Kaksi | Page 5

Mauri piti Siirosesta. Siironen oli Tuomelassa ollut yötä,
joten Maurin oli tilaisuus tutustua mieheen, ja hän tuntui heveliltä
puheissaan ja oikein kaikin puolin tasaiselta mieheltä.

Naiset olivat Maurin kanssa samaa mieltä ja vakuuttivat, että Siirosen
ääni oli vielä sulavampi kuin Peltosen, vaikka yhtä väkevä.
Rantalan emäntä katkaisi puheen, ehdottamalla, että mentäisiin vähän
kävelemään, koska kaikki olivat istuneet ylen ahkerasti työssään.
"Metsäpolku rantaan päin on viileä ja kaunis, menkää nyt vähän
virkistämään itseänne, nuoret."
Melkein koko seura läksi nyt kävelemään metsäpolkua rantaan päin,
mutta Valva sanoi: "Kyllä minä jään tänne tädin kumppaniksi."
"Älä minun tähteni jää, mene sinä vain muitten nuorten joukkoon."
"Ei minua haluta", sanoi Valva.
Toiset läksivät kaikin, jättäen emännän ja Valvan kahden kesken.
"Kuules Valva, onko totta, mitä puhutaan", kysyi emäntä, kun toiset
olivat menneet. "Sanovat että Salovaara on pakottanut sinua antamaan
rukkaset Maurille?"
Tälle vanhemmalle ystävällensä ei Valva saattanut puhua toisin kuin
asian laita oli. Hän siis kertoi kaikki niin kuin tosi oli.
"Kyllä arvasin, että tähän oli pantu siivet ja saparat lisää. Hyvä että sain
kuulla asian oikean laidan. Älä toki liikaa sure, kyllä isäsi tavallaan
tarkoitti parastasi. Itsekkäisyytemme tekee meitä usein sokeiksi, ja niin
on se ukonkin tehnyt tällä kertaa. Luota kuitenkin siihen, että
taivaallinen ystäväsi tämänkin voi parhaaksesi kääntää."
Valvan silmistä vieri muutama kyynel ja hän vastasi:
"Sanotaanhan, että vuosien kuluessa pahimmatkin haavat arpeen
menevät, mutta mahdottomalta se minusta tuntuu. Olen mieleltäni
parissa viikossa käynyt niin välinpitämättömäksi kaikesta, etten tunne
itseäni."
"Sinulla on paljon työtä kodissasi, ja työ sekä Jumalan sanan
tutkiminen antaa parahiten lohdutusta."

Seura, joka oli ollut kävelemässä, palasi nyt ja siten emännän ja Valvan
keskustelu loppui.
Ompelua jatkettiin vielä vähän aikaa, mutta ilta rupesi käymään
kosteaksi, joten seuraa kutsuttiin sisälle teetä juomaan, ja sitte koottiin
ompelukset kokoon ja kukin läksi kotia eri haarallensa.

IV.
Kolme vuotta oli kulunut siitä, kuin Rautalan ompeluseurassa viimeksi
tapasimme tuttavamme. Tuomelan tyttäret ovat jo molemmat joutuneet
naimisiin, vaikka Salovaara oli ennustanut, ettei heistä kukaan huolisi,
kun olivat köyhiä. Salovaarassa sitä vastoin on kaikki entisellään.
Sulhaset saavat palata takaisin. Päästä pinokin aljetaan, ja Valvaa
kaikki mielivät, mutta turhaan. Mäkipään torpan muija ennusti, että:
"vanhapiika siitä Valvastakin pian tulee, kun siinä sulhasia suotta
kiusaa. -- Maasta ei oteta eikä taivaasta anneta, niin tulee kun tuleekin,
vanhapiika."
Mutta Valva ei heidän puheestaan huolinut, jos niitä joskus sattuikin
hänen kuuluviinsa. Hän oli rakkaudellensa uskollinen ja se häntä esti
miehelään menemästä.
Mauri oli myöskin vielä nuorimies, mutta hän kuitenkin tuumi, että
hänen ehkä täytyisi lähteä naimaan, sillä äiti valitti vanhuuttaan ja sanoi,
ettei hän enään mitenkään jaksanut talon toimia hoitaa.
Tuomelassa oli elukoilla yleensä kuiva laidun, ja keskikesällä, kun oli
kuuma, kuivuivat lammikot niin, että lehmille täytyi illoin antaa
juomaa, kun metsästä kotia palasivat. Mutta eräänä pyhänä, Elokuun
alkupuolella, kun Mauri oli lähtenyt kävelylle maitansa katselemaan,
olivat palvelustytöt hätimiten lypsäneet lehmät, mutta jättäneet ne
juottamatta, ja lähteneet kylään tanssiaisiin. Karja ammui tarhassa ja
nuuski kuivia ruuhiaan. Vanha emäntä oudoksui tuota ammuntaa ja
läksi katsomaan, mikä elukoita vaivasi. Hän tarkasteli ruuhia ja havaitsi
niiden olevan ihan kuivia.

"Mitä äiti täällä tyystii?" kysyi Mauri, joka lukkari Piirosen seurassa
palasi kävelymatkaltaan.
"No hyvä, että tulit. -- Hyvää iltaa kanttori! -- Täytyyhän tässä tyystiä
ja tarkastella, kun ei ole muitakaan tyystiöitä. -- Lehmät ammuvat
janoissaan, kun tytönräppänät ovat tanssiin pötkineet ja jättäneet lehmät
juottamatta. Ruuhet ovat ihan kuivana, niissä ei tänä iltana ole veden
tilkkaa ollut. Saisit sinäkin vain emännän taloon toimittaa."
"Tuo on se vanha veisu, jota äiti aina veisaa minulle, kun hätääntyy.
Menkää nyt, äiti hyvä, Siirosen kanssa tupaan, kyllä minä lehmistä
huolen pidän."
Emäntä läksi vieraansa parissa, ja Mauri jäi itse lehmiä juottamaan.
"Istukaa, kanttori hyvä", kehotti emäntä. "On niin vastus, kun ei se
poika lähde naimaan. Ei noista nuorista palkollisista ole muuta kuin
harmia vain, kun ei oikeata emäntää ole."
"No onhan emäntä itse täällä vielä käskiänä."
"Mitä minusta; olen jo kuten lahonnut kanto. Kun olemme jo antaneet
talomme pois ja olemme, niin sanoakseni, talon takana, niin eivät he
enään minun sanastani välitä, ja kyllä he minun silmäni piankin
pettävät, enkä minä enään mitään jaksa. Mutta Mauri vain riippuu
tuossa nuoruuden rakkaudessaan, josta ei kuitenkaan ikänä mitään
tule."
Mauri astui sisälle.
"Nyt olen juottanut kaikki lehmät, ja äiti saa olla niistä huoleti."
"No, se hyvä. Tässä juuri olen kanttorille puhunut, että kyllä sinun vain
täytyy toimittaa emäntä taloon."
"Mistäpä sen emännän tässä nyt otan. Olenhan sitäkin jo koettanut
saada, mutta eipä onni ole suotuisa ollut."
"Hyvänen aika, ei suinkaan maailma niin tyhjä tytöistä ole, ettei

sinuakin varten joku ole luotu. Kyllä vain niitä on. Kanttori, ettekö te
tunne siellä teidän pitäjäässä sopivaa kelvollista tyttöä, joka meidän
Maurille sopisi?"
"Jahka minä tuumaan --"
"Suotta se vaiva on."
"Ei maar, kuules, on siellä todellakin Ruoholan talossa kaksi tyttöä. Se
on varakas talo ja tyttäret tekevät ankarasti työtä. Miina on
valkoverinen ja vähän häiläkkämäinen, mutta Reeta on tasaista luontoa
ja ahkera. Hän on tummanverinen ja paremmin herrassäätyistä