Kaksi laukausta | Page 9

Ei, h?n oli tyhm? poika!
H?n otti l?kkiastian ja tyhjensi sen kirjoitusviholle, pani t?m?n kiinni ja hypp?si ikkunasta ulos tarhaan. Henrik oli kiinni saatava, vaan h?n ei ollut siell? ulkona. Ellen hypp?si aidan yli, ajatteli sit? kertaa, jolloin viimein oli hyp?nnyt sen yli ja toivoi tapaavansa Andreasta.
Ehk? oli Andreas niityill?. Ellen juoksi nopeasti sinne p?in, miss? n?ki lehmi? kuin kirjavia pilkkuja et??lt?. Kun h?n saapui sinne, n?ki h?n Andreaksen. T?m? istui m?tt??ll?, heilutti sarakeppi?ns? ja s?i voitaleip??.
-- Hyv?? p?iv??, Andreas, kuinka jaksat?
H?n lakkasi sy?m?st? ja pudotti keppins?.
-- Kiitoksia, hyvin vaan. Oletko sin? terve nyt?
-- Olen; voithan sin? n?hd? sen.
Ellen otti kepin ja meni lehmien luo. Ne k?rsiv?t kuumuudesta ja h?nn?t liikkuivat ehtimiseen. H?n ajoi pois paarmoja sara-oksalla ja palasi sitten Andreaksen luo.
-- Anna mulle palanen voi-leiv?st?s!
Andreas taittoi kohta suuren palasen leiv?st? ja antoi Ellenille. Ellen istui h?nen viereens? sy?m??n.
-- Osaatko lukea? kysyi Ellen pojalta, suu t?ynn? ruokaa.
-- Osaan jotensakin!
-- Ja kirjoittaa?
-- O-jaa k?yh?n se!
-- Kuinka vanha olet oikeastaan?
-- Mikonp?iv?n? t?yt?n kolmetoista!
Ellen vaikeni ja katseli eteens?.
-- Kestik? oppiminen sinulta kauan? kysyi h?n viimein.
-- Alussa kyll? k?vi huonosti, mutta kerran koulumestari sanoi minua tyhm?ksi elukaksi, ja sit? min? en tahtonut hyv?n? pit??, sill? min? tiesin ett'en ollut tyhmempi kuin Mathias, joka oli minua nuorempi, ja osasi lukea, kuin pappi!
Ellen oli taas tarttunut keppiin ja heilutti sit? ankarasti.
Sitten nousi h?n ja j?tti ruoan.
-- Mettetk?? kysyi poika.
-- Menen!
-- Etk? tahdo sy?d? enemp???
-- En!
-- Anna minulle keppi!
-- Sin? voit hankkia itsellesi toisen!
H?n juoksi kappaleen matkaa, seisahtui, mietti hetken, palasi pojan luo ja antoi h?nelle kepin ja k?den yht'aikaa.
-- Hyv?sti Andreas, minun t?ytyy palata kartanoon lukemaan Henrikin kanssa. Uh!
-- Etk? k?rsi lukemista?
-- En!
-- Etk? k?rsi Henriki? my?sk??n?
-- En k?rsi h?nt?!
Ellen k??ntyi ja juoksi kotia t?ytt? laukkaa. Koski viel? v?h?n jalkaan, vaan h?n astui sit? kovemmin sill?. H?n k?vi samaa tiet? aidan yli ja ikkunasta sis??n. Henrik seisoi p?yd?n ??ress? ja k??nsi lehti? kirjoitusvihossa.
Ellen meni nopeasti h?nen luo, otti tuolin ja istui p?yd?n ??reen.
-- Pit??k? meid?n aloittaa taas, Henrik?
H?n ei vastannut, vaan koetti saada erillens? l?kkiset lehdet.
-- Min? kysyin: pit??k? meid?n aloittaa?
-- Sin? olet aika porsas, sanoi Henrik.
Tulinen puna lensi kuin leimaus Ellen'in poskille, h?n nousi samassa ja antoi Henrikille aika voimallisen korvapuustin. Henrik oli kaatua taaksep?in; tytt? riensi ovesta ulos ky?kkiin Tiinan luo, josta h?n otti kiinni molemmin k?sin, huutaen: Henrik on j?less?ni; h?n tahtoo minua ly?d?!
-- Mit?, tahtooko h?n ly?d? sinua! Koettakoon vaan! sanoi Tiina, kiert?en hameen lemmikkins? ymp?ri.
Hra Jansen tuli ovesta sis??n ja kuuli heid?n puheensa. H?n rypisti silm?-kulmiansa ja astui huoneesen, jossa Henrik viel? seisoi h?mm?styneen?, kirjoitus-vihko toisessa k?dess? ja toinen k?si poskellansa.
-- Min? pyysin sinua lukemaan Ellen'in kanssa enk? n?ytt?m??n koulumestarin tapoja, sanoi kartanon-haltija ankarasti.
-- Min? ... min? ... h?n...! ?nkk?si poika ja piti kirjaa edess?ns? corpus delicti'n?.
-- Hyv?. Jos tahdot Ellen'ist? valittaa, niin tule minun luo, mutta ?l? itse rupee oikeutta harjoittamaan, kuuletkos!
Hra Jansen'in suuret saappaat tekiv?t tavattoman paljon melua, kun h?n astui v?'en tuvan kautta ky?kkiin. Siell? Ellen makasi polvillansa ja itki Lyps?j?-Tiinan hameisin.
Hra Jansen seisahtui ohitse menness??n, taputti Ellenin p??t? ja sanoi:
-- Nyt olen nuhdellut Henrik'i?; ei h?n en?? ole sinua kiusaava. N?yt? nyt ett? tahdot olla pieni hyv? tytt?!
Ellen nousi kun is? oli mennyt. H?nen ??nens? oli ollut niin hell? ja h?nen k?tens? oli lev?nnyt niin k?yk?isesti h?nen p??laellansa; is?n sanat olivat soineet niin yst?v?lisilt? ja puolustavaisilta.
Mutta mit? t?m? oli? Olihan h?n ly?nyt Henriki? ja olisi itse tarvinnut nuhdetta ... niin, mutta Henrik oli soimannut h?nt?!... Ja h?n oli kiusannut Henriki?...
H?n olisi mielell??n puolustanut itse?ns?. Kaikki sit? tahtovat ja varsinkin lapset. Mutta rakkaus totuuteen oli Elleniss? voimakkaampi. H?n oli nyt joutunut v??r?lle kannalle ja vet?nyt Henrikin mukaansa. H?n tahtoi sis??n Henrikin luo ja soi ett? Henrik h?nt? l?isi.
Vaikka Tiina koetti h?nt? pid?tt??, meni h?n kuitenkin huoneesen. H?n avasi oven. Henrik istui p?yd?n ??ress? p?? k?sien nojalla ja tuijotti alakuloisesti eteens?.
Ellen l?hestyi aivan hitaasti, seisahtui keskell? lattiaa ja juoksi sitten oikein karkaamalla Henrikin kaulaan.
T?m? koetti irroittaa itse?ns?, mutta tytt? kiertyi kuin k??rme h?nen ymp?rins? ja istui viimein h?nen syliins?. Silloin pojan mieleen hiipi outo tunne, jota h?n ei sin? hetken? ymm?rt?nyt, mutta h?n punastui kuitenkin, v?h?n s?ik?htyneen? siit?, ik??nkuin ei olisi ollut kaikki, niinkuin pit?isi olla.
H?n asetti tyt?n tuolille viereens?. Ellen piti h?nen k?dest?ns? kiinni ja kysyi oliko h?n kovasti suuttunut h?neen.
-- En nyt en??! vastasi h?n. Enk? min? oikeastaan ole ollut niin suuttunut kuin murheellinen!
-- Murheellinenko? kysyi Ellen.
-- Niin, n?etk?s ... olisi ollut eri asia jos min? esim. olisin ollut sun veljesi.
-- Miksi niin?
-- Etk? ymm?rr? ... ett? kun is?si sanoo semmoista minulle, huolimatta siit? olenko sit? ansainnut vai en, niin minun asemani t??ll? tulee viel? tukalammaksi!
-- En ymm?rr?!
-- Sin? oletkin vaan pieni tytt?!
-- Eth?n sin?k??n niin suuri ole. Et ole viel? ripill? k?ynyt!
-- ?lk??mme siit? riidelk?. Min? olen t??ll? niinkuin armosta, ymm?rr?tk?s!
Ellen katseli h?nt? hetken aikaa ep?illen. Ja vihdoin h?n sai kun saikin jonkinmoisen k?sityksen asiasta.
-- Sin? olet t??ll? minun luonani! sanoi h?n niin totisesti ja vakaasti ett'ei