Kahleeton vanki | Page 7

huokasi h?n ja mieli ik??nkuin j?hmettyi siihen samaan kysymykseen, miss? saa huomenna leiv?t paistetuksi.
Mutta orit oli tallissa ruvennut kuoputtamaan lattiaa kuten se aina lystikseen kuoputti. Se kopina alkoi kuulua tupaan, niin ?iti s?ps?hti, silm?t leimahti h?t?isesti ja virkkoi: ?Mik?s nyt on oriille tullut, kun sellainen jytin? kuuluu?? Koppasi lyhdyn, pisti siihen tulen ja l?hti talliin.
Sinne l?hti Jukkekin katsomaan ruunikkoa. Mutta eih?n sill? mit??n h?t?? ollut; Hanna kun aukasi tallin oven, niin ruunikko taukosi kuoputtamasta, k??ntyi katsomaan tulijoita ja kun n?ki Hannan, niin rupesi h?rh?tt?m??n leip??.
?Mit? se Pokke nyt t??ll? jytist??. Eih?n sinulla ole t??ll? ei mit??n h?t??. Voi sinua Pokke, kun sin? katselet niin koreasti. Sinun silmiss?si ei n?y vilppi?, ei ynseytt?, ei kateutta, ei ylenkatsetta, ei katkeruutta. On puhtaat, yst?v?lliset. Voi sinua Pokke, kun sin? olet minulle hyv?, olet sin? hyv??, puhutteli Hanna lempe?sti ruunikkoa ja siveli sen kasvoja. Kaivoi taskustaan sokeripalan, pisti sen ruunikolle suuhun. Se siell? muutaman kerran karahti, mutta sen enempi sit? ei kuulunut, hupeni sinne kuin tina tuhkaan, katseli vaan yh? herttaisemmin Hannaa, ett? eik? se antaisi lis??, mutta Hannalla ei ollut sen enemp??, niin sukasi k?dell??n viel? kerran ruunikon kiiltelevi? kasvoja, sukasi ojassa olevaa leve?? lautasta ja k??ntyi pois.
Tulivat tallista tupaan. Hanna tunsi mielens? niin lauhkealle, hilpe?lle, oli kuin suurelle yst?v?lleen olisi saanut haastella huolensa, kun sai puhutella ruunikkoa. Oli mieless? kuin olisi suuren aarteen k?tkenyt sinne talliin taas huomeneen asti.

III.
Jukke lukee Antin kirjett?.
Mutta Jukke tunsi povessaan tuskallisen poltteen saada tuo Pokke ennen markkinoita itselleen. H?n n?ki, ett? Hanna oli lauhkeammalla tuulella kuin ?sken, niin h?nkin heitt?ytyi yst?v?lliseksi ja oikein asiallisella painolla alkoi puhella:
?Kyll? tuo Pokke on hyv? hevonen, mutta tyhj??n se menee teill?. Sen min? olen katsonut, ett? tyhj??n se menee teill?.?
Ryk?steli tekoysk??, tekeytyi rohkeammaksi ja jatkoi: ?Min? olen ruvennut ajattelemaan, ett? min? sen sill? meid?n Jeppe ruunalla vaihdan ja annan hyv?t p??lliset, min? p??llist?n kyll? hyv?sti.?
Ny?k?ytti p??t??n asialle vakuudeksi, silmiss? n?kyi arkoja v?reit?, mutta tekeytyi rohkeaksi ja jatkoi: ?Min? kyll? tunnen kalun, min? en tahdo sit? tyhj?ll?, min? annan siit? oikein tupultihinnan semmoisen, ettei kukaan anna siit? semmoista. Ja minulla se ei menisi tyhj??n. Min? siit? hevosen tekisin?.
Hanna heitt?ytyi hieman leikilliseksi, katsahti Jukkeen lystikk??n silm?yksen ja naurahtain virkkoi: ?Ajaisihan se hiisi hyv?ll?kin, kun kerran selk??n p??sisi, mink? sin?kin.?
T?st? Hannan leikillisyydest? sai Jukke vett? myllyyns?, luuli, ett? asia onkin jo h?nen puolellaan ja oikein ihastuksissaan rupesi laskettelemaan: ?Kyll? se on totta, ett? tyhj??n menee Pokke ty?hevosena, vaan meill? sill? ei ole pakko l?hte? ty?h?n, kun minun ajokkaakseni joutuu. Ja sitten se on vasta hevonen, kun se on minun hoiteissani muutaman vuoden. Nyt se vasta rupeaa ruumistumaan ja miehistym??n, kun se minun hoidolleni tulee. Meill? on toisin kuin teill?. Sitten sin? vasta tuossa Pokessa hevosen n?et, kun sit? min? lihottelen muutaman vuoden. Min? siit? viel? teen juoksijankin, min? olen sen n?hnyt, ett? sill? on hyv? jalank?ynti, vaan ohjaksissa pit?? olla mies semmoinen kuin min?. Antti ei ole hevosmies, sen min? sanon, vaan minun edelleni ei ole k?ynytt?. Min? kykenen l?htem??n suitsimieheksi vaikka H?meenlinnan kilpa-ajoihin. Kyll? se on totta, ett? minun se pit?? saada tuo Pokke, tyhj??n se menee tuossa sijassa.?
Jukke puheensa lopetettua salaisesti katsoi Hannan silmiin, katsoi oikein tutkiakseen, mit? se h?nen puheensa vaikutti.
Mutta Hanna ny?k?ytti vaan Jukelle p??t??n ja totisesti lausui: ?Vai ajaisit sin? mielell?si meid?n Pokella. Eip? v?h? mit??n. Vanha sanalasku sanoo, ett? saanut saappaat pit?vi, saamatoin rajaiset keng?t. Et veli kulta sin? l?yd? niin koreita sanoja etk? tuo niin kauniita rahoja, ett? meid?n Pokke l?htee sinun matkaasi. Se on itse kasvatettu eik? se maksa meille paljoa ja me olemme sen Antin kanssa sanoneet, ett? sit? ei h?vitet? ei ?ij?ll?, ei v?h?ll?... Hyi sent??n. Meilt?k? Pokke viet?isiin pois.? Oikein inholla puistatti Hanna itse??n sanoessaan tuota viimeist? lausetta, n?ytt??kseen sill?, ett? h?n ei tahdo kuullakseenkaan koko puhetta Poken vaihannasta.
Mutta Jukke ei ruvennut taivuttamaan mielt??n siihen uskoon, ettei h?n saisi Pokkea. Vaikka ep?ilys tunkeutui mieleen, rupesi h?n etsim??n varalta uusia keinoja, jos ei suorastaan kauppaan sopisi.
Pitk?n hetken k?veli lattialla edestakasin, katsahteli huoneen kaikille suunnille yl?s ja alas eik? varsinaisesti mihink??n, k?veli akkunan luo, t?hysteli siit? ulos pime??n y?h?n, k?veli toisen akkunan luo, katseli siit?kin ulos, vaan eih?n sielt? mit? n?kynyt muuta kuin h?m?r? kuvain, mutta ei h?n katsellut sit?k??n, silm?t katselivat enemm?n sis??n kuin ulosp?in ja ajatukset mielen ymp?rill? kiehuivat yhten? myllyn?, ettei niist? saanut selv?? mit? ne oikeastaan tekiv?t. Mieli rupesi painumaan levottomaksi ja tunsi halun l?hte? pois, vaan h?n ei ollut Hannalle ilmaissut mit??n asian nime?, mit? vasten h?n oli tullut k?ym??n. H?nelle juolahtikin mieleen n?pp?r? tekosyy, k??ntyi Hannan puoleen ja yst?v?llisesti kysyi: ?Niin, tuota, minun pit?isi l?hte? pois haromaan. Min? l?hdin t??ll? k?ym??n kuulostamassa, mit? sin? t??ll? nyt olisit vailla. Kun se is?nt?mies ei ole siit??n kotona, niin mit? sin? nyt apua tarvitseisit? T?m? sinun eleesi on minulla huolena ik??nkuin omanikin.?
Hanna tunsi ihastusta tuommoisesta tarjouksesta. H?n muisti kenk?ns? ensimm?iseksi.
?No, velikulta, joutaisitko sitten paikkaamaan minun kenki?ni? Ne ovat aivan repaleina ja tuommoinen