Kaksi laukausta | Page 8

Lapset jaettiin. Hra Jansen sai Henrikin.
T?m?n, joka t?h?n asti oli ollut vapaa-oppilaana latina-koulussa, m??r?si suku-neuvosto maanviljelij?ksi. H?nen selk?ns? leveytt? mitattiin ja er?s set? ynn? t?ti kirjoittivat hra Jansen'ille. Poika, puoli-tusina paitoja ja muutamat koulukirjat pistettiin postivaunuihin ja saapuivat kartanoon samana p?iv?n? kuin onnettomuus oli tapahtunut Ellen'ille.
Hra Jansen mieltyi kohta poikaan. Se seikka ett? t?m? oli noin kummallinen ja haparoiva, Ellen taas lujamielinen ja selv?-tahtoinen, lis?si t?t? mieltymyst?. Aluksi teki h?n h?net yksist??n sairashoitajaksi. H?nen t?ytyi kantaa Ellen sohvalle, kun sija oli laitettava uudestaan, h?nen t?ytyi lukea ??neen, ja kun t?m? rupesi v?sytt?m??n Ellen'i?, t?ytyi h?nen kertoa koulusta, toisista pojista ja opettajista. Ellen huomasi viimein ett? se oli sangen hauska asia tuo s??ren taittaminen, varsinkin kun opetus lukemisessa ja kirjoittamisessa sen kautta j?isi siksens?.
Tohtori k?vi joka p?iv? Elleni? katsomassa. Alussa oli h?n tyytyv?inen parantumiseen, mutta v?hitellen rupesi h?n arvelevaiseksi. S??ri ei tahtonut tulla ehe?ksi. H?n puhui asiasta is?n kanssa ja molemmat herrat ottivat sen hyvin totisesti. Olisiko imett?j? kenties ollut huonossa terveydess?? Niin, kaikissa tapauksissa oli nyt my?h?ist? kuulustella h?nt?, H?n oli jo kaikkien vuorien takana. Taikka olisiko hra Jansen...?
H?n kielsi juhlallisesti. L??k?ri pudisti p??t?ns? ja Ellen huvitteli mainiosti uuden toverin kanssa.
Viimein pisti jotain tohtorin p??h?n. H?n tuli er??n? p?iv?n? edell? puolen p?iv??, jolloin tiesi kartanon-haltijan olevan niityill?. Henrik istui lukemassa satuja Ellen'ille. Tohtori pyysi pojan hakea itsellens? lasin maitoa mejerist?, ja j??ty?ns? yksin sairaan kanssa sanoi tohtori:
-- Terveisi? papilta, Ellen. H?n kysyi minulta kuinka sinulta k?vi lukeminen ja kirjoittaminen.
Ellen punastui eik? sanonut mit??n.
Tohtori jatkoi:
-- Papin tulee kuukausittain kirjoittaa kuninkaalle kaikista pienist? tyt?ist? t??ll? maalla, mitenk? he k?ytt?v?t itsi?ns? ja varsinkin kuinka he lukevat ja kirjoittavat. Jok'ei mit??n osaa l?hetet??n kauas pois t??lt? suureen kaupunkiin, jossa saa tavata ja piirt?? kirjaimia koko p?iv?n, ei ensink??n saa leikki?. Mutta min? sanoin nyt papille ett? sin? olit ollut kipe?n jalan t?hden vuoteen omana, vaan ett? pian tulisit terveeksi ja silloin olisit hyvin ahkera, kun vaan p??sisit yl?s. Tohtori tiet?? nimitt?in varsin hyvin kuinka pitk?? aikaa tuommoinen jalka tarvitsee parantuaksensa!
Ellen oli k?ynyt tulipunaiseksi. H?n katseli l??k?ri? aralla silm?yksell?:
-- Tied?tk? aivan varmaan kuinka pitk? aika...?
-- Aivan t?sm?lleen!
Henrik tuli maidon kanssa ja vet?ysi kohta ikkunan loukkoon, kun huomasi ett? tohtori rupesi siteisin k?siksi.
-- Sin? makaat varmaankin levottomasti y?ll?, side on aivan h?ll?. Ei taida olla hyv? ett? Henrik lukee sinulle kaikki nuo sadut!
Ellen puri peitteesen eik? sanonut mit??n.
T?n? iltap?iv?n? ja seuraavina p?ivin? kartanonhaltija otti Henrik'in mukaansa ulkot?ihin. Kun tohtori k?vi katsomassa viikon lopussa oli s??ri terve. H?n pusersi kovasti hell?? paikkaa. Ellen ei paljon aristellut.
Tohtori kumartui ja suuteli h?nen otsaansa. Menness?ns? ovesta ulos mutisi h?n itsekseen:
-- Tahtoa h?nell? on ja hermoja my?skin. Tuo pikku noita! H?n olisi voinut kauan pit?? minua narrina. Ja min? rupeen arvaamaan pahaa verta!
Ulkopuolella kartanoa tapasi h?n sen haltijan.
-- Nousevalla viikolla voi h?n j?tt?? s?ngyn; ja silloin ei taida olla haitaksi ajatella opetusta?
Herra Jansen nyyk?hytti p??t?ns?.
Ja Ellen nousi ja opetus alkoi. Se k?vi hitaasti eteenp?in. Paha kyll? Ellen ei en?? ollut siin? ij?ss?, jolloin lapsi tekee ty?t? ihan koneentapaisesti yht? paljon matkimis-halusta kuin torujen pelosta. Ellen'in matkimis-halu oli jo mallikseen ottanut ymp?r?iv?n luonnon ja pelkoa h?n ei tuntenut. K?vell? k?sill??n, liverrell? kuin leivonen, laulaa rakkauden lauluja, sit? h?n teki k?skem?tt?kin. Mutta ankarasti tuli h?nen k?rsimys-voimansa koetelluksi kun h?n pantiin piirt?m??n noita ik?vi? viivoja toisten viivojen mukaan ja ??nt?m??n kummallisia ??ni? toisien ??nien mukaan, joita h?nelle lausuttiin.
Is? tuli k?rsim?tt?m?ksi. H?n rupesi pelk??m??n ett? tytt?rens? oli tyhm?, ehk? jotain viel? pahempaakin. H?n ei tahtonut koulunk?ynnill? pilata lapsen luontoa, mutta h?nen t?ytyi toki osata lukea ja kirjoittaa; se seikka, ett? jok'ainoa pitk?llinen ja tuskallinen opetustunti oli tuottanut Ellen'ille yht? v?h?n tietoja kuin edelliset, loukkasi h?nen is?llist? ylpeytt??n.
H?n otti Henrik'in tallista ja ulkoty?st? ja pani h?net opettajaksi. T?m? muutos miellytti Ellen'i? ja h?n teki muutamia voimallisia ponnistuksia aapisissa ja kirjoitus-vihossansa. Mutta siihen se j?i. Oli n?et paljon hauskempi laskea v?h?n leikki? tuon nuoren opettajan kanssa, varsinkin kun t?m? salli sit?. Kun puoli sivua oli kirjoitettu ja raapitettu, esitteli Ellen ett? ment?isiin ulos k?velem??n, ja kun t?t? ei sallittu piirsi h?n niin kauheita irvi-kuvia M:st? ja O:sta ja luki lauseen: "lammas m??kyy karsinassa" niin monilla luonnon mukaisilla ??nill?, ett? Henrik naurettavassa ep?toivossa totisesti kysyi h?nelt?, oliko Ellen'in aikomus tehd? h?nt? yht? hulluksi kuin itse oli?
-- En olekkaan hullu enk? tahdo sinuakaan hulluksi tehd?! sanoi Ellen halaten ja suudellen Henriki?.
Viimein t?m? k?vi liian pitk?lliseksi Henrikille.
Er??n? p?iv?n? opetustunnin loppupuolella nousi h?n yht'?kki? p?yd?n ??rest? ja katseli Ellen'i? ylenkatseellisella silm?yksell?!
-- Sin? olet tyhmin tytt?, mit? el?iss?ni olen tuntenut!
H?n meni ovesta ulos ja heitti sen kiinni j?lkeens? niin ett? pamahti.
Ellen katseli h?mm?styneen? yl?s irvi-kuvistansa. No, kyll? kai h?n pian palajaa! Mutta kun kului nelj?nnestunti eik? Henrik palannutkaan, rupesi asia n?ytt?m??n arveluttavalta Ellenin mielest?.
-- Tyhm? tytt?! Tyhmin mit? h?n el?iss?ns? oli tuntenut!
H?n rupesi miettim??n kuinka monta h?n mahdollisesti oli el?iss?ns? tuntenut, ja kun h?n, purren kyn?-varttansa, tuli siihen p??t?kseen, ett'ei voinut olla niin varsin suuri eroitus heid?n ik?ns? v?lill?, niin h?n suuttui.