Kalervo | Page 3

(??neen.) Mari! Min? tahtoisin sinua puhutella.
MARI. Sano vaan asiasi t?ss?.
UTRIAINEN. Mari! Sinua uhkaa vaara.
MARI. Hyv?, ett? saan tiet??, niin arvannen ehk? varoa.
UTRIAINEN (astuu likemm?ksi Maria). Sin? toivot onnellisuutta el?m?ss?, vaan sin? astut perikatosi partaalla!
MARI. Min? en sinua ymm?rr?.
?LVINEN (kuiskasee Marille). Utriainen on haltioissaan!
(Mari purskahtaa nauruun.)
UTRIAINEN. Mari! Min? olen sinua aina kunnioittanut, kuin enkeli?, ja noin minua kohtelet!
MARI. Kyll? olen sinusta pit?nyt...
UTRIAINEN. Minun olet tullut tuntemaan. Kuinka monta kertaa enk? ole sinulle kukkia tuonut niitylt? tullessani? Jos mit? olet toivonut, niin olen, jos olen voinut, sen sulle hankkinut. Vaan min? ymm?rr?n, min? olen renki, ja seh?n ei ole ollut kun velvollisuuteni niin tehd?. Jos olisin is?nt?, silloin voisivat nuo ansiot olla jostakin merkinn?st?.
MARI (lyhyesti). Siksi olisi sinunki pit?nyt oppia minua tuntemaan, ett? min? en eroita ihmisi? s??dyn mukaan.
UTRIAINEN. Niin toivonki; nyt sinun tunnen entiseksi. Vaan mitk? edut lukkarilla on, muut, kun ett? h?n on talokas ja tavarainen?
?LVINEN. Hohhooh! Eip? luulisi noin syvi? mietteit? l?htev?n ravistuneesta p??kallostasi!
UTRIAINEN. Min? en ole lukkaria puhutellut. Sep?h?n sitte n?hd??n, kuinka ravistunut p??ni on.
?LVINEN (kiihtyen). Mene jo t??lt? juomaratti! Min? takaan, ett? olet kaikki mahdollisuuden ja kykysi mukaan toimittanut.
UTRIAINEN. Mari! Tuommoista sin? lemmit! H?n on viekottelia. Viel?h?n saat kuulla muilta sen salaisuuden, jonka aivon ?sken sulle kertoa. Koko kyl? sen tuntee ja ilvehtii, kuinka viisas lukkari t?ss? pit?j?ss? on!
?LVINEN. Jokos olet kaiken myrkkysi oksentanut? Olipa toki hyv?, ett? min? olin l?sn? nyt.
UTRIAINEN. Min? tohdin sen sanoa sittekin, niinkuin n?et.
?LVINEN (hypp?? seisalleen). Valehtelia! Sen riivattu l?ysk?leuka, osaatko ulos!
UTRIAINEN. Min? menen is?nt?ni k?skyst?; ei minua kaikki allasnaamat aja! (?lvinen rynt?? Utriaisen p??lle. Mari huudahtaa. Miehet painivat, ?lvinen sys?? Utriasta ovea kohden. Utriainen tarraa oven pielest? kiini.)
Kuudes kohtaus.
PELTONEN (juoksee heid?n v?liin ja saapi heid?t vaivoin erilleen toisistaansa). (?hkyen:) ?lvinen! Sin? n?yt el?v?n t??ll? kuin is?nt?!
?LVINEN (heng?ht?in). Min? en ole renki, enk? renkin haukuttava.
UTRIAINEN. Kuka haukkui?
?LVINEN. Se sama! Sin? olet ollut h?vyt?in minua vastaan!
PELTONEN. Utriainen ei ole aloittanut toraa; siksi h?net tunnen.
?LVINEN. Uskokaa vaan Utriaista!
PELTONEN. Min? uskon ket? tahdon ja mit? tahdon. Min? uskon, niinkuin koko kyl?, ett? sin? t??ll? ravaat muka Marin t?hden, vaan oikeastaan mun tavarani t?hden.
?LVINEN. Kuka paha henki semmoisia huhuja levittelee?
PELTONEN. Ahaa, nytp? olet viatoin, vaan pettyy viisaskin. Sin? olet toivonut saavasi minun tavarani, vaan nyt on asiat siten, ett? tuo niitty, jossa v?kesi nyt on hein?n teossa, on minun.
?LVINEN. Oletteko hupsu?
PELTONEN. Tahdotko siis heti luopua niityst? ja ottaa pois ty?v?kesi, muutoin...
?LVINEN. Te olette nyt vihan vimmassa. Huomenna toivon sopivamme siit? ja muustaki...
PELTONEN. Vain niin! Sin? mietit. Jos vastustaisit oikeata asiata, niin et miettisi. Kuule siis: Sin? olet v?kyytt?nyt is?nt?-renki?ni, siit? k?r?jiss? puhutaan; niitty on minun ja Maria et saa!
?LVINEN (osoittaa Utriaista). Tuo peijakas, jonka syd?n on mustempi kuin syksy-y?, on teid?t pett?nyt!
PELTONEN, Sin? minun pett?nyt olet, sen paraiten itse tied?t. (Marille.) Sin? tunnet ennest??n is?nt?-renkini. Sin? olet h?nt? kiitt?nytki. Totu h?nt? rakastamaan, Silloin saat oivan miehen ja min? uskollisen v?vyn.
(?lvinen katsoen surullisesti Mariaa, joka on vaipunut?p?yt?? vasten, menee.)
PELTONEN. Mit?s pid?t Utriainen tamm?isest? asiain juoksusta?
UTRIAINEN. En tied?, kumpaako enemm?n kummastella: teid?n hyvyytt? minua kohden, tai suosivaa sattumusta.
(Menev?t).
Seitsem?s kohtaus.
MARI (nostaa p??t??n). Oi! Mik? onnetoin kohtalo. Tuo Utriainen on minun paha suojelushenkeni, ja h?nt? minun nyt pit?? rakastaman, (Nousee yl?s.) Ei! Is?ni on itsep?inen; vaan min? tulen is??ni ja h?nen pit?? kunnioittaa vapauden pyhi? vaatimuksia... Riitelev?in v?liss? on verkko, jonka silmukoita sattumukset ovat est?neet is?ni n?kem?st?... Vaan min? ne n?en. Koeta vaan Utriainen! Toivojesi perille et p??se. Viel? vihill?ki sanon: "En ota!"
Kahdeksas kohtaus.
KAISA. Oi ukkoani! Nyt se on aivan hupsu. Noin kohdella meid?n siivoa lukkaria!
MARI (huokaa). T?t? viel? tarvittiin. Min? olenki kovin iloinnut tulevata onneani.
KAISA. Kunhan tuon pahan hengen saisi pois seurastaan, joka kaikki korvaansa kuiskasee. Ei Peltonen itsest??n tuommoinen olisi.
MARI. Toivokaamme, ett? is? kohta huomaa ett? h?nt? on viekoteltu ja katuu pikaisuuttaan.
KAISA. Kunpa siit? olisi apua. Ylpeytens? ei p??st? sit? ajatusta hammassarjansa ulkopuolelle. Kyll? min? ukkoni tunnen!... Vaan kuitenki on nyt koettaminen saada sopu matkaan. Kuta enemm?n viha saa juurtua mieleen, ett? vaikeampi on saada se pois. -- Jakakaamme ty?mme. Mene sin? lukkaria lohduttamaan; h?n viilletteli peltojen poikki kotia. Min? koetan saada is?n leppyisemm?lle tuulelle.
(Menev?t.)
Yhdeks?s kohtaus.
HEIKKI (heitt?y tuolille). Ah! T?m? riita pit?? loppuman. Mit?s olisivat n?m?t armahat kes?iset p?iv?t sinutta, Anna! Tuolla ulkona vallitsee luonnon ihmetelt?v? sointuisuus. Siell? kuulin kuiskauksen: "Miksi tulet noin yksin?si, noin alakuloisna kaiken t?m?n riemun keskell??" Silloin nousivat vedet silmiin ja min? samosin t?nne.
Kymmenes kohtaus.
UTRIAINEN. Hyv?, ett? saan sinun tavata. (Heikki katsoo laattiaan.)
UTRIAINEN. Heikki! Oletko minuun suuttunut? Meid?n v?lill? ei, tiet??kseni, viel? ole ollut riitaa.
HEIKKI. Min? olen pahoillani siit?, joka on tapahtunut.
UTRIAINEN. Antaapa lukkarin nyt koettaa. V?hemm?n juoksee t??ll?.
HEIKKI. Sin? katsot lukkaria karsaalla silm?ll?; h?n on, tiet??kseni, sinua aina hyvin kohdellut.
UTRIAINEN. Tuo peijakas! Min? en h?nt? suvaitse. (Kiihtyen). Sin? tied?t, miksik? lukkari t??ll? juoksee joka p?iv?! H?n pyrkii v?vyksi taloon. Mit? siihen vastaat?
HEIKKI. Siihen on Marin vastaaminen.
UTRIAINEN. Haa! Sin? vastaat varovasti! Min? ymm?rr?n. Lukkarilla on tenhollinen lumouskalu, jolla h?n silm?si k??nt??. Sit? paitsi on h?n h?n varakas. Lienet kovin nuori sit? asiaa oikeen arvostelemaan.