Kalervo | Page 2

koppoo?Tai, kotahalkoa k?ytt?en, kun sua ruokkia listii,?Ei silloin maistu hyv? ruoka ja saatikka sitten?Pettua peiputtaa, joka tuskin pehmevi veess?!
KOJO.?Lehti kun liehuvi puussa ja ruoho kun roikkavi maassa,?Meelle kun haiskahtaa mets?t ja kun lintuset laulaa,?Ennen ma paimenn' oon kun joski ma toimia saisin?My?t??ns? kotona, virua pyh?t laiskana aivan.
KOMMI.?Kirkonkelloja muut, min? karjankelloja kuulen,?Partaa muut papin n?hd? saa, min? latvoja kuusen,?Kirkkonani kivi on, pajupehko on pappini, kannot?Laulajin' on, k?ki lukkari -- niin pyh? paimenen ompi.
KOJO.?Vaan pyh?p?iv?n? kultani luokseni k?ym?h?n p??see,?Kangas kohta on kauniimpi, mieluisa on mets??Silloin; korpiki kuutta on kukkaampi ja ne paikat,?Joita h?n astunut on, koko viikon kirkkaina loistaa!
KOMMI.?Ennen lehm?t leipovat taikinata, akat ammoo,?Ennen kynt?nev?t oravat ahoja sek? puussa?Konkarit kiivennee, hirret vet?nee, h?r?t notkuu,?Ennenkun min? paimenen p?ivi? kiitt?v? lienen!
HALUT ?LYN PETT??.
N?ytelm? kahdessa n?yt?ksess?.
HENKIL?T:
Peltonen, maamies.?Kaisa, h?nen vaimonsa.?Heikki, | heid?n lapsiansa.?Mari,?Utriainen, is?nt?-renki Peltosella.??lvinen, lukkari.?Anna, h?nen veljens? tyt?r.?Aini, paimentytt? ?lvisell?.?Peltosen ja ?lvisen niittyv?ke?.
(Tapahtuu Pohjanmaalla.)
ENSIM?INEN N?YT?S.
(Peltojen kamari, tavallisilla huonekaluilla. Yhdell? puolen ovia riippuu Peltosen vaatteita, toisella, v?h?n matkaa ovesta, piironki, jonka p??ll? pari kahvikuppia, livasniekka ja sokuri-astia.)
Ensim?inen kohtaus.
UTRIAINEN (k?velee edestakaisin). Miss??n h?n nyt viipyy? Hm, -- siis ensin niin ja sitte niin. Kunhan asiat alkuun saan, lempoko loppua nyt joutaa miettim??n! -- sill'aikaa luiskahtaa saalis k?sist?ni. Komisarjus miettik??n sopivan lopun; kyll? h?n siit?ki saa eri korvauksensa. Kannattaa kait' antaa, jos toivojensa perille p??see! Nyt on oikea hetki. Ja se on ymm?rt?v?n miehen tunnusmerkki ryhty? toimeen oikealla ajalla. Ah! -- h?n tulee.
Toinen kohtaus..
PELTONEN (Pitk?letkuinen piippu suussa.) Noh! Mist?s tulet?
UTRIAINEN. Kyl?lt?.
PELTONEN. Kuuluuko uutisia?
UTRIAINEN. Kuuluu, ja v?h?n kummia.
PELTONEN. Kerro!
UTRIAINEN. Ennenkuin kerron, tahtoisin kuulla teid?n ajatuksenne siit? miehest?, josta kyl?ll? puhutaan.
PELTONEN. Kukas on mies?
UTRIAINEN. Lukkari on.
PELTONEN. Lukkari on ylpe? ja itsep?inen. En min? h?nt? juuri oikein suvaitsisi, vaan...
UTRIAINEN, Kuulkaa nyt mit? kyl?ll? sanotaan. Lukkari niitt?? tuon Isonniityn kuin mies, vaikkei se ookkaan h?nen.
PELTONEN. Kuka sen on sanonut?
UTRIAINEN. Komisarjus. Min? olen istuskellut ja pakinoinut h?nen kanssaan kyl?n asioista.
PELTONEN, Kenenk?s niitty on?
UTRIAINEN, Se kuuluu Peltosen maahan.
PELTONEN. Mit? sanoit!
UTRIAINEN. Vanhat kartat sen asian todistavat.
PELTONEN. Vaan saadakseni niityn, pit?? k?r?ji? k?yd?, ja kukapa tiet??, jos voittaisin.
UTRIAINEN. K?r?j?in k?ynti? ei tarvita. Kyll? lukkari antaa j?lkeen. Sen tied?tte; sill? h?n toivoo saavansa tytt?renne. Vaan sent?hden on h?nelle t?st? sit? suurempi h?pi?, noin koettaa peijata tulevata appeaan.
PELTONEN. ahaa! Vaan semmoinen h?n on, joka v?vykseni pyrkii!
UTRIAINEN. Sit? paitsi h?n muuttaa syyskuussa uuteen?kanttori-virkaansa. Silloin my?pi h?n kiinte?n omaisuutensa ja uusi omistaja ei luopune k?r?ji? k?ym?tt? parhaasta niityst??n.
PELTONEN. Oikeen; sin? olet varsin ?lyk?s. Kaikki sin? olet miettinyt edelt?k?sin.
UTRIAINEN. Komisarjuksen kanssa olen tuuminut.
PELTONEN. Vaan mik? nyt on teht?v??
UTRIAINEN. Te vaaditte lukkarin heti heitt?m??n hein?n te'on. Jos ei lupaa, kyll?h?n keinot keksit??n. Mainitkaa sivumennen, ett? kyll? tied?tte sen, mink? koko kyl? tiet??, ett'ei h?n Mariaa kosi, vaan teid?n omaisuuttanne.
PELTONEN (taputtaa Utriasta olkap??lle). Sin? olet aina talon puolta pit?nyt, Min? kiit?n sinua. (Avaa piirongin lohvun ja ly? ryypyn, jonka Utriainen juopi.)
UTRIAINEN. Te olette minua aina kohdellut kuin yst?v??. (Itseks.) "Silloin sepp? takoo kun rauta kuuma on." (??neen.) Is?nt?! Toivojensa perille p??st?kseen ihmiset ovat toimeliaat. Minuaki kiihoittaa toivo, vaan en tied?, jos uskallan.
PELTONEN. Noh! pelk??tk?? Sano vaan!
UTRIAINEN. Teill? on tyt?r ihana kuin kev?inen aamu. Se on minut ruusukahleisiin vanginnut. Vaan (huokaa) min? olen palvelija.
PELTONEN, Siit? ei kysymyst?. Vaan oletko huomannut olevasi h?nt? mieleen.
UTRIAINEN. Min? luulen, ett? jos ei lukkari my?t??ns? h?nt? viekotteleisi, asiat olisit eri kannalla.
PELTONEN. ?l? h?t?ile; kyll? Marinki silm?t aukaisen, ett? huomaa, mink?lainen kosijansa on. Ja kun h?n kerran ymm?rt?? ja kuulee sit? paitsi sulla olevan suosioni, niin voit toivoa.
UTRIAINEN (itsekseen). Voitto!
PELTONEN. Menk??mme nyt silm?ilem??n likeist? ruisvainiota. Ihania ilmoja on Luoja suonut.
(Menev?t.)
Kolmas kohtaus.
?LVINEN (harmajassa h?nnystakissa).
Kuulen aina ??nens?,?Vaikka muut ei kuulla voi,?N?en aina silm?ns?,?Jotka mulle onnen soi.
Hm! Kumma kun tuo ammatti vaikuttaa kuvitukseen ja katsantotapaan, pit?j?ss?mme pastori on ik??skuin nuotittoman profan -- min? ik??skuin laulun ja runouden esimies. Sananlasku sanoo; "Lukkari per?n ptt??pi, pappi melan hallitseepi." N?inp? usein n?kyy olevan.
Oi mun armas Mariani,?Jos vaan sin? tiet?isit,?Ett? t??ll' on kultasi,?Kohta t?nne rient?isit!
Kunpa h?nen nyt onnellisesti saisi omakseen, Se on summa, ett? kaksi etev?? ei tahdo milloinkaan sopia, Esimerkiksi: Peltonen on ymm?rt?v? mies, min? viisas. Kyll? h?n arki-asioissa tulee toimeen, mutta hengellisiss? toimissa! -- Hm! Sent?hden on varsin t?hdellist?, ett? min? joudun v?vyksi t?h?n taloon. Vaan en min? paljon saa rehennell? eduistani. Valistunutta vainotaan aina mailmassa, h?n on kuin hauki kutimen keskell?. Ei kukaan h?nt? ymm?rr?. Hohhooh! Miss? oot lintuni!
Lempi huokaukseni?Kuiskuttakoon korvaansa,?Ett?s vihdoin tulisi?Lohduttamaan kultaansa.
(Juoksee ja suutelee Mariaa.)
Nelj?s kohtaus.
?LVINEN. Suloinen! Ah, min? olen katkeran onnellinen!
MARI. Kuinka niin?
?LVINEN. Sinun is?si ja minun mielipiteet juoksevat jokseenki eri haaroille t?ss? ajallisuuden laaksossa.
MARI. Maltahan v?h?n, ett?s yhteen p??semme. Syyskuussahan astut uuteen kanttorivirkaasi. Silloin tulee ero ja saatpa n?hd?, ett? is? sinulta kyynelsilmin hyv?sti? ottaa. Kun sitte tavan takaa k?ymme Appelassa, niin is? juoksee kujansuuhun saakka meit? vastaanottamaan.
?LVINEN. Ah Mariseni! kunpa niin k?visi.
MARI. ?l? pelk??, is? on pikap?inen, mutta h?n ei ole pahasisuinen.
?LVINEN. Armahani. Aina kun aatteni ovat maahan vaipumaisillaan, nostat sin? ne t?htitarhojen tasalle.
MARI (hymyillen). Hyv?! nyt olet taas hyv?ll? tuulella, koska alat runolliseksi. -- Kuka tulee?
Viides kohtaus.
(Entiset.)
UTRIAINEN (itsekseen). Lempo! Kun en tavannut h?nt? yksin??n; yhdess? he ovat voimalliset.