonka puutetta h?n niin kipe?sti kaipaa saksalaisessa Niebelungenlied'iss?? Rohkenisiko joku kriitikko kielt?? sijaa noilta jylh?njaloilta, syvilt? synnyilt?, joissa Suomen kansa juuri on ilmoittanut henkens? sisimm?n salaisuuden, uskonsa sanan, hengen kaikkivaltiaaseen voimaan?
Sis?llist? yhten?isyytt?ns? on Kalevala paitsi sit? viel? monin paikoin vahvistanut ulkonaisillakin siteill?, viittauksilla runosta runoon, jotka selv?sti osoittavat, ett? toista runoa sepitett?ess? on samassa ollut mieless? my?skin toinen, vaikka k?sill?-olevasta aineesta kaukaisempi. N?iden viittausten kautta ovat runot ?kudotut toisiinsa?, Castr��n'in sanaa k?ytt??ksemme; niiden kautta syntyy _se_ yhteys, jota yksi ja toinen tutkija on v?itt?nyt ainoaksi, Suomen kansan epoksessa l?ytyv?ksi. Ottakaamme nyt tarkasteltaviksi muutamat n?ist? viittauksista.
Tietotaistelussaan Joukahaisen kanssa muistuttaa W?in?m?inen nimenomaan osallisuudestansa luomiseen;
?Omat on meret kynt?m?ni,?Kalahauat kaivamani,?M?et mullermoittamani,?Kivet luomani kokohon.?Olin ma miesn? kolmantena?Ilman pielt? pist?m?ss?,?Taivon kaarta kantamassa,?Taivoa t?hitt?m?ss?.?[15]
Sittemmin, kun h?n on menett?nyt hevosensa Joukahaisen nuolen kautta ja joutunut aaltojen ajeltavaksi, auttaa h?net kotka pois t?st? vaikeasta tilasta. Lintujen kuningas, niinkuin itse sanoo, tahtoi osoittaa kiitollisuuttansa siit?, ett? W?in?m?inen, kaskea kaataissansa, oli j?tt?nyt yhden koivun
?Lintujen lepe?miksi,?Kokon ilman istuimiksi!?[16]
N?in ovat molemmat luomisrunot liitetyt niihin, jotka Joukahaisesta kertovat. N?iden ja Aino-runoin v?lill? on taas Joukahaisen lupaus selv?n? yhdisteen?. J?lkimm?isen yll?mainitun viittauksen kautta on my?s samassa silta rakennettu luomis-runojen ja sen kosiorunon v?lille, jossa ensiksi tulee puhe Sammosta, sill? Pohjolaan oli W?in?m?inen silloin ollut menossa, koska kotka h?net tapasi merest?. Lohdutus, jonka W?in?m?inen Ainon kuolon j?lkeen saapi ?idilt?ns?, sitoo taas Aino-runot Sampo-runoin alkuun; sill? t?m? lohdutus sis?lt?? sen kehoituksen, ett? h?n menisi Pohjolaan toisen morsiamen katsontahan.[17] Ensimm?isess? Sampo-runossa l?ytyy sitten tavallansa viel? yksi viittaus luomis-taruun. Kun Pohjolan em?nt? n?et Ilmariselta kysyy, osaisiko h?n Sammon takoa, vastaa kuuluisa sepp? siihen ylpe?sti:
?Saattanen Sammon takoa,?Kun olen taivoa takonut,?Ilman kantta kalkutellut!?[18]
T?m? h?nen kerskauksensa ei kuitenkaan koske luomis-runoin nykyist? muotoa, vaan jotakin jo kadonnutta vanhaa taruamme.
Lemmink?is-jakso taasen alkaa merkillisell? lauseella: ?Aika on Ahtia sanoa?. Mit?s t?m? lause tarkoittaisi, jos ei sit?, ett? nyt tulevat runot eiv?t ole katsotut erin?ns? olevaksi, itsen?iseksi jaksoksi, vaan keskeytt?v?t suuremman kokonaisuuden, jossa ne sivutapauksina ovat j?senen?? Toisen merkillisen viittauksen tapaamme taas Sammonry?st?-runossa. Kesken tappelua n?et huutaa Louhi h?nen p??lleen hy?kk??v?lle Lemmink?iselle:
?Oi sie lieto Lemminpoika!?Pettelit oman emosi:?Sanoit et k?yv?si sotoa?Kuunna kymmenn? kes?n??Kullankana tarpehella,?Hopeankana halulla.?[19]
T?m? nuhde viittaa siihen ehtoon, jonka Lemmink?isen ?iti pani pojallensa, ennen kuin h?nelle Pohjolan is?nn?n surman j?lkeen neuvoi turvapaikkaa; n?in muodoin n?kyy, ett? toinen k?ynti Saaressa ei ole erin?inen katkelma.
Mutta me voimmekin nyt jo keskeytt?? n?iden viittausten luettelemisen; sill? ei ollutkaan mit??n t?ydellisyytt? tarkoitettu, oli vaan tahdottu osoittaa itse runoelmassa ilmitulevaa tietoa erin?isemmilt?kin n?ytt?v?in runoin kuulumisesta yhteen jaksoon Sampo-runon kanssa. T?ss? esiin tuodut seikat lienev?t riitt?v?isen? todisteena siit?, ett? Kalevala on yhten?inen runoelma, jonka kaikkien sivutapauksien l?pi k?ypi yhden, niiden keskuskohtana olevan p??tapauksen ajatus. Yht?hyvin on meid?n my?nt?minen, ett? suunnitelman toimeenpano sankarirunoelmassamme on monin paikoin puutteellinen, niin ett? t?m? yhten?isyys ei aina astu silmiemme eteen t?ydell? selvyydell?. T?ten Kalevala todellakin antaa jonkunlaista syyt? niille, jotka silt? kielt?v?t l?pik?yv?n aatteen, koossa-pit?v?n yhteyden. N?m? puutteet toimeenpanossa ovat kolmea laatua: _ristiriitaisuudet, samojen asiain kertominen pari kertaa_ ja viimein _osien liika paisuminen?kokonaisuuden suhteen_.
_Ristiriitaisuuksista_ ovat useammat sangen tuntuvia ja haitallisia. Ensimm?isess? runossa esim. on W?in?m?isen ?iti Ilman impi, jumalallinen olento ja siis arvattavasti kuolematon; yht?hyvin saa W?in?m?inen Ainon kuolon j?lkeen, 5:ss? runossa, lohdutuksen haudassa lep??v?lt? ?idilt?ns?; ja 47:ss? runossa taas tulee h?nelle Ilman impi vastaan ja antaa hyvi? neuvoja, mutta silloin ei mist??n n?y heid?n sukulais-suhteensa, eip? edes mink??nlainen tuttavuus heid?n v?lill?ns?. Viel? pahempi lapsus calami ilmautuu Kullervo-runoissa. Untamon v?ki surmaa kaiken Kalervon kansan, paitsi yhden neidon, joka sitten synnytt?? Kullervon. Kuitenkin tapaa sittemmin Kullervo my?s is?ns?kin elossa ja hyv?ss? terveydess?. T?ten olisi oikeastaan p??syy aiottuun kostoretkeen Untamoa vastaan poistettu; mutta yht?hyvin l?htee Kullervo sotaan ja rankaisee Untamon v?ke? surmasta, joka ei ole tapahtunut.
Sangen tihe?ss? on my?s niit? paikkoja, joissa sama tapahtuma on kerrottu toistamiseen, ainoasti hiukan vaihtelevassa muodossa. Jonkun semmoisen on kokoonpanija poistanut, esim. kuvauksen W?in?m?isen toisesta retkest? Tuonelaan, silloin kun h?nelt?, h?ist? palatessa, reki meni rikki ja h?n t?m?n korjaamista varten k?vi sielt? oraa noutamassa.[20]