Kalevala katsottuna kaunotieteen kannalta | Page 4

Iliadi sopivammin olisi Achilleiaksi sanottava; sill? se on vaan v?lillisesti kuvaelma Troijan sodasta yleens?, mutta etup??ss? Achilleen vimman aikaansaamista turmioista, ensin omille kansalaisille, sitten Troijan asukkaille. Samaten on Niebelungenlied'iss? Siegfried p??toimintaa kannattavana henkil?n?, ensin el?v?n? sankarina, sitten kuoltuansa kostoa huutavana haamuna. Niin-ik??n on my?s Kalevalan nimi tosin tavallansa oikeutettu, koska t?m? runoelma samassa on kuvaus Kalevan kansan el?m?n ja maailmankatsannon kokonaisuudesta; mutta, suuremmalla syyll? viel? olisi sille nimi ?W?in?m?inen? voinut tulla, sill? t?m?n mahtavan laulu- ja loitsumestarin ty?t ja toimet ovat kuitenkin siin? p??aineena ja h?nen kauttaan onnistunut Sammon ry?st? kaiken toiminnan ytimen?. T?m? W?in?m?isen suhde p??tapaukseen selitt?? meille luonnollisella tavalla monen sivutapauksen lis??nliittymisen. Pintapuolisesti katsoen voisi esim. n?ytt?? tarpeettomalta, ett? runotar saattaa tuon kunnian-arvoisen vanhuksen kosintansa kautta hiukan pilkan-alaiseksi. Olisihan Ilmarinen ilman sit?kin voinut suoraan menn? Pohjolan tuville, takoa Sammon ja tuoda Louhen kuuluisan kaunottaren kotihinsa. Viel? tarpeettomammalta runoelman kokonaisuudelle n?ytt?? W?in?m?isen yritys saada Joukahaisen sisar omaksensa. Vaan kuitenkin on n?ill? molemmilla sivutapauksilla syv? ja t?rke? tarkoituksensa. W?in?m?inen oli luotu suurta kansallista ty?t? varten; mutta semmoiseen ty?h?n h?n oli ainoasti silloin kykenev?, jos h?n jakamatta pyhitti siihen kaiken voimansa, koko henkens?. Kypsy?ksens? t?h?n teht?v??n, piti h?nen n?hd? yksityisonnen etsimisen k?yv?n turhaksi, piti h?nen vastoink?ymisen koulussa oppia luopumaan kaikesta itsekk?isyydest?. Sitten vasta oli h?n mahdollinen tulemaan onnentuottajaksi sadoille polvikunnille. -- Samallainen valmistavainen tarkoitus on my?s luomis-runoilla. Se uros, jonka tuli saada niin suuri, vaikea ty? tehdyksi, jonka tuli ihmisi? sy?v?st?, urohia upottavasta, mahtavasta Pohjolasta ry?st?? sen kallehin aarre, ei voinut olla tavallinen kuoleman-alainen, h?nen piti olla, jos ei jumala, niin kumminkin jumalallista sukuper??. Mutta epillisen runouden luonne vaati, ettei tuo synty tulisi vaan sivumennen mainituksi parilla sanalla, vaan esitetyksi monihaaraisella kertomuksella, ja t?m?n kuvauksen samassa my?s piti t?ydent?? kokonaiskuvaa Kalevan kansan maailmankatsannosta. T?m? tarve synnytti ensimm?isen luomis-runon. Siihen sitten toinenkin liittyy aivan likeisesti; sill? se n?ytt?? meille kuinka tuo jumalista l?htenyt sankari my?s kohta, vaikka kyll? viel? nuoruuden heikommin voimin, ottaa osaa t?m?n korkean sukuper?n vertaisiin t?ihin, maan?kaunistamiseen ja valmistamiseen ihmis-asunnoille sopivaksi. N?m?t ainoasti sankarin luonnetta ja olentoa kuvaavat tapaukset k?yv?t tosin p??tapauksen ensimm?isenkin alun edell?; ne n?kyv?t siis olevan ulkopuolella noita yhteisi? kuvanpuitteita, joiden pit?isi sulkea kaikki sivuseikat sis?llens?. Mutta ei ole tuommoinen valmistavainen johdatus toisissakaan kertomarunoelmissa aivan outo. Iliadi ja Odysseia tosin saattavat meid?t kohta _in medias res_, keskelle niit? oloja, joissa p??tapaus on m??r?tty liikkuvaksi. Mutta Niebelungenlied'iss? sit? vastaan on my?skin yksi runo Siegfriedin synnyst? ja kasvatuksesta ennen kertomuksen varsinaista alkua. -- Samoin my?s ei ole Kalevalan loppuruno mik??n asiaan kuulumaton joutava lis?ke, vaikka tosin p??tapauksen p??ttymisen j?lkeinen ja vaikka vasta my?hemmin syntynyt. Epillinen runotar ei mielell??n jyrk?sti lopeta lauluansa loppukohtauksen ratkaisevaan jyr?hdykseen; se tahtoo sen j?lkeen viel? kerran kepe?mmin ?huoahtaa?, ja jatkaa sent?hden monesti viel? hiukan varsinaisen lopunkin per?st?. T?mm?isen? loppuhuoahduksena on esim. Iliadissa kuvaus Patroklon komeista hautajaisista. Samoin my?s W?in?m?iseen, h?nen suurten sankarit?ittens? kautta, kiintynyt mielihalu ei henno viel? luopua h?nest?, vaikka h?nen teht?v?ns? oikeastaan jo on lopussa. Se raottaa viel? silm?nr?p?ykseksi vastaisen ajan esirippua, ja utelee, mik? kohtalo on tuleva osaksi tuolle mainiolle, niin rakkaaksi k?yneelle sankarille.
Yht? luonnollinen on toistenkin sivutapausten yhteys p??-jakson kanssa. Taannoin, kun oli puhe W?in?m?isen kosimisesta Pohjolassa, saatettiin ilmi se side, joka sen liitt?? Sampo-runoin j?lkimm?iseen osaan. Mutta l?ytyyp? paitsi sit? viel? toinenkin syy t?h?n kosimiseen, joka jo sitoo sen kiinte?sti itse Sammon syntyrunoon. Kalevalan mahtavinkin, taitavinkin uros turhaan pyyt?? Pohjan neitt? puolisoksensa; sen kautta runotar meille tahtoo n?ytt??, kuinka yleiseen rakastettu, kuinka suuressa arvossa pidetty ja kuinka vaikea saada tuo neito oli; sen kautta se tahtoo antaa meille t?yden k?sityksen, kuinka oli mahdollista, ett? t?m?n neidon lunnaiksi suostuttiin antamaan vaikka maailman kallein tavara, ainokainen lajiansa. Saman vaikutuksen enent?miseksi t?ytyy viel? Lemmink?isenkin tulla kosijain joukon lis?ksi. Eip? ole h?nk??n, itse kaunis Kaukomieli, joka kaikin paikoin pani naisten p??t py?r?lle, kyllin vieh?tt?v?, voidakseen ilman tuota verratonta vastalahjaa saada Louhen kuuluisaa tyt?rt? omaksensa. N?in on siis my?skin Lemmink?inen aivan alusta alkain p??tapauksen piiriin kiinnitetty. H?nen toinen Pohjolan-retkens? on taas toinen side h?nen ja Sampo-runojen v?lill?. Ylemp?n? on jo esitetty, kuinka hetken-aikuinen sovinto Pohjolan ja Kalevalan v?lill? ainoasti oli ulkokuorta, joka sitten molemmin puolin hyvin helposti rikottiin. Jos en erehdy, on runotar tahtonut tuota salavihaa kuvata viel? toisellakin, enemm?n silm??npist?v?ll? tavalla, siin? k?ytt?en v?likappaleena Lemmink?ist?. H?n on, jatkaakseni Pohjolan ja Kalevalan silloisesta v?list? jo k?ytetty? vertausta, se sininen savu, joka aina tupruileepi lep??v?nkin tulivuoren kidasta, varoittavaisena merkkin? siit?, mit? sis?ss? liikkuu, vaikka lepytetty j?ttil?inen tosin nyt hetkiseksi on antanut sitoa itsens? ruusu-kahleilla. Molemmat k?ynnit Saaressa kyll? ei yht? v?litt?m?sti kajoa Sampo-runoihin; mutta ne taas ovat v?ltt?m?tt?m?t Lemmink?isen luonteen kuvaamiseksi, josta ilman niit? puuttuisi sangen t?rkeit? ja omituisia piirteit?. -- Mit? taas Kullervo-jaksoon tulee, on mahdoton arvata, kuinka on voinut olla silm?nr?p?yksenk??n aikaa puhetta sen lohkaisemisesta erillens?. Onhan ainakin se osa siit?, joka jo l?ytyy vanhassa Kalevalan laitoksessa v?ltt?m?tt?m?n tarpeellinen p??toiminnalle. Kullervon surmaty? Ilmarisen kodissa, seh?n juuri on k??nnekohta, joka kerrassaan puhkaisee Pohjolan ja Kalevalan todellista mieli-alaa peitt?v?n kuoren. Ilman t?t? v?litapausta ei olisi