Kaksi laukausta | Page 5

jok'ei ollut paljon komeampi kuin p??rakennus siell? kotona; kirkontorni ei ylettynytk??n taivaasen asti ja hevoset kaupungissakin k?viv?t nelj?ll? jalalla eiv?tk? suinkaan olleet niin hyv?ss? kunnossa kuin maalla.
H?n oli iloinen kun taas istui vaunuissa ja ajettiin kotiap?in. Kuu nousi ja reippaitten hevoisten varjot yh? piteniv?t maantiell?; h?n katseli is?n liikkumatointa varjoa ja omaansa, joka oli alituisessa liikunnossa, katseli kuinka py?r?t py?riv?t nopeasti ja kilpaa niiden kanssa nuo kahdeksan hevoisjalkaa. Vierto-tie rupesi h?nen mielest?ns? lainehtimaan yl?s-alasin kuin valkoinen nauha; t?h?n lainehtivaan liikuntoon rupesi pian kangaskin, joka uneksi kuutamossa, ja sitten maat molemmin puolin tiet?. Yht'?kki? h?n huomasi ett? h?n itse istui nyykytellen p??t??n.
-- Eth?n sin? vaan nuku! kuului is?n ??ni.
Ellen h?pesi ja n?ki paljon vaivaa pit??kseen silmi? avoimina.
-- Parasta on ett? saat jotakin toimittaaksesi! sanoi is? ja antoi ohjakset Ellenin k?siin, n?ytt?en samalla kuinka ne oli pidett?v?t ja kuinka hevosia ajetaan.
Ellen ryhtyi kohta asiaan t?ydell? toimella. Se seikka, ett? molemmat hevoset tottelivat pienint?kin nyk?yst? h?nen k?dest?ns?, ett? juoksivat nopeammin kuullessansa piiskan l?j?hdyst?, ett? ylip??t? el?v?t olennot tottelivat h?nen tahtoansa, se oli jotakin aivan uutta ja vieh?tt?v??. Paikalla sai h?n koko ajamisen taidon p??h?ns?, ja koska h?n ei pel?nnyt, meni kaikki niinkuin itsest??n.
Tultiin sille paikalle, jossa haara-tie poikkesi vierto-tiest?. Siell? hra Jansen tahtoi ottaa ohjakset, mutta Ellen oli jo nostanut piiskaa ja pienell? l?j?hdyksell? sek? sanoilla: hop Rusko! poikkesi h?n haaratielle ja katkaisi kummallisen ??nett?myyden. Vaunujen py?r?t py?riv?t eteenp?in ihan keskell? tuota kapeaa tiet?, Ruskot juoksivat lystikk??sti ja hra Jansen nyykk?si tyytyv?isn? p??t?ns?, hymy huulillaan.
Ellen pitkitti ajamista ja sama ??nett?myys vallitsi heid?n v?lill?. Yht'?kki? pid?tti h?n hevoset. Pilvi, joka oli k?ynyt kuun eteen, oli est?nyt h?nt? n?kem?st? kahta ihmist?, ja h?n oli melkein ajaa heid?n yli. He hypp?siv?t syrj?lle, kuu kumotti taas pilven alta, hra Jansen tervehti; ne oli pappi ja tohtori.
Ellen ei huolinut muusta kuin ajamisesta. Kun tie oli tyhj?, antoi h?n hevoisten juosta ja eteenp?in ajoivat is? ja tyt?r.
-- Hullu ihminen! sanoi pappi viel?kin s?ik?htyneen?. Luulen ett? h?n p??lliseksi antaa lapsen ajaa noita kaihtivia hevoisia!
-- Niin h?n on omituinen mies! sanoi tohtori.
-- Sivistym?t?in mies h?n on! jatkoi pappi. H?n olisi ainakin voinut seisahtaa ja pyyt?? anteeksi!
-- H?n istuu aina ajatuksissaan! v?itti tohtori.
-- Niin, ja antaa lapsen ajaa. Se on arvattavasti ainoata, mit? h?n sille opettaa. Kuulkaa tohtori, vaikka te aina otatte sen asian niin kevytmielisesti, en min? todellakaan kauemmin voi sit? j?tt?? siksens?; min? en voi sit? k?rsi? virkani kannalta. Kouluneuvoston puolesta t?ytyy minun tiedustaa saako lapsi mit??n opetusta vai ei!
-- Voimmehan menn? yhdess? sinne huomenna! esitti tohtori.
Seuraavana p?iv?n? j?lkeen puolen-p?iv?n tulivat nuo herrat k?vellen kartanoon,
Hra Jansen oli ulkona; Ellen istui jokap?iv?ishuoneessa tuolilla ja ajoi toista kahta tuolia seili-langasta tehdyill? ohjaksilla.
Pappi ja tohtori k?viv?t istumaan, Ellen jatkoi ajamista.
Pappi kysyi:
-- Nimesi on Ellen, eik? niin?
-- Niin on!
-- Kuinka vanha olet Ellen?
-- Pian yksitoista vuotta. Hop heisa!
-- Sin? osaat kaiketi lukea?
-- Lukeako?
H?n pani ohjakset tuolin selk?puulle ja katseli suurilla totisilla silmill??n papin kasvoihin.
T?m? joutui h?mille. Tohtori jatkoi:
-- Tule t?nne Ellen ja juttele v?h?n tuon vieraan miehen kanssa!
Ellen hypp?si alas tuolilta, meni tohtorin luo ja pani k?tens? tohtorin k?teen. T?m? piti siit? kiinni ja otti sanomalehden p?yd?lt?.
-- Voitko sin? lukea meille v?h?isen t?st??
Lapsi katseli tuskastuneena kirjaimia ja rupesi sitten suurella vaivalla tavailemaan aivan uusien ja h?mm?stytt?vien s??nt?jen mukaan.
Pappi pani k?tens? ristiin ja py?ritteli suuria sineettisormuksiansa:
-- T?m? on todellakin peloittavaa!
Tohtori taputti lapsen p??t?:
-- Kuka on opettanut sinua lukemaan, lapsi?
-- Lyps?j?-Tiina! kuului vastaus.
-- Vai niin!
Tohtori otti taskustaan lyijykyn?n ja osoitti sanomalehden reunusta!
-- Voitko kirjoittaa nimesi t?h?n?
Tytt? otti kyn?n, tarkasti sit? molemmista p?ist?, nojautui sitten lehteen, p?? kallella ja kieli hampaitten v?liss?. Hetken per?st? oli siin? muutamia koukeroita paperilla, joiden tohtori yst?v?llisyydess??n sanoi merkitsev?n: Ellen.
Pappi ei tyytynyt selitykseen.
-- Se on peloittavaa, oikein peloittavaa! Kymmen-vuotias eik? ... sano lapseni, tunnetko katkismusta?
Tytt? katseli h?nt? taas suurilla silmill?ns? ja hymyili.
-- Mit? sin? sanot? kysyi h?n.
Sineettisormuksia hierottiin toisiansa vastaan.
-- Villi, t?ydellinen villi; mutisi pappi.
Samassa hra Jansen astui sis??n suurissa saappaissaan.
-- Min? kuulin v?elt? ett? hra pastori -- hyv?? p?iv?? tohtori! -- teki minulle kunnian!
Pappi nousi v?h?n h?mm?styneen?.
-- Me olemme juuri keskustelleet tytt?renne kanssa. H?nell? ei ole paljon koulutietoja!
Pappi katseli ter?v?sti kartanon-omistajaa. T?m? vastasi samanlaisella silm?yksell?:
-- H?n ei ole ollenkaan k?ynyt koulua, hra pastori!
-- Ei ole, siit? olen todellakin saanut todistuksia. Mutta kuinka voitte te, lapsen is?n?, vastata siit?? -- ei mink??nlaisia tietoja?
-- Min? en ole koskaan havainnut ett? se, jota hra pastori nimitt?? "tiedoiksi", on ollut miksik??n hy?dyksi ihmisille. Kristilliselt? kannalta tiedot ovat tarpeettomat, jopa syntisetkin. Paitsi sit?, onhan h?nell? viel? aikaa oppia tarpeellisinta!
Pappi v??nteli ruumistansa:
-- Sallikaa minun lis?t? pari sanaa, hra kartanon-haltija; min? en tahdo puhua siit?, mik? k?sitys kouluneuvostolla mahdollisesti voi olla ajasta, jolloin lapsen pit?? oppia tarpeellisinta. Mutta sivistyneen? miehen? te kaiketi huomaatte mit? teid?n on teht?v? kun nyt olen muistuttanut teit? asiasta. Kristilliselt? kannalta taas ... hm! ... min? pit?j?n pappina ... hm! ... hra kartanonhaltija ... min?, min? kuitenkin ... ei, se on todellakin ... lystillist?!
Hra Jansen pani k?sivartensa ristiin ja vastasi hitaasti ja tyynesti:
-- Mit?