Kaksi | Page 5

kertoi kaikki niin kuin tosi oli.
"Kyll? arvasin, ett? t?h?n oli pantu siivet ja saparat lis??. Hyv? ett? sain kuulla asian oikean laidan. ?l? toki liikaa sure, kyll? is?si tavallaan tarkoitti parastasi. Itsekk?isyytemme tekee meit? usein sokeiksi, ja niin on se ukonkin tehnyt t?ll? kertaa. Luota kuitenkin siihen, ett? taivaallinen yst?v?si t?m?nkin voi parhaaksesi k??nt??."
Valvan silmist? vieri muutama kyynel ja h?n vastasi:
"Sanotaanhan, ett? vuosien kuluessa pahimmatkin haavat arpeen menev?t, mutta mahdottomalta se minusta tuntuu. Olen mielelt?ni parissa viikossa k?ynyt niin v?linpit?m?tt?m?ksi kaikesta, etten tunne itse?ni."
"Sinulla on paljon ty?t? kodissasi, ja ty? sek? Jumalan sanan tutkiminen antaa parahiten lohdutusta."
Seura, joka oli ollut k?velem?ss?, palasi nyt ja siten em?nn?n ja Valvan keskustelu loppui.
Ompelua jatkettiin viel? v?h?n aikaa, mutta ilta rupesi k?ym??n kosteaksi, joten seuraa kutsuttiin sis?lle teet? juomaan, ja sitte koottiin ompelukset kokoon ja kukin l?ksi kotia eri haarallensa.

IV.
Kolme vuotta oli kulunut siit?, kuin Rautalan ompeluseurassa viimeksi tapasimme tuttavamme. Tuomelan tytt?ret ovat jo molemmat joutuneet naimisiin, vaikka Salovaara oli ennustanut, ettei heist? kukaan huolisi, kun olivat k?yhi?. Salovaarassa sit? vastoin on kaikki entisell??n. Sulhaset saavat palata takaisin. P??st? pinokin aljetaan, ja Valvaa kaikki mieliv?t, mutta turhaan. M?kip??n torpan muija ennusti, ett?: "vanhapiika siit? Valvastakin pian tulee, kun siin? sulhasia suotta kiusaa. -- Maasta ei oteta eik? taivaasta anneta, niin tulee kun tuleekin, vanhapiika."
Mutta Valva ei heid?n puheestaan huolinut, jos niit? joskus sattuikin h?nen kuuluviinsa. H?n oli rakkaudellensa uskollinen ja se h?nt? esti miehel??n menem?st?.
Mauri oli my?skin viel? nuorimies, mutta h?n kuitenkin tuumi, ett? h?nen ehk? t?ytyisi l?hte? naimaan, sill? ?iti valitti vanhuuttaan ja sanoi, ettei h?n en??n mitenk??n jaksanut talon toimia hoitaa.
Tuomelassa oli elukoilla yleens? kuiva laidun, ja keskikes?ll?, kun oli kuuma, kuivuivat lammikot niin, ett? lehmille t?ytyi illoin antaa juomaa, kun mets?st? kotia palasivat. Mutta er??n? pyh?n?, Elokuun alkupuolella, kun Mauri oli l?htenyt k?velylle maitansa katselemaan, olivat palvelustyt?t h?timiten lyps?neet lehm?t, mutta j?tt?neet ne juottamatta, ja l?hteneet kyl??n tanssiaisiin. Karja ammui tarhassa ja nuuski kuivia ruuhiaan. Vanha em?nt? oudoksui tuota ammuntaa ja l?ksi katsomaan, mik? elukoita vaivasi. H?n tarkasteli ruuhia ja havaitsi niiden olevan ihan kuivia.
"Mit? ?iti t??ll? tyystii?" kysyi Mauri, joka lukkari Piirosen seurassa palasi k?velymatkaltaan.
"No hyv?, ett? tulit. -- Hyv?? iltaa kanttori! -- T?ytyyh?n t?ss? tyysti? ja tarkastella, kun ei ole muitakaan tyysti?it?. -- Lehm?t ammuvat janoissaan, kun tyt?nr?pp?n?t ovat tanssiin p?tkineet ja j?tt?neet lehm?t juottamatta. Ruuhet ovat ihan kuivana, niiss? ei t?n? iltana ole veden tilkkaa ollut. Saisit sin?kin vain em?nn?n taloon toimittaa."
"Tuo on se vanha veisu, jota ?iti aina veisaa minulle, kun h?t??ntyy. Menk?? nyt, ?iti hyv?, Siirosen kanssa tupaan, kyll? min? lehmist? huolen pid?n."
Em?nt? l?ksi vieraansa parissa, ja Mauri j?i itse lehmi? juottamaan.
"Istukaa, kanttori hyv?", kehotti em?nt?. "On niin vastus, kun ei se poika l?hde naimaan. Ei noista nuorista palkollisista ole muuta kuin harmia vain, kun ei oikeata em?nt?? ole."
"No onhan em?nt? itse t??ll? viel? k?ski?n?."
"Mit? minusta; olen jo kuten lahonnut kanto. Kun olemme jo antaneet talomme pois ja olemme, niin sanoakseni, talon takana, niin eiv?t he en??n minun sanastani v?lit?, ja kyll? he minun silm?ni piankin pett?v?t, enk? min? en??n mit??n jaksa. Mutta Mauri vain riippuu tuossa nuoruuden rakkaudessaan, josta ei kuitenkaan ik?n? mit??n tule."
Mauri astui sis?lle.
"Nyt olen juottanut kaikki lehm?t, ja ?iti saa olla niist? huoleti."
"No, se hyv?. T?ss? juuri olen kanttorille puhunut, ett? kyll? sinun vain t?ytyy toimittaa em?nt? taloon."
"Mist?p? sen em?nn?n t?ss? nyt otan. Olenhan sit?kin jo koettanut saada, mutta eip? onni ole suotuisa ollut."
"Hyv?nen aika, ei suinkaan maailma niin tyhj? tyt?ist? ole, ettei sinuakin varten joku ole luotu. Kyll? vain niit? on. Kanttori, ettek? te tunne siell? teid?n pit?j??ss? sopivaa kelvollista tytt??, joka meid?n Maurille sopisi?"
"Jahka min? tuumaan --"
"Suotta se vaiva on."
"Ei maar, kuules, on siell? todellakin Ruoholan talossa kaksi tytt??. Se on varakas talo ja tytt?ret tekev?t ankarasti ty?t?. Miina on valkoverinen ja v?h?n h?il?kk?m?inen, mutta Reeta on tasaista luontoa ja ahkera. H?n on tummanverinen ja paremmin herrass??tyist? muotoa. Pitk? ja sorja, kauniit silm?t, k?ynti melkein sama kuin Salovaaran Valvan. Ei talo ole aivan suuri, mutta se on lihava, ja Ruoholalla on hyv?sti rahaa lainassa. Se tosiaankin sopisi. Reeta on hyv?nluontoinen tytt?."
"No mutta kanttori rupeaa nyt oikein toden teolla puhemieheksi."
"Minun t?ytyykin pian l?hte? K-veden pit?j??n. Siell? on v?h?n saatavia minulla viel? muutamin paikoin, ja sen vuoksi sinne on meneminen. Tule, Mauri, mukaani, saatathan sitte katsoa tytt??, jotta tied?t, voitko h?neen mielty?."
"Sama se, vaikka n?kem?tt?nikin rupeaisit puhemieheksi. Min? tarvitsen em?nt?? ja h?n p??see em?nn?ksi."
"No, ?l? noin katkerasti puhu", sanoi lukkari, "kukapa sinua sellaiseen naimiseen kehottaisi. T?ytyyh?n sinun ne n?hd?, kentiesi sin? enemm?n pit?isit Miinasta --"
"En min? pit?isi heist? enk? muista."
"Mene edes kerran katsomaan", ehdotti ?iti. "Paras vain, ett? l?hdet, vaikka et heist? huolisikaan. Tulet t??ll? kotinurkissa ihan alakuloiseksi."
Seuraavana p?iv?n? tuli lukkari Tuomelaan ja Maurin rautio asetettiin uusien k??sien eteen. Muori siunasi poikansa matkalle ja toivotti onnea. Sitte miehet l?htiv?t.
V?h?n ennen auringonlaskua he l?heniv?t Ruoholaa, johon isosta maantiest? poikkesi tie v?h?n sivulle p?in.
"Katsoppas n?it? maita", sanoi Siironen, "n?m?t ovat kaikki Ruoholaan kuuluvia. Niist?