Kalervo | Page 6

Jopa ajatuksesi nyt ovat jokseenki t?per?ll?. Kyll?h?n minulla silm?t p??ss? on. Vaan mit? nyt on tekeminen? Niitty-v?keni on poisajettu.
(Heikki ja Anna istuvat m?tt??lle.)
HEIKKI. Min? sain kuulla vehkeist?, silloin kun ne jo oli matkaansaatu, vaan samosin kuitenkin t?nne, est??kseni vihasi kovin jyrkk?? t?rm?yst? is?? vastaan. Is? l?hti v?h?? ennen minua kotoa. Komisarjus on k?ynyt meill? Utriaista hakemassa. Is? oli kertonut t?m?n keinon komisarjukselle, ja h?n sanoi, ett? jos niitty jo olisi tuomittuki Peltosen taloon kuuluvaksi, niin ei sit? n?in saa omistaa. Ja kun is? sen kuuli, tuli h?n levottomaksi ja l?ksi t?nne. Etk?s ole h?nt? n?hnyt?
?LVINEN. En!
HEIKKI. Min? luulen, ett? h?n nyt olisi taipuva leppym??n, jos ei vaan tuo Utriainen...
?LVINEN. T?t? riitaa ei olisi, jos ei se lemmon kek?le!... Min? en vaino is??si, vaikka kyll? h?n minua silmitt?m?sti kohteli. Vaan h?n on Marin is?! (Juoksee takalistosta tulevata Mariaa kohden, syleilee h?nt? ja vie h?nen m?tt??lle istumaan.)
MARI. Eik?h?n t?m? merkitse hyv??, kun kaikki meid?n talosta ovat kokoontuneet niityllesi. ?iti tuli kanssani, h?n l?ksi is?? hakemaan, kun ei h?nt? t??ll? n?kynyt.
?LVINEN. Toivokaamme niin Mariseni! Ah! Miks'ei t?t? hiljaista autuutta, t?t? viatointa iloa olisi suotu meille?
ANNA. Toivon ??ni kuiskasee minulle, ett? kuosteessa asunut aurinko kohta paistaa selv?sti.
?LVINEN. Min? tahdon hillit? koston himoni, ett?s armas aika kohta l?heneisi, jolloin paennut sopu palajaisi majoillemme, k?dess??n runsauden sarvi, jolloin rakkauden siteet yhdist?isiv?t n?m? kaksi perhekuntaa ja jolloin useampi kyl?l?inen virkkaisi, tuijottaen l?himm?iseens?: "Mit?s nyt jutellaan? Niist? ei en??n ole?pakinoimista."
HEIKKI. Sin? olet niin hyv?ntahtoinen ja leppyis? mies, ett? min? viel?ki kummastun, miten riita on alkanut.
?LVINEN. En min? leppyis? ole, Jos olisin, niin ei tuota paininly?nti? olisi ollut; vaan en min? kaikkia suvaitse. Se lemmon kielilakkari laverteli ja pani omiaan, se pisti minua vihaksi.
MARI. Mit??n Utriainen sanoisi, jos n?kisi t?m?n taulun?
?LVINEN. Min? soisin, ett? n?kisi viel?ki paremman. Ja toivon, ett? saapi n?hd?kin.
Kymmenes kohtaus.
(Kaisa taluttaa Peltosta, joka vastahakoisesti, alakuloisna h?nt? seuraa.)
KAISA. Olenpa toki vihdoin saanut ukkoni oikealle uralle. Silm?ns? ovat auenneet ja nyt h?n tiet??, ket? h?nen tulee uskoa, ket? ei.
PELTONEN (tukehtuvalla ??nell?). ?lvinen! Min? olen sinua haukkunut; min? olen la'in rikkonut, oman k?den oikeutta k?ytt?m?ll?. Nyt sinulla on voitto. Tee mit? tahdot!
?LVINEN (astuu Peltosen eteen ja ojentaa h?nelle k?tens?). Min? -- teen -- sovinnon.
PELTONEN. Min? en ele ansainnut t?mm?ist? kohtelemista; me emme voi sopia!
KAISA. Ukkoni, oletko hullu! T?m? ei ole anteeksi antamista, vaan sovintoa.
?LVINEN. Min? en tarjoa teille sovintoa, min? pyyd?n sit?.
PELTONEN (kummastuen). Mit? sin? ajattelet?
KAISA. H?n ajattelee kohta kummia, jos et heti tee sovinnon. Semmoista riitaveljest? et ole n?hnyt, etk? saa n?hd?.
HEIKKI. Is?!
PELTONEN. Noh! ?lk?? nyt minua hupsuksi luulko.
(Syleilee ?lvist?.)
KAISA. Ja nyt ukkoni, muista lupauksesi.
(Paimentorven toitotus kuuluu et??lt?.)
PELTONEN (ottaa Mariaa k?dest? kiini ja taluttaa h?nt? lukkarin tyk?). ?lvinen! Tuossa on v?h?n sovinto-sakkoja.
(Kuiskasee jotaan ?lvisen korvaan. ?lvinen ottaa Annaa?k?dest? ja vie h?nen Heikille.)
PELTONEN (syleilee heit?). Teid?n puhdas rakkautenne on saanut vedet silmist?ni vuotamaan. (Heikille:)
"Kiit? nyt poikani onneasi?Hyv?n saaman saamastasi,?Kun kiit?t, hyvinki kiit?;?Hyv?n sait, hyv?n tapasit,?Hyv?n luojasi lupasi,?Hyv?n antoi armollinen."
(Utriainen tulee kiiruusti, vaan pys?htyy yht'?kki? kavahtaen, kun huomaa edelliset)
PELTONEN. Utriainen! Uskollinen palvelijani, astu esiin,
(Utriainen seisoo, tuijottaen eteens?.)
PELTONEN. Min? tyydyn toimiemme seurauksiin, niinkuin n?et.
UTRIAINEN (kolkosti). ?lk?? pilkatko. Vaan min?ki tyydyn, jos pid?tte sananne.
PELTONEN. Ensi pyh?n? kuulutetaan n?m? kaksi parikuntaa. Jolla on moitetta, ilmoittakoon aikoinaan.
UTRIAINEN (kolkosti). Min? pyyd?n eron palveluksestani.
PELTONEN. Sen saat!
(Utriainen menee. Viel? kerran k??ntyy ja silm?ilee seuraa n?kym?ll?; sitten, painaen nyrkkins? otsaa vasten, poikkee.)
HEIKKI. Ukonpilvet ovat painuneet ja laskeva p?iv? kerki?? viel? silm?ill? onneamme. (Pari torven toitotusta likell?.) Ihana on ilta. Luonto ymp?rill?mme sointuu ajatuksiemme kanssa. Aaltojen m?iske ja metsien humina ovat vai'enneet. Kirkkaina v?lkkyv?t tuolta kaukaisten metsien v?list? vedet ja yhdist?v?t, kuvastellen pintaansa, taivaan ja maan.
(Aini juoksee esiin, paimentorvi yhdess? k?dess?, kaksi kukkaseppelett? toisessa ja kokottaa seppeleet ?lviselle, joka panee yhden niist? Marin, toisen Annan p??h?n.)
PELTONEN. Niittyv?kemme pit?nee saada osaa ilostamme. He ovat taistelleet kuin miehet. El?k??n vapaa urhoollisuus!
(Kaikki ??neen). El?k??n!
(Menev?t parittain, k?sikk??, ensin Peltonen ja Kaisa, sitten ?lvinen ja Mari, viimein Heikki ja Anna ja heid?n j?less? Aini.)
LAPSUUDEN MUISTOJA.
Nyt muiston p?iv? valaiseepi?Lapsuuden olot herttaiset?Ja et?h?lt? lumoileepi?Mun eteen ajat muinaiset.
Mun armas koti koivuin suojass?Tuoll' siint?? joen varrella.?Siell' oli el?m? niin huojas?Kuin leivon ompi taivaalla.
Siell' olit ajan vietteheni?Niin varsin vaatimattomat?Ja tullen ik?v?ni meni?Kuin kev??n pilvenhattarat.
? * *
Syksyn kylm?t j?iset sillat?Jokehen kun synnytit,?Luistimeni aamut, illat?Kirjat niihin piirtelit.
Aaltoellen j?inen vaippa?Alla jalan ratisi.?Usein pitk? vuotaraippa?Laski miehen pitk?ksi.
Talven tullen enimm?sti?Matkojani mittelin?Suksilla ja taitavasti?Isot m?et samosin.
Silloin n?ki t?hti taivas?Kumman n??n t?rm?ss?,?Lumipallo tiet? raivas,?Henki asui sis?ss?.
Kuurassa mun oli tukka,?Iljangolla vaattehet,?Tuskin kuivin poika-rukka,?M?keen pyrki aattehet.
Lysti m?en rintehess??Oli kilpaa hyppi?,?Uimisaikaa oottaessa,?Rapakoissa r?iski?.
Ja kes?n tullen, vetten rannat?P?iv?kaudet asuikin,?Askeleet kuin meren sannat,?J?lkeheni j?ttelin.
Kun vavan laskin olaltani,?Ja loihdin ongen syljell?,?Niin useampi kala pani?Sen kohta leukapieleens?.
? * *
Se aik' on mennyt -- milloin, milloin,?Niin herttaisessa valossa?Maailma hohtaa, kuni silloin?
? Ei t?ll? puolen hautoa.
KES?-Y? POHJOLASSA
I.
Kerran vuodessa -- niin satu kertoo?Virolainen -- nuorukaista kaksi,?Ihanata, impi, poika kaunis?Toisillensa suuta suihkavat,?Silloin jolloin pisin ompi p?iv?,?Koita H?m?r? kun suutelee.?Pohjan pitk?t per?t useammin?Saavat n?hd? n?m? kaksi nuorta?Lemmen suudelmahan sulaavan,?Pohjolahan armas aurinkomme?Viikkokaudeksi kun y?tyvi.
II.
Jo kaunis kes?p?iv' on loppunut,?Jo pitk?t varjot ep?selvennyy.?Pohjoisella taivaan rannalla?Koko y?n iltarusko hohtaa?Hime?sti, kunnes ani varhain?Aamulla taas punehtuupi, toisell'?Nimell?