Kalevala katsottuna kaunotieteen kannalta | Page 6

Mutta on samallaisia seikkoja kuitenkin viel? painetussakin Kalevalassa ylt?kyllin j?ljell?. Niinp? ovat esim. Lemmink?isen molemmat k?ynnit Saaressa n?ht?v?sti vaan toisintoja samasta runosta. Kullervon uhkaty?t, joissa h?n kaikki pilaa, tulevat esiin kahdessa paikassa, ensin Untamon palveluksessa, sitten is?n kodissa. Tarpeettomasti on W?in?m?isen kanteleen soitto ja sen vaikutus kerrottu kahdessa runossa, jotka helposti olisi voinut sulattaa yhteen yhdeksi. Lemmink?isen uinti meress? Saaresta paetessa ja p??s? rantataloon, josta h?nelle annetaan kulkuneuvot kotiin,[21] silminn?ht?v?sti matkii W?in?m?isen ensimm?ist? k?ynti? Pohjolassa. Koivun j?tt?minen kotkan istuimeksi on samassa runossakin taas uudelleen kerrottu, sill? pienell? vaihdoksella, ett? se nyt tehd??n k?en hyv?ksi.[22] N?iden lis?ksi voisi viel? tuoda esiin monta toistamista, joissa, vaikka ne n?ht?v?sti ovat alkuansa yhden runon vaihdoksia, aine kuitenkin jo on muodostunut erilaisemmalla, itsen?isemm?ll? tavalla. T?mm?inen on esim. kertomus siit?, kuinka aurinko, Lemmink?isen ?idin k?skyst?, nukutti Tuonen v?en, niin ettei t?m? voinut vartioida surmatun sankarin ruumista,[23] sill? melkein aivan samalla tavalla menettelee W?in?m?inenkin Pohjolassa, silloin kun tahtoo Sammon ry?st??.[24] Likeist? sukua niinik??n ovat toisella kerralla Sammon, toisella auringon ja kuun sulkeminen Pohjolan vaskivuoreen.[25] N?m? j?lkimm?iseen laatuun kuuluvat yht?l?isyydet eiv?t tosin en?? loukkaa kaunotieteellist? aistia; ne ovat p?invastoin rikastuttaneet ja laajentaneet alkuper?ist? runoelmaa. Mutta yht?hyvin ovat nekin silminn?ht?v? todistus, ett? suunnitelma ei aina ole kaikin paikoin johdonmukaisesti toimeen pantu.
Haitallisin kaikesta runolliselle nautinnolle ja siis vaarallisin Kalevalan arvolle taideteoksena on kuitenkin osien liikanainen laveus. Tosin sallii kertomarunouden luonne, niinkuin n?imme, osille sangen suuren vallan itsen?isesti versoa; mutta se sallii sen kuitenkin ainoasti jonkunlaisen suhteellisuuden ehdolla. Sivutapausten tulee kuitenkin aina muistaa sijansa ja arvonsa, olla p??tapaukseen verraten v?hemmin laveita. Jos syrj?seikat ottavat niin suunnattomasti rehoitellakseen, ett? oksillansa peitt?v?t itse p??seikan v?hemmin n?kyv?ksi, niin on kohdallisuuden s??nt?, yksi kauneuden laeista, tuntuvasti rikottu. T?t? mieless? pit?en, ei voi kielt??, ett? Kalevalan suunnitelman toimeenpano sek? kokonaisuudessaan ett? my?s useammissa osissaan antaa sangen suurtakin syyt? moitteesen. P??tapauksen alku- ja keskiosa valmistavin sivutapauksineen eiv?t n?et ole oikein taiteellisessa suhteessa loppu-osansa, koko teoksen t?rkeimm?n keskipisteen kanssa. Edelliset t?ytt?v?t koko 40 runoa, vaan Sampo-retki ynn? sen j?lkeinen lopputaistelu on saanut ainoasti kymmenen osaksensa.[26] Sama kummallinen suhde taas ilmautuu my?s itse t?ss? j?lkimm?isess? osassa. Pohjolan retken valmistuksiin ja matkan vaiheisin on pantu kolme runoa, Sammon ry?st??n ja meritappeluun ei mene muuta kuin kaksi. Kullervo-runoissa, jos emme jotakuta ristiriitaisuutta lukuun ota, on ylimalkaan suunnitelma taiteellisesti toimeen pantu; mutta siin?kin n?emme kuitenkin yht? sivutapausta kuvaavassa 36:sa runossa, kuinka Kullervon valmistukset kostoretkeen Untamoa vastaan, sotalaulut, hyv?stij?t?t sek? viimeiset k?skyt kerrotaan 242:ssa v?rssyss?; itse tuo koko runojakson alusta yh? ennustettu ja n?in perinpohjin varustettu sota sit? vastaan suoritetaan 8:lla, sanoo kahdeksalla v?rssyll?.[27] Hyvin oudon vaikutuksen tekee t?m? kertomisen tapa; me n?emme puuhattavan, pauhattavan, valmistettavan, varustettavan t?ydell? innolla ja voimalla; odotus t?t? n?hdess? j?nnittyy kireimmilleen; mutta kun viimein vihdoin tuohon kauan hankittuun suureen ty?h?n p??st??n, on koko voima jo hankkeisin uupunut, into laimistunut, ja meit? sy?tet??n parilla laihalla sanalla! Viel? oudommalta tuntuu, jos, niinkuin Kalevalassa joskus tapahtuu, noilla suurilla puuhilla valmistettu p??teko ei olekaan mik??n todellinen, suuri sankarity?, niinkuin se toki oli yll? esiintuoduissa esimerkeiss?, vaan aivan tavallinen, arkip?iv?inen askare. Oikeinpa nauruksi esim. k?ypi, kun n?emme W?in?m?isen ensin ruumiinsa kaikella voimalla kolkuttavan kirvest?, niin hirmuisella innolla, ettei h?n huomaa, iskeek? puuhun vaiko lihaan; kun n?emme h?nen sitten samoin ponnistavan parasta hengenmahtiansa, hakien lis?-apua Tuonelan tuvilta ja Manalan majoilta, sanalla sanoen panevan maan ja taivaan liikkeelle koko kolmea pitk?? runoa my?ten ja v?h?n nelj?tt?kin p??lliseksi (haavanparannus-runo siihen luettuna); luulisipa v?hint??n uuden maailmanrakennuksen nyt olevan tekeill?, vaan viimein syntyy kaikesta siit? puuhasta -- _ridiculus mus!_ -- tavallinen vene! -- Tietysti ei n?in ole laita kaikissa Kalevalan osissa, ei edes useimmissa; mutta yht?hyvin on t?m? ep?suhteellisuus liian usein tavattava ja sangen arveluttava vika epillisess? runoudessamme, sit? haitallisempi, koska se my?s on koko runoelman yhteisess? suunnitelmassa tehnyt tuhojansa.
Muutamat t?ss? huomautetuista puutteista ovat yhteiset ja?luonnon-omaiset kaikissa kertovissa kansanrunoelmissa; ne ovat v?ltt?m?t?n seuraus n?iden syntymis- ja levi?mis-tavasta.?_Interdum dormitat ipse Homeros!_ oli jo muinais-ajalla yleisen? lauseena. H?nenkin nimell?ns? meille s?ilyneitten jaloin?runoelmain suunnitelmassa ovat nyky-ajan tutkijat keksineet ristiriitaisuuksia;[28] vertauksissa n?emme niin-ik??n joskus samoja kuvia k?ytettyn? aina kymmeneenkin kertaan. Kuinka voisikaan k?yd? toisin lauluissa, jotka vuosisatoja kulkevat polvesta polveen ainoasti suullisena perint?n? ja jotka sen lis?ksi ovat levinneet ??rett?mille aloille, niinkuin esim. Kalevalaa viel?kin lauletaan Riian lahdesta aina Pohjoispiiriin saakka. Yksi seikka kehki?? laveammaksi t??ll?, toinen tuolla, paikallisten olojen vaikutuksesta; joku taru voi kokonaan haihtua muistosta, toinen sekaantuu sille alkuansa outoon yhteyteen. Paikoittain unohtuu p??tapauskin ja joku muu runoelman osa tulee uudeksi keskukseksi, jonka ymp?rille suuri osa hajonneen vanhan kokonaisuuden pilstareita liittyy yhteen. Kuinka paljon tilaisuutta on siin? sattumuksen vehkeisin; onpa viimein silloinkin, kun semmoista kansanrunoelmaa ruvetaan ker?ilem??n ja muistoon kirjoittamaan, satunnaista, mitk? sen muodostukset tulevat ker?ilij?n ja kokoonsovittajan k?siin. Vaikka kuinka tarkasti kaikki paikat hakisi l?pi, on aina mahdollista, ett? joku arvollinen, kenties kaunein toisinto jostain runoelman osasta ij?ksi j??pi piiloon saloin k?tk??n ja unhotuksen peiton alle. Voihan yksin sekin seikka jo vaikuttaa sangen paljon, ker?t??nk? semmoinen runoelma jotakuta miespolvea ennen tai my?hemmin. Kuinka paljoa laihemmat, vaikka tosin saman-aineiset, ovat