Kalervo | Page 8

peitti.?Kuin Kirki kaunis, valko vaattehissa?Ja huntu p??ss?, melkein tainnuksissa?Nyt seisoo morsian -- h?n huomasi?Kun kultans Ahtolahan katosi.?H?n hetken liikkumatt' on -- virtaa kohti?Nyt lent?? -- toivo askeleensa johti;?Vaan turhaan riensi -- houkuttelianeen?Jo kultans' Ahdon aarteit' ihailee.?Kuin veistokuva, hetken ??net?nn??Nyt neito seisoo -- posket veret?nn?,?Vaan vihdoin sanoin suru puhkeaa?Ja v??nt?in k?si?ns? kurja valittaa:?"Nyt surun pilvi p?iv?n multa peitti?Ja hirvitt?v??n pime??n mun heitti!?H?n ompi poissa, ikuisesti poissa?H?n, toinen itseni murheessa ja iloissa.?Oi kurja kohtalo!" -- H?n ep?toivossa?On lopettanut raskaan olonsa!?Ma y?t olen h?nt? itkenynn??Ja p?iv?t luokseen olen pyrkinynn?,?Vaan turhaan -- "pit?? h?net unhottaa?Ja toista ylh?isemp?? rakastaa."?N?in k?skettiin.
Vaan ennen kuolema,?Kun ett? pet?n h?nen muistoa!?On p??ni raskas -- y? jo tuleepi.?Vaan o'otan -- ehk? huomaa kultani.?Kas! Tuolta, tuolta kuultaa pohjasta?Jo muotons armas -- kultalouhella?H?n istuu -- odottaa mua -- t?nne katsahtaa,?Nyt hymyilee ja mulle sylins aukoaa,?Oi rakkaus! Sa kuolemanki voitat?Ja kuolon j?lkeen armaampana koitat!"?N?in lausuen h?n k?tens' ojentaa?Ja kyynelsilmin virtaan suljahtaa.
MUISTELMA.
Sa, joka suuren luonnon ihanuutta?Tuoll' sulo??nell' innokkaasti kiitit!?Ihannetieteen laakereita niitit?Sa puheellasi, jonka armautta
Ma kev?tilloin kuulin, nuoruutta?Kun luonto heijasti; sa yhteen liitit?Sen kanssa sielus nuoruuden ja siitit?Minussa hengen elantoa uutta.
Kun kev??n tuoksut haimaa lehtipuista?Ja veden pinnall' iltarusko hohtaa,?Sa joskus kanssapuhujatas muista!
Ja koeta viel? mielehesi johtaa?Ne ajat vierreet -- armaampi on olla,?Kun aatteet yhtyy kahdell' olennolla.
T?HTITAIVAS..
Avaruudessa?Hiljaisuudessa?Sulosilm?t t?hdet s?ihkyv?t.?Miten syttyv?t?Armaat t?htel?t??Kuinka kauan silm?? iskev?t?
Kaikkivaltias,?Luoja laupias,?Joka johtaa heid?n kiertoaan,?H?n ne mahdillaan?Saapi sammumaan,?H?n my?s uudet luopi loistamaan.
Kuinka kaunis y?!?Niinkuin hopee vy??Linnun-radan t?hdet hohtavat.?Lukemattomat?Siell? mailmat?Mielt?s' ??rett?miin johtavat.
Tuoll' on Seulaset,?Joita ihmiset?W?in?n virsuiksi my?s nimitit.?Vanhain plejadit,?Kun he ilmausit,?Merimiehet merta kyntelit.
Taivaan koriste,?W?in?n viikate?V?lkkyy etel?ss?, pohjassa?Astuu vakava,?Vanha Otava,?Takanansa seuraa Vartija.
Sin?, t?hdist?,?Jok' oot likinn?,?Aurinko! Kun s?tees valaisee?Meit?, vaalenee?Taivas, virkenee?Luonto unestaan ja riemuitsee.
? * *
Kun sa ylh??lle?Katsot, taivaalle?Ja n?et avaruuden aartehet?Isot, pienoiset?T?hdet, et?iset,?Jotka loistaa siell? tuhannet:
Mieti ihminen,?Kuink' oot v?h?inen,?Verrattuna koko mailmaan,?Koko mailmaan,?Jok' on raiska vaan,?Kuu sen vertaa suureen Luojaan.
UKKO JA NUORUKAISET.
Kauniina kes?-iltana?Yks vanhus istui seurassa?Nuorten, jotk' h?nen puhetta?Ihaillen kuuntelit.?H?n el?m?st??n jutteli?Ja viisauttaan saarnasi?Ja surut, riemut ennusti,?Jotk' heit? odotit.
H?n puhui esi-isist?.?Ja heid?n urot?ist?,?Sen kansan k?rsimyksist?,?Jonk' omaks nimitti.?Kun loppui kertomuksensa,?H?n kirkastetull' muodolla?Loi silm?ns kuulioihinsa?Ja t?ten saneli:
"Te nuorukaiset Suomenmaan?Nyt vala vahva vannokaat,?Ett' ootte valmiit valvomaan?Ylitse Suomenne,?Sen sivistyst? edist??n,?Sen vaurautta enent??n?Ja henkennekin heitt?m??n?Maan eest? is?inne.
Oi is?inmaa sa ihana!?Mun muistojeni satama?Ja toivojeni unelma,?Sun eest? rukoilen:?Sun voimat nuoret varttukoot?Ja lastes' kautta karttukoot,?He kilvaten sua suojelkoot?Sa Suomi suloinen!"
KEV?TLAULU.
Lauhkea tuuli jo ilmoissa h?ilyy,?Vienosti pilvi? liekuttaa,?Nietokset laskeuvat, aurinko p?ilyy?Veess', joka rinteit? puikuttaa.?Her??pi luonto, nyt heijastaa?Heli?ss? loistossa nuortunut maa,?Virrat vaippansa kankeat heitt??,?Aaltojen soitanto kaikuvi taas,?Vihre?t verhot ja maisemat peitt??,?Lehti on puussa ja ruoho on maass'.
Ahvojen teit? nyt lintujen laumat?Villettelev?t Pohjolaan.?Siell?ki kukkulat, j?rvet ja rannat?Laululla riemastuttamahan.?Kukkaset kedoilla puhkeilee,?Yrtit ylt'ymp?ri tuoksuilee,?Puiden latvoissa tuuloset soittaa,?Lintuset lempe? livert?v?t,?Kev??ll? uudet tuntehet soittaa,?Elohon vanhat virkenev?t.
Riemuitkaamme nyt vanhat ja nuoret,?Niinkuin luontokin riemuitsee,?Kauniina loistavat laaksot ja vuoret,?Taivaskin riemusta hymyilee.?Kaunihin kuitenkin riemutess' on?Ihmisen sielu kuolematon,?Senh?n t?hden niin kauniisti maamme?Laaksot ja kukkulat pukeutuvat?Ja viel? kauniimman kev??n me saamme,?Jonka ei lahjat oo lakastuvat.
V?H?N KALEVALASTA JA KANTELETTARESTA.
"Von Pol zu Pol Gef?nge zu erneun --?Ein Sph?rentanz harmonisch im Get��mmel --?Lasst alle V?lker unter gleichem Himmel?Sich gleicher Gabe wolgemuth erfreun!"
G?the.
Runouden kolmet p??lajit ovat: kertoma-, laulu- ja n?ytelm?-runous.
_Kertoma- eli sankari-runoutta_, joka tavallisesti kuvaelee kansojen taistelua vapaudensa edest?, l?ytyy parhaasta p??st? niill? kansoilla, jotka havainnoistaan luonnossa ovat tulleet ensim?isiin mietinn?ihin siit? somuudesta, hyvyydest? ja viisaudesta, joka vallitsee mailmassa. N?m? kansat ovat jumaloittaneet luontoa joko kokonaan, taikka n?hneet siin? kaksi eli monta vastaista (hyv?? ja pahaa) voimaa.
Etevimm?t tuotteet kertoma-runouden alalla ovat Indialaiset, Kreikkalaiset, Saksalaiset, Gaelilaiset, Suomalaiset ja Virolaiset ilmituoneet. Heid?n sankari-runonsa ovat itse kansan sepitt?mi?. Muissaki kansoissa ovat yksityiset (Firdusi, Virgilius, Dante, Ariosto, Camo?ns, Tasso, Milton) t?ll? alalla matkaansaaneet jaloja teoksia, vaikka ne eiv?t vertoja ved? edellisille. Moniaiden v?ittelyksi?, ett? my?s Kreikkalaisten sankari-runo olisi yksityisen tekem?, n?ytt?? nykyinen aika tukevilla syill? kumoavan.
Kyllin aihetta t?h?n on kertoma-runomme Kalevala antanut. Nykyisyys kyll? tiet??, miten t?m? runollinen teos on ilmi tullut, vaan tulevaisuus voisi ehk? t?st?ki teoksesta lausua niinkuin parista muusta sankari-runoelmasta on lausuttu, ett? niiden kokoiliat olisivat ne muka omasta p??st??n sepitt?neet. Ja miksik?? Senk??n t?hden, ett? runollinen aisti ei voisi l?yty? rahvaassaki, yht?hyvin kuin sivistyneiss?? Ja eik?h?n kansan tekem?n kertoma-runon sis?llys kyllin selv?sti ilmaise, mist? se on kotosin?
?sken sanottiin sankari-runon kuvaelevan kansojen taistelua vapaudensa edest?. Kalevalassa esitell??n riidat Kalevalaisten ja Pohjolaisten v?lill?. Vaan sen ohessa kerrotaan siin? my?s sopuisesta kanssak?ymisess? n?iden kahden kansakuntien v?lill?; kuinka Pohjolassa oli kaunis neiti "maan kuulu, veen valio," jota Kalevalan uroot kosivat. Neidon ?iti "Louhi Pohjolan em?nt?, Pohjan akka harvahammas" lupasi tytt?rens? sille, joka Pohjolahan takoisi kummallisen "Sammon":
"Joutsenen kyn?n nen?st?,?Maholehm?n maitosesta,?Yhen ohrasen jyv?st?,?Yhen uuhen villasesta."
Ilmarinen takoi nyt sammon ja Louhi saattoi sen Pohjolan?kivim?kehen "yheks?n lukon taaksi." Sammossa oli jauhomylly, suolamylly ja rahamylly; itsekukin n?ist? jauhoi "purnun puhtehessa." Mutta Ilmarinen ei saanutkaan neitoa t?ll? kertaa, vasta sittemmin, kun oli suorittanut vaikeat ansioty?ns?, kihlasi Louhi h?nelle tytt?rens?. H?it? pidet??n nyt Pohjolassa ja Ilmarinen vie nuoren vaimonsa kotia.
Nyt n?ytti sopu Kalevalan ja Pohjolan v?lill? olevan vahvistettu. Vanhemmat, vakavat miehet, W?in?m?inen ja Ilmarinen, eiv?t viel? t?h?n saakka olleetkaan riitauneet Pohjolaisten kanssa, vaikka Louhelta paljon h?nen sanansa sy?mist? olivat saaneet k?rsi?. Mutta tuittup?inen Lemmink?inen oli, jo ennen h?it?, k?ydess??n Pohjolassa, laulanut joka miehen Pohjolan tuvasta