Kalervo | Page 7

nyt ennustaen p?iv??.
Vieh?tt?v??n vale-uneen vaipuu?Luonto -- ei oo p?iv? eik? y? --?P?iv?ksi on auringotoin, y?ksi?Pime?t?in -- vaan on kumpainenki.?Kukkiin tuoksu t?ytt?? kes?-ilman?Haalean, on nukahtanut luonto,?Kuin lapsi kesken leikin, hymysuin,?Ainoastaan rastas rakkauttaan?Viitikossa viserrellen laulaa.
III.
Lyhyt Pohjolan on kes?-y?.?Tuolta koillisesta kohoaa jo?Ruusupilviin takaa armas p?iv?,?Holvaellen kultiansa, t?ytt?in?Koko ilmakeh?n valollansa.?S?tehiss? kirkkahissa aamun?Veden kalvo v?r?htelee. Riemu-???net metsist? jo kajahtaa.?Kasvit t?t? ihanuutta kastePuvussansa?ilokyynelsilmin?Tuijottavat. Nimeksikin on nyt?Unelma t?? kaunis loppunut.
LOIHTIA.
Kutk' ovat miehet t?rm?ll??Tuoll' Pyh?nkosken vierteell???Ne n?ytt?? varsin kummilta?Kuun nousevaisen valossa.
Niin seisovat he synkkin?,?Kuin haahmut syksyn myrskyss?,?Mi ?kki heid?t huomaisi,?Kyll' syrj??n heti astuisi.
Yks seisoo k?ysi k?dess??Ja silm?t h?nen p??ss?ns?,?Kuin virvat y?ll? leimuvat,?Jotk' yli hautain keinuvat.
Kuin vikauhri vieress??n?On toverinsa allap?in;?H?n usein koskeen katsahtaa,?Ja silloin aina vavahtaa.
Tuo k?ysi k?dess' loihtia?On suuri, varsin mahtava?Ja kirkon v?en vallassa?On mies h?nen muassa.
He kirkkomaall' on pist?yneet,?Ennenkun t?nne l?hteneet.?Siell' ompi kipee siunattu?Ja kalmass' k?ysi karkaistu.
Nyt koettaminen kova on,?Jos paraneisi onneton,?Jos viisas poppa mahdillaan?Saa pannun pahan poikkeemaan.
He laskeuvatten rannalle,?T??n kovan kosken reunaalle;?T?ss' ensin poppa seisahtaa?Ja toveriinsa tuijottaa.
Nyt tekee k?yteen silmukan,?Joll' vy?tt?? taudin katkanan,?Ja jupistaen loihtojaan,?H?n pukkaa toisen Ahtolaan;
Ja j?lkeen k?ytt? lappaapi,?Se kunnes viimein loppuupi,?Vaan hetken viel? uittelee,?Niin pantu paha paranee.
Nyt astuu miehet kotiinsa?Ja uinut avaa kaapinsa.?Kun ottaa nelj? ryyppy?,?Taas n?kee pient? v?ke?.
1. EHTOOT?HTI.
Kun on p?iv?n viime s?teet l?ntisihin aaltoihin?Sammuneet, ja ensimm?isn? astut armas n?kyviin?T?htitarhain tuhansista tuikkivista mailmoist',?Maamme kauniin heimolainen taivaan kannen kulkijoist'!
Vaan et kauan viivy; koska hopeaiset aartehet?Avaruuden alkaa loistaa, taivaan rantaa l?henet,?L?ntisille maille rienn?t p?iv?n j?lkeen rakkahan,?Siell? illan ihastusta samoitenkin alkamaan.
Lemmen silm?yksin, jotka levotoinna hehkuvat,?Sinun heiskunatas kansat vanhat vertaelivat,?Kun he, ammoin sitten, ovat ristineet sun kaimaksi?Jumalattarelle, joka lemmen tunteet her?tti.
Nimes' oikeen arvasivat! Viel? kansat ihastuu?Kun sun muotos ruusuisessa iltaruskoss' ilmaantuu;?Kaikki silloin ihmettelev?t, ett' oot niin herttainen,?P?iv?n kaino palvelijatar, ruhtinatar t?htien!
b) KOINT?HTI.
Jo loistaa id?n reunaalla?Tuoll' aamuruskon otsassa?Koint?hti armas, katselee?Taivaalle, sek? sanelee:
"Taas t?hdet ?isen taivahan?Ma kohta n?en sammuvan,?Kun armas p?iv? koittavi?Ja pimenen voittavi."
N?? sanat t?hdet kuulivat?Ja puhujalle lausuivat:?"Ent' itse? P?iv?n valoa?Et itsek??n voi katsoa!"
"En teit? siit' oo soimannut."?Koint?hti vastaa; "iloinnut?Oon saada valoon kuolla --?Se kuolema on ihana."
N?in ihmishenki aatelkoon?Auringostaan ja iloitkoon,?Kun saa my?s h?nkin sammua?Viel' ihanammass' valossa.
POISSA OLEVALLE.
Ik?v? on aikani,?Pois kun menit luotani?Ja mun j?tit katalan?Armahasen tuskahan.
P?iv?ll? ma astuilen?Kukkakentt?? hu'oaten,?Kukissa n?en muotosi,?Tuuless' kuulen ??nesi.
Unissa vaan nauttia?Mennytt? saan riemua,?Vaan sun y? loppuupi,?Ik?v? taas alkaapi.
Oi! kun kohta toteuntuis?Toiveheni, tapahtuis?Her?ll?i se hekuma,?Josta vaan saan uinailla.
P?IJ?NTEELL?.
Illalla kello kymmenen?Kaks miest? istui rekehen.?He Virmalasta l?htiv?t?Ja Tehinniemeen riensiv?t.
"Oi kaunis on sun kuutama,?Sa Huhtikuinen iltama."?N?in mietit miehet, huokasit?Ja haukotellen nukahdit.
Kun silloin t?ll?in her??v?t?Ja kyytipojalt' kysyv?t:?"Eik' olla kohta perill?,?Kyll' viivytty on v?lill??"
Niin ymp?rilleen katselee?Uinaillen poika sanelee:?"T?? tie ei lie oikee tie,?Vaan ei se eksyksiink??n vie."
No! Mit?s tehd? -- ajetaan?Ja vihdoin talo huomataan.?"Nyt," lausuu poika n?pp?r?,?"Me oomme, n?en m?, Sysm?ss?!"
MERIMIEHEN LAULU.
Nyt sinusta ma erkanen?Mun synnynmaani herttainen,?Sun salot, j?rvet, kukkulat,?Niin kalliit ja niin armahat,?Nyt katoavat n??st?in --?On meri edess?in.
Vaan taivahalta s?ihkyv?t?Mun kotimaani t?htel?t?Ja Suomen laulu mieluinen?T??ll' soipi p??ll? aaltojen?Ja tuuli Suomenniemelt??Tuo tervehdyksi?.
H??ILTA.
Oi rakkaus! Sa kuolemanki voitat?Ja kuolon j?lkeen armaampana koitat.
Koht' ompi kes?p?iv? loppununna?Ja t?ist??n ihmiset jo palannunna.?Tuoll' viipyy viel? virran reunahalla?Yks nuorukainen, muodoll' hohtavalla;?Kas kuinka silm?ns levotoinna loistaa,?Ja katkerasta mielest?ns? to'istaa,?Kun suvantoon h?n huomionsa k??nt???Ja synk?ll' ??nell' n?m? sanat ??nt??:?"Kyll' el?m?ss? tappioita kohtaa?Ja tuimaan riitaan tunteemme ne johtaa,?Vaan mik? niist? syd?nt? niin ratkoo,?Kuin, joka rakkauden siteet katkoo.?_H?n_ toisen oma! Oi te henget maassa?Ja veess? sek? ikitaivahassa,?Te lievityst? rintahani tuokaa?Ja hetkeksi nyt lepo mulle suokaa!"?Oil lausununna -- Vesi kohahtaapi?Ja neito Vellamon nyt liukahtaapi?Veen kalvohon -- kuin t?hdet taivahalla?Sen silm?t s?ihkyv?t, kun lumoovalla?Nyt voimalla ne onnettomaan k??nt???Ja h?lle sanat siivilliset ??nt??:?"Oi kauno! Sua onnettomuus vaivaa?Ja synkk? suru syd?nt?si kaivaa?Siell' ylisess? mailmassa, jossa?On katkeruutta joka tuokiossa.?Oi t?nne tule! Rauhassa saat olla?T??ll' aaltoin alla; sua suosiolla?On kaikki tottelevat; my?s meill??Ne tunteet on, jotk' autuuttavat teill??Ja aartehista alankomme hohtaa,?Jotk' ajatukset riemuisiksi johtaa."?Ah! Kuinka suloisesti sanat soivat!?Kuink' oudon mielen toiselle ne toivat;?Ne viileytt? kuumehelleen antaa?Ja tyynen riemun syd?meens? kantaa.?H?n iltaruskoon silm?ns? nyt luopi?Ja mietteens' ilmi n?m? sanat tuopi:?"Oi aurinko sa kultakiharainen,?Sa kaikkiin n?hty, kaikki huomaavainen,?Jok' onnetointa olet armastellut?Ja lyhytt' iloani silm?ellyt:?Kun huomenna sa kiirehesi nostat?Ja armaudell' ihmisille kostat?Ne ty?tki, jotka valkeutta kammoo?Ja pimeydell' uskon valan vannoo;?Jos silloin mua, mennytt?, h?n muistaa,?Niin katuvaisen korvahan sa kuiskaa,?Ett' uskotointa viimme tuokiossa?Ma muistin -- viel' enemm?n muistan, jossa?Ei himot mielt? himmenn?, kuin lassa?H?nt' ennen muistin, muistan Ahtolassa."?N?in lausuttuaan virtahan h?n juoksee?Tuon ihanaisen lohduttajan luokse,?Taas kohta virta vierivi kuin ennen,?On onnettoman j??hdytt?nyt lemmen.

H??-ilta oli -- kokoontunut kansa?Jo oli -- pappi siunauksellansa?Vaan puuttui. ?kki ??ni huudahtaa:?"Miss' ompi morsian," -- Ei vastata?Voi kukaan. -- Hakiessa l?ntehen?Jo p?iv? laskee, toivo viiminen.?Kas tuolla seisoo mets?n rintehess??Nyt morsian ja tuskan heltehess??Sen posket hohtaa -- silm?t virtaa kohti?Vaan tuijottavat.
Mi sen t?nne johti??T?ss' oil h?n kurjan ?skellisen kanssa?Uinaillut lempee ihastuksissansa?Ja lemmikilleen valan vannonunna,?Kun p?iv? kes?inen oil laskenunna,?Ei ket??n kuolevaista mailmassa?Pait' h?nt? lempi?; vaan kuulumassa?Koht' oli huhu -- ?sken mennyt kuulen?My?s sattui, herkk? oli sit? luuleen:?"?l' usko neitt?, valat naitavaisten?On heikommat kuin muitten kuolevaisten."?N?? viestit h?lt? synkistiv?t p?iv?t?Ja y?ksi mielt??n kalvamaan ne j?iv?t.?Ei kultaansa h?n tavatakaan saanut?"Se minun, k?yh?n, lie jo unhottanut."?H?n mietti heid?n kohtauspaikallaan,?Kultaansa vartoin, kun ei tullutkaan.?Jo vihdoin huhu levesi nyt h?ist?;?Kun puhuttavan kuuli kurja n?ist?,?Ei k?rsinyt h?n en??n, henkens heitti?H?n syvyyteen -- se syv?t huolet