Kahleeton vanki | Page 9

paljon h?n t?n? kes?n? on ansainnut? N?yt?pp?s sit? kirjett?! Eih?n tuosta silm? osaa ota, min? vaan lystikseni katson mit? se siit? kirjoittaa.?
Hannasta tuntui hyv?lt? varsin vastapainoksi sille ?sk?iselle Juken halveksivalle puheelle n?ytt?? Antin kirjett?. Otti p?yt?laatikosta kirjeen, aukoi sen ja yritti pist?? sen Juken ojennettuun k?teen vaan muisti, ett? on siin? semmoisiakin, joita ei tarvitse Juken tiet??, k??nsi lehden, k??nsi toisen, katsahti el?v?sti Jukkeen ja virkkoi:
?En min? kokonaan tahdo t?t? sinulle antaa lukeaksi, min? vaan luen t?st? sen kohdan, miss? h?n niist? rahoistaan puhuu. Se kirjoittaa t?ss? lopussa n?in:
?On viel? sanottavaa se hauska uutinen, ett? t?n? syksyn? kotiin tullessani on minulla kappaleen enemm?n rahaa kuin koskaan ennen. Minulle on kohotettu palkkaa, ett? nyt on jo minulla koossa melkein sen verran kuin muina syksyin? koko kes?n tienesti. Minulla on nyt jo yli kuusisataa markkaa koossa puhtaana palkkana. Ja olen jo parina kes?n? matkoillani ja ty?ni ohessa vanhoilta tiet?jilt? ja runoniekoilta ker?nnyt muinaisaikuisia taikoja ja kaikenlaisia syntyrunoja. Sen kokoelmani l?hetin Helsinkiin Suomalaisen Kirjallisuuden Seuralle, joka l?hetti siit? minulle kolmesataa markkaa palkkioksi ja kehutaan sen kokoelman olevan hyvin suuresta merkityksest? tutkimuksille ja kehotetaan minua l?htem??n niit? oikein varttavasten kokoamaan. Sit? varten aikovat l?hett?? minulle eritt?in matkarahat. Niin minulla n?itten kolmensadan kanssa on jo enemm?n kuin yhdeks?n sataa koossa ja viel? ainakin kolmisen sataa tulen saamaan. Siin? tapauksessa, vaikkapa matkallekin rippuu, on minulla kotiin tullessa enemm?n kuin tuhannen markkaa. T?h?n liit?n sinulle kotitarpeisiisi tuon kaksikymmen markkasen.
Ole tervehditty.
Hyv? Jumala siunatkoon rakasta perhett?ni.
Oma Anttisi.?
Hanna silm?ili viel? muitakin sivuja kirjeest?, sovitteli sen entisille laskuilleen, pisti sen kuoreensa ja suikkasi p?yt?laatikkoon.
Juken aivoissa ponnisteli ja kangerteli sen kirjeen sis?lt?, ajatteli alottaa jotakin puhetta sen kirjeen johdosta, mutta ei tiennyt mit? oikein sanoisi. Mieli tuntui tavattoman somalle ja t?ytel?iselle, mutta p?? tuntui niin tyhj?lle ja typer?lle, ettei siell? kuulunut niin asiallista sanaa, jota is?nt?mies olisi viitsinyt sanoa ja sanoa kuitenkin pit?isi. Jo k??ntyi sisareensa, ojensi k?tens?, ny?k?ytti p??t??n ja palavin silmin virkkoi:
?Mit? se muuta siin? kirjeess? puhuu? Annahan min? t?ss? virokseni katselen.?
?Mit?p? sin? sill? teet, se on vaan kahden keskuista?, kielteli Hanna.
?No, no, siit? nyt ei silm? osaa ota, oli h?n mit? oli. Olethan sin? ennenkin antanut eik? siit? ole kyl? k?r?ji? k?ynyt. En min? puhu kellek??n. No n?yt?h?n vaan t?nne se kirje?, liehakoi Jukke palavin silmin ja ty?nti ottamaisilleen hajotettua k?tt??n likemm?s ja likemm?s Hannaa.
?No, eih?n tuossa juuri niin eritt?in harkkoja ole, vaan en min? anna kuitenkaan sit? sinun k?siisi?, esteli yh? Hanna, Mutta se lis?si Jukkeen vaan tulta.
?No ole nyt viisastelematta. Annahan nyt. Min? en heit? sinua rauhaan, ennenkun annat. Olenhan min? sinun rakkauskirjeesikin lukenut ja kaikki.?
?Hupsista pussiin ja pussin suu auki. Eip? v?h? mit??n. Vai minun rakkauskirjeeni sin? olet lukenut! Tuolla tavalla k?rt?t kuin paha mustalainen, niin sitten kuin mielihyviksi kuni huimalle siki?lle antaa jonkun lapun, jossa ei ole kuin amen ja plottis, niin sin? luulet saaneesi koko kirjeen. Mit?h?n semmoisellakin rakastettavalla olisi virkaa, jonka rakkauskirjeet olisivat luettavana kell? tahaan?, porisi Hanna tosissaan.
?Eih?n ne sent??n ole kell? tahansa, jos minulla?, lipasi Jukke ja osotti yh? k?tt??n ottamaan.
?Niin, yst?v? yst?v?lle ja yst?v? koko kyl?lle?, virkkoi tosissaan Hanna ja koppasi p?yt?laatikosta sen kirjeen, viskasi sen Juken syliin ja kyll?styneesti virkkoi: ?Sin? olet juuri kuin kev?inen lampaan karitsa. Se m??kii ja m??kii, mutta ei tied? itsek??n mit? h?n m??kii. Samoin sin?kin tahdot ja tahdot, vaikka siin? ei ole sinulle ei t?m?n taivaallista. Ei saapaa eik? l?htev??. Se on kaikki minulle mit? on.?
Jukke kahden k?den tapasi kirjett? helmastaan, silmiss? valkeiset volahtivat ymp?ri ter?sist? n?kyviin, silm?t leimahti Hannaan ja ihastuneesti h?n virkkoi:
?Etp?h?n saattanut olla antamatta. Tiesinh?n min? sen.?
?Eih?n sit? mustalaisestakaan p??se erilleen kuin antamalla, kunhan ei paljoa anna. Paljon sille jos antaa, niin se alkaa ep?ill? ja volista, ett? ei hyv? em?nt? t?m? ole oikeaa antii?, virkkoi Hanna ylenkatseisesti ja pilkallinen naurun kihna n?kyi kasvoissa.
Jukke siirti jakkaransa uunin eteen, istui siihen ja kumartui uunin valossa lukemaan kirjett?. Ahmivin silmin k??nteli sen sivuja, silm?ili ja k??nteli, k??nteli ja silm?ili, ik??nkuin olisi halunnut ensiksi sy?d? makeimman kohdan eik? tahtonut p??st? alkuun k?siksi. Mutta jo viimein havaitsi alun. Silloin puoli??neen ja nuotilleen rupesi lukea jammistamaan. Mielihyv?st? vapisi k?det ja kirjeen lehdet k?siss? tutisivat kuni virrassa.
Pitk?n tuokion oli jo lukea jamannut eik? ollut viel? ensimm?inenk??n sivu luettu, katsahti Hannaan puoli h?t?isen silm?yksen, punalti p??t??n ja kiireesti virkkoi:
?On niin kiireesti kirjoittanut, ett?...? Pyhk?si nuttunsa hihalla hike? otsastaan ja voittomielisesti lis?si: -- ?No kyll? min? sent??n t?m?n jauhan selv?ksi, kunhan aikaa pannaan.?
?Kyll? siin? nyt on hikoilemista ja puhkailemista. Taitaa k?yd? kuin entisell? ven?l?ispojalla, ett? 'ennen nurmie kynn?is ennenkuin lukis'?, virkkoi Hanna naurahtain ja ilvehymy vihotti huulissa.
Jukke punalti p??t??n ja toimessaan virkkoi: ?Kyll? min? ... kyll? min? sent??n... Vaan tuota t?m? on... Se on t?m?n niin kiireesti kirjoittanut, ett? nuo muutamat sanat... Vaan kyll? min? t?m?n, kunhan aikaa pannaan, niin kyll? min?...?
?Niin, niin, jos silm?kulta tekisi sen hyv?n, ett? n?kisi?, Hanna naurahtain pisti v?liin.
Jukke puistalti p??t??n ja tosissaan jatkoi: ?Kyll? silm?kulta totta tekee, vaan t?m? kirjoitus on niin sekavasti...