Kahleeton vanki | Page 8

siivo kun on ulkona, niin niill? tiet?? tarpovansa.?
?Joutaahan sit?, kun l?htee?, virkkoi Jukke.
?Sitten minulla on toinen kimpeli. Kun nuo toisen pirttil?iset eiv?t luvanneet pirttins? uunia huomenna minulle leipi?ni paistaa, niin saisinkohan tulla sinne Vaaralaan??
?Sinne saat tulla?, vastasi Jukke kiltisti.
?Se siskohan siell? mahtaa silmille hyp?t?, kun min? sen varastuksista en ole malttanut suutani pit?? kiini, vaan lieneep? noita jo ennenkin semmoisia tuiskuja n?hty?, jatkoi Hanna vakavasti.
?Meill? ei ole akkavalta, meill? on miehiset haltijat, siell? ei ole Elsa is?nt?n?, siell? olen min? is?nt? ja min? kun lupaan, niin muilla on suu poikki. Tulehan vaan sinne, kuin kotiisi?, kehuili Jukke ylpe?sti.
Juken mieless? tuntui oikein hyv?lt?, ett? ne toisen pirttil?iset niin ahdistavat Hannaa, ja mieless? selvisi ihan kuin p?iv?, ett? nyt jos Antilla on rahoja niin paljon, ett? tuhanteen markkaan tai viel? enemm?n, niin pit?? Anttia ruveta tahtomaan yhdeksi taloksi. Siin? on naula, joka vet??. Silloin l?htee Pokke ja viel? rahat j?lkeen. Sen koukun ne Antti ja Hanna kyll? nielev?t, ajatteli. Jukke ja syd?n t?ytyi ihan kukkurilleen siit? toivosta. Oli oikein vaiva hallita, ettei sit? Hanna n?kisi. Kohosi taas k?velem??n lattialle, pani k?tens? selk?ns? taakse, suoristi itsens? oikein keihakaksi ja oikein herroiksi astuskeli tuvan lattialla sinne t?nne. Kasvot punertuivat entist??n punakammiksi siit? valtavasta mielihyv?st?.
Mutta kun siit? mielen ensimm?isest? huimauksesta oli suurin osa sulanut sieluun, niin puheen aluksi oikein syv?sti kummastellen virkkoi Jukke: ?Vai niin ne toisen pirttil?iset rupeavat teit? ahdistamaan, etteiv?t anna pirtin uunia. Varsanko se siin? tekisi, jos tuossa nyt leiv?t paistaisi... Noo, ei sill? pitk?lle p??se. On meill? uuni, jossa paistuu. Olen sen kyll? tiennyt, ett? ne sinua ahdistavat, mutta en ole heit? noin joutavaksi uskonut.?
Hanna ei tarttunut siihen puheeseen, niin Jukke yh? jatkoi: ?Kyll? se on viimeisen vierimm?ist? el?m?? tuommoisten ihmisten parissa. En suinkaan tulisi p?iv??k??n toimeen heid?n kanssaan... Ja sent?hdenh?n minua enimm?n huolettaakin t?m? sinun joukkosi tuommoisten ihmisten... Siit? min? juuri olen Antille enimm?n karsasmielinen, kun se t?mm?iseen ahdinkoon laittoi joukkonsa ja itse on poissa enimm?t ajat... Veri on vett? sakeampi, sanotaan ja tosi se onkin. Olen ik?ni sinusta pit?nyt enemm?n kuin kest??n muista koko pahnueessa, niin se nytkin tuntuu t?m? sinun eleesi olevan huolessa enemm?n kuin ik??n oma koti eik? sit? mihink??n tee mieli kyl??n muualle kuin t?nne.? Tuossa Juken paheessa kuului jotakin semmoista teeskentelyn tapaista, jota ei h?nen sisarensa ymm?rt?nyt mit? sen alla oli. Oliko tarkoitus sill? tavalla paikata se v?li hyv?ksi, mink? h?n ?sken vaikutti Hannaan kylm?verisell? puheellaan Antista, kun n?ki, ett? se vaikutti pahasti, vai oliko se miellytt?mist? h?nt?, ett? h?n rupeaisi Antista enemm?n puhumaan, kun tuntui kuitenkin olevan yh?kin karvasmielisyytt? Anttiin? Vai oliko se vaan tungettelemista l?hemp??n yst?vyyteen, p??st?kseen siten hevosen kauppaan? vai mit? se oli? Vaan oli siin? kuitenkin senlaista Ven?j?n nahkan hajua, ett? Hanna ei tahtonut vastata mit??n.
Vaan varsin lopettaakseen sit? Juken puhetta viskasi neuleensa koriin ketter?sti, koppasi laattialta koossa rutjottavat kenk?ns? ja alkoi niit? n?ytell?.
?T?mm?iset ovat ihmisen ainoat keng?t.?
Pisteli sormillaan reikiin.
?T?ll? tavalla on pohjat ihan kuin seulan pohjat. Ensikerran kun vaan astuu rappusilta alas, niin h?m?ht?? vesi kun vasuun, niin tiet?? siin? p?iv?kaudet rutjasevansa. Mutta tuleeko n?ist? en?? mink??nmoista edes pahaistakaan kalua, kun niiss? on reiki? aivan kuin h?m?h?kin verkossa. Jalkani on semmoinen t?pp?isen lesta, ett? siin? kuluu kenk? joka paikasta; siin? ei ole keskell?k??n ontta niinkuin muiden ihmisten jaloissa. Niinh?n sit? sanotaankin, ett? onsijalka onnellisen. Senp?t?hden lienenkin onneton, kuin jalkapohjatkin ovat niin suorat, ettei ole ontta ollenkaan... Kyll?h?n n?m? taitaa olla niin viimesti rekivetoja n?m? keng?t, ett? joutavat rauniolle.?
Juken ajatukset ty?skenteliv?t niin ahneesti Siiriss?, Poken kaupassa, Antin tuhannessa markassa ja Suvannon kaupungin markkinoissa, ettei mieli joutanut ollenkaan k?sill? oleviin asioihin. Ainoastaan vaistomainen kaiku kuului Hannan puheesta ajatusten lukitsemiin korviin. Ja h?m?r? unikuva niist? hajanaisista m?rist? kengist? n?kyi tulevaisuutta hapuileviin silmiin, ettei n?kynyt k?sitt?v?n ollenkaan sit? Hannan esittely?; vaan kun tunsi, ett? h?nen pit?isi siihen jotakin sanoa, niin mukautteli: ?Kyll? niist? sent??n viel?. Tulee niist? sent??n. Saahan niist? jotakin. Tulee niist? ehk?. Ehk?p? niist? tulee.?
Otti ne keng?t sisarensa k?sist?, katseli niit?, mutta ei se niist? mit??n n?hnyt. Mieli oli vaan Siiriss?, Pokessa, markkinoissa ja Antin tuhannessa markassa.
T?m?n huomasi Hannakin, ett? veljell? oli jotakin muuta t?rke?mp?? ajattelemista kuin se kenk?asia, niin ei puhunut paikkanahkoista mit??n, k??ntyi omiin askareihinsa. Kurkisti salaa s?ngyn p??ll? kytj?tt?vi? Mantia ja Kaisua, jotka omia aikojaan olivat sinne hiipineet ja kaikkine vaatteineen pyysk?ht?neet nukkumaan. Katsahti pient? Mattia, joka uunin vierell? hiljaisuudessa kahmerehti p?reen kaistaleen kanssa. Otti taas kudelmansa, istahti p?yd?n luokse tuolille neulomaan kudelmataan ja mieli tuntui lievemm?lt?, kun ei kumminkaan tule h?t?? leipien paistouunista, jos ei toisenpirttil?isetk??n antaisi... Olisi se kuitenkin tukalaa tulla tekemisiin Elsan kanssa, mutta t?ytyy kai, kun ei muu auttane, ajatteli Hanna kumminkin tyytyv?isen? kohtaloonsa.
Jukkekin oli saanut ker?lle enimm?t ajatuksensa, heitti keng?t ovenpieleen siin? mieless?, ett? h?n ne ottaa mukaansa kotiin ja paikkuuttaa ne Joonalla kotonaan. Mutta mieless? paloi saada vissimp?? tietoa siit? Antin tuhannesta markasta, ennenkun l?htisi kotiin. Istui Hannan l?helle jakkaralle, katsahteli yst?v?llisesti h?neen ja lepposesti virkkoi: ?Milloin se Antti on kirjoittanut siit?, kuinka