Kahleeton vanki | Page 6

-- ajatteli Jukke ja tumman punertaviin kasvoihin levisi mieluinen loimo.
Mutta hetken per?st? vakautui kasvot ja tuhkanharmaat silm?t katselivat enemm?n sis??n kuin ulosp?in. Ajatukset olivat urenneet niin kauvas tulevaisuuden h?m?r??n, ett? mieli ei voinut siit? tehd? kokoa jokap?iv?ist? el?m?? varten, vaan lep?si entisen tyytymyksen kultaisella pohjalla ja antoi ajatusten vakoilla omilla teill??n ja tuoda mit? l?yt?v?t.
Viimein kuitenkin alkoi ??nett?myys tuntua pitk?lt? ja mieleen tunkeutui salainen moite siit?, ett? h?n oli ollut liian ylenkatseellinen Anttia kohtaan, ja alkoi etsi? tilaa sit? lievent??kseen, ja mieleen hiipi ajatus siit? Antin tuhannesta markasta, josko siin? olisi totta, niin siit? pit?isi tavalla tai toisella saada osa markkinarahaksi.
Ryk?sten teko-ysk??, tekeytyi yst?v?llisemm?ksi ja lauhkealla painolla kysyi: ?Onko se Antti nyt sielt? kirjoittanut??
?Eip? ole kirjoittanut?, vastasi Hanna tyynesti ja lakasi lattiaa uudella luudallaan.
?No, mist?s sin? tied?t sen tuhannet markat, joista ?sken sanoit?? kysyi Jukke ja katseli tutkivasti Hannan silmiin.
Hanna arveli sanoa vaan ylpe?sti, ett? tulet aikaan jos et tied?k??n, mutta ajatteli kuitenkin, ett? parempi on sanomatta eik? virkkanut mit??n, ik??nkuin ei olisi kuullutkaan koko Juken kysymyst?. Lakaista s?tki vaan lattiaa kuin kilvassa siten h?mment??kseen Juken urkkivia kysymyksi?.
Jukke kuuli ja n?ki, ettei nyt luista puhe, niin tekeytyi umpimieliseksi, rupesi taas hiljakseen viheltelem??n ja k??ntyi omiin ajatuksiinsa.
P??asiana oli Jukella ollut nyt tulla Tannilaan urkkiakseen tietoja viime?isest? jyv?n kaupastaan Purolan Eljaksen kanssa, onko Eljas saanut jyv?t kuljetetuksi kotiinsa, niin ettei niit? olisi kukaan n?hnyt tai jos olisi siit? mit??n tietoa, niin se pit?isi saada Elsan niskaan. Koetteli poveaan ja hyv?lle tuntui, ett? rahat olivat siell?. Sit? h?n ajatteli, ett? miten h?n alottaisi siit? puheen. Mutta viimein h?n muisti, ett? Hanna ?sken mainitsi Elsan varastuksesta, niin tekeytyi yst?v?lliseksi ja lepposesti, hyvin tutkivasti kysyi:
?Juolahti mieleeni, kun ?sken mainitsit sen sisko Elsan varastuksesta, niin onko siit? nyt kuulunut tai n?kynyt mit??n??
?Miksik??? virkkoi Hanna tyynesti.
?Siksi, ett? olisihan soma tiet??, yh?k? se pit?? tapanaan sit? varastusta.?
?No, se nyt viepi mit? hengest? on irti, silt? nyt ei s?ily kiljuvakaan eik? se heit? sit? tapaa ennen kuin haudassa. Kuoltuaan koira tapansa heitt??. T?n?aamunakin pime?n h?m?r?ss? Purolan Eljas oli kantaa p?tkist?nyt jyv?s?kki? ihan jalkaten?st??, puheli Hanna kiuhkeasti.
Juken kasvot leimahtivat hyv?n tuulen n?k?iseksi, kun kuuli, ett? Elsan p?? kantaa sen jyvien liikuttelun, mutta tekeytyi totiseksi ja kysyi: ?Kuka sen on n?hnyt??
?On ne silm?t ja korvat mets?ll?kin?, jatkoi Hanna ynse?sti. ?Ei niit? n?in kyl?sess? kyl?ss? niin salaa liikuta, ettei sit? joku n?kisi... Olipahan muuan kulkija, joka t?n? aamuna tuli Leppim?est?, niin oli juuri sattunut Rasilan tiehaaraan, kun Eljas oli Hiltusen aholta metsi? my?ten laskeutunut itse pituisensa jyv?s?kki sel?ss??n ja Ruokolahden tiet? oli l?htenyt painumaan kotiinsa, mutta oli Siernakivelle laskenut s?kkins? lev?ht??kseen. Ja hyvin oli mies huohottanut ja aivan oli ollut m?rk? kuin uitettu ja h?yrynnyt kuin saunasta tullut... On kummallista, kun ei pidet? avaimistaan parempaa huolta, kun tuon luntun annetaan kaivaa talonsa tyhj?ksi ja el?misens? jakaa ymp?ri mieroa.?
?Mik? sen kotisen varkaan varoo, on vanha sananlasku?, virkkoi Jukke. Mutta niiss? sanoissa piili jotakin tyytymyksen tapaista. Sen huomasi h?n itsekin, ett? niiss? kuului hienoa my?t?tuntoisuutta Elsan k?yt?st? kohtaan, niin tekeytyi vakavaksi ja oikein perusteellisella painolla alkoi kertoilemaan: ?Se kun on siin? p??ll? p?sm?rin? ja em?nt? kuin em?nt? talossa, niin saapi kait se, vaikka nurin k??nt?isi koko talon. Ei suinkaan sen j?less? jouda askelesta askeleeseen paimentamaan kukaan. Eik? sit? varomalla varo kukaan, jos ei h?nell? itsell??n liene j?rke?. Mutta min? luulen, ett? niiss? puheissa on enempi liikaa. Sit? kun kest? mit? ruvetaan puhumaan, niin sit? puhutaan vaikka ei puheella olisi pontta ei per??, ei hihaa ei helmaa.?
Tuon viimeisen lauseensa lausui Jukke niin tylyll? painolla, ett? siit? kuului, ettei h?n en?? tahdo jatkaa sit? puhetta. Ja muhkealta tuntui mieli, kun povitaskussa oli viisikymment? markkaa markkinarahaa ja Elsan p?? kantoi jyv?n kaupan. K??ntyi taas omiin ajatuksiinsa ja ik??nkuin v?kisten tunkeutui ajatus, ett? tuo Antin iso ruunikko se pit?? saada omakseen. Sen huonomman hevosen rekeen ei Siiri? voi ajatellakaan tahtoakseen. Ja siit? ruunikosta ajatteli panna puheen k?ym??n -- ja mietti, miten h?n sen alottaisi.
Hanna oli jo saanut lattian lakaistuksi ja muuten huoneensa niinkuin j?rjestetyn n?k?iseksi, niin otti p?yd?n alta pienest? p?rekorista sukankudelmansa, istahti p?yd?n luokse tuolille ja alkoi neuloa. Mieless? pakotti kuin ajos se uunin puutos, kun ei tiennyt miss? saisi huomenna paistaa leip?ns?. Ajatteli viel? l?hte? toiselta puolen rukoilemaan uunia, mutta tuntui se kovin vaikealta ruveta semmoista ihmist? yl?nm??rin rukoilemaan, joka pahoissa syd?mmiss??n heitt?ytyy toista kiusaamaan. Ja jos se ei sittenk??n antaisi, niin olisi vaan turha vaiva ja se kiusantekij? saisi suuremman hyv?n mielen. Mutta arveli kuitenkin, ett? kun kauvan elet??n, ehk?p? h?rk? j?niksen tavottaa, ehk?p? ik?? el?ess? sattuvat hekin puuttumaan jotakin, niin silloin on vuoro vieraina. Ajatteli kuitenkin viel? aamulla toisen pirtin is?nn?n ja em?nn?n kutsua kahvelle ja pyyt?? uunia, ettei tarvitsisi ymp?ri kyl?? l?hte? taikinasaaviaan vetelem??n, siell? j??htyisi taikina eik? kohoaisi leiv?t, niin siin? tulisi viel? suurempi vahinko... ?Mutta jos eiv?t sittenk??n antaisi?, jyl?hti mieless? ajatus. ?Onhan niill? valta olla antamatta. Ei niilt? v?kisell? saa... Voi sent??n t?t? maailmata, kun niin paljoa puututaan kuin rakkautta?,