Kahleeton vanki | Page 5

Heikki Meriläinen
kysymys k?vi l?pi ruumiin kuin olisi kylm?ll? vedell? valanut, eik? h?n voinut k?sitt?? mist? tuo p?n?kkyys ja ivallisuus oli Jukessa kotoisin. Mit? se merkitsi, sit? j?i mieless??n punnitsemaan eik? tahtonut vastata mit??n Juken kysymykseen.
Mutta Manti kun n?ki, ettei ?iti siihen mit??n vastannut, k??ntyi Juken puoleen ja tutkivasti kysyi:
?Mik? tukkipatruuni??
?Sep?h?n is?si?, vastasi Jukke yht? p?n?k?sti kuin ?skenkin.
Mantin silm?t k?viv?t py?rim??n, kainouden punastus kihosi kasvoihin eik? h?n osannut virkkaa enempi mit??n, kun ei ollut koskaan kuullut is?? silt? nimelt? sanottavan. Oli kuullut vaan tukkimieheksi eli tukkilaiseksi sanottavan eik? koskaan tukkipatruuniksi, niin h?n ei sit? k?sitt?nyt. Ajatteli vaan, ett? lieneek? nuo toisen pirttil?iset keksineet is?lle semmoisen haukkumanimen, kun ne muutenkin ovat niin pahoja. Tiet?m?tt??n meni sormi suuhun, mieli tuntui v?kisenkin painuvan pahaksi, p?? painui alasp?in nyrk?lleen, katseli vaan punakoita pieni? varpaitaan ja hiljalleen pureksi hienoa sormeaan.
Hanna tahtoi antaa Jukelle tiet??, ettei h?n sellaisesta nimityksest? pid?, tyynesti ja yrme?sti vain virkkoi: ?Mik?p? patruuni h?n nyt on paremmin kuin ennenk??n.? Eik? jatkanut sen enemp?? puhetta, tekeytyi vaan ynse?n n?k?iseksi.
?Lieneeh?n tuo jo joksikin ylennyt, kun h?ness? kymmeni? vuosia on aina enimm?t osat vuodesta eik? kodistaan perusta mit??n. J?tt?? joukkonsa kuin susi poikansa oman onnensa nojaan?, jatkoi Jukke r?yhke?sti ja keikisti itse??n enemm?n taakse p?in ett? n?ytt?isi viel?kin p?n?k?mm?lt? ja ryhdikk??mm?lt?.
Hanna oli ajatellut, ett? nyt, koska Jukke tuli t?nne, niin h?n Jukelta pyyt??, ett? h?n saisi huomenna k?yd? Vaaralassa paistamassa leip?taikinuksensa; kun kerran Jukke lupaa, niin Elsan marmatuksesta ei perusta mit??n. Silloinpa saisi n?hd? vanhaa ?iti??nkin. Ja tunsi mielens? hyv?ksi, ettei h?n viel?k??n tullut h?t??n leip?uunista. Mutta nyt kun tunsi Juken karmeuden Anttiin, p??tti h?n pysy? erill??n Vaaralankin armoista. Ajatteli sanoa Jukelle suoraan nen?st? nokkaan. Tekeytyi puolestaan suoraluontoiseksi ja vakavasti lausui: ?Se on vanha sananlasku, ett? ei tied? sy?ttisika juottoporsaan p?ivist?; herrastellessasi is?n j?tt?m?ss? kodissa et sin?k??n tied?, mit? ponnistuksia on sill?, joka tyhj?st? l?htee m?killiseksi pyrkim??n, niinkuin mekin. Me olemme tyhjist? kynsist?mme panneet kokoon sen, mit? meill? on... Etp?h?n sin?k??n ole kiireinen maksamaan minulle perint?osuuttani. Varastutat vaan sill? siskoh?per?ll? koko eleesi puulle puhtaalle, ettei ole kohta itsellesi eik? muille.?
Juken kasvot v?r?hteliv?t hieman arasti ja ajatteli, ettei olisi tarvinnut juuri loukata Anttia eik? puhua niin ylenkatseellisesti, vaan joka on tehty se on tehty. Ei kuitenkaan kannata allekynsink??n ruveta. Ryk?si parin kuivaa tekoryk?yst?, katsahteli Hannaan is?nn?n silmill? ja kolkosti virkkoi: ?Kyll? sin? kerki?t kerj?tess?si saada perint?si, sen maksamiseen ei ole ennen kiirett?.?
?Pitk?lt? palaa kyntteli el?v?t? kuolettaessa, mink? meit? odottaessa kerjuuseen?, vastasi Hanna hieman kiuhtuneella painolla, leimautti s?ihkyv?n silm?yksen Jukkeen ja jatkoi: ?Jos Jumalasta on my?ti? ja me tervenn? pysytt?neen, niin me menn??n rikasten rinnalla... Saamme n?m? huoneet t?ss? oikein asuttavaksi, niin silloin on pahin salmi soudettu. Laitamme t?m?n maan nurkan oikeaan kuntoon, niin el?mme t?ss? kuin punap?lvess?, kuuntelemme kuin kelloa muitten puutosta.?
?-- Hym... Kuka sen on n?hnyt, ett? tukkilainen on rikastunut. Tukkilaisen toimilla ei ole enempi siunausta kuin mustalaisen ty?nteolla. Ja se on vanha sananlasku, ett? joka neulalla saadaan, se nuolulla sy?d??n?, virkkoi Jukke ylenkatseellisesti.
?Vaan enemm?n kuin tuhannen markkaa se tuopi t?lt?kin retkelt?. Olkoot he sitten vaikka kapustalla saatuja ja olkoot sitten vaikka viel? kirotumpia kuin tukkilaisen rahat, niin silm?st??n purevat kun tulevat asiaan?, virkkoi ?iti karmeasti ja hieman kehuvaisesti eik? tahtonut en?? jatkaa puhetta Juken kanssa, koska Jukke oli niin omituisella tuulella. Poistui vaan porstuaan, toi sielt? kimpun tuoreita varpuja, joista rupesi latomaan luutaa.
Mutta Jukke tahtoi vaan yh? jatustaa Hannan kanssa. Tekeytyi ivallisen n?k?iseksi ja pilkallisesti virkkoi: ?N?yt? sin? sit? tuhatta markkaa minulle sitten kuin Antti tuopi?, n?pisti paksut huulensa visuun ja hym?hti pilkallista naurua n?ytt??kseen, ettei h?n usko sit? Antin tuhatta markkaa olevankaan.
?Tulet aikaan jos et n?ek??n?, virkkoi ?iti ylpe?sti, eik? jatkanut puhetta, Muhkeasti latoa rosti vaan luutaansa eik? ollut n?kevin??n koko Jukkea.
Jukkekin tunsi, ettei t?m? puhe vetele nyt, niin nousi k?velem??n lattialle, pisti k?det taskuihinsa, kekalla niskoin, rehtev?n n?k?isesti k?veli lattialla edes takaisin ja hiljalleen vihelteli. Kasvoista n?kyi salainen hymy, mieli tuntui olevan hyv?ll? sijalla ja soma itseens? tyytymys majaili povessa. Ja kaikki asiat tuntui olevan niin hyv?ll? kannalla kuin voi olla.
Viime y?n? oli Jukke salaa muista antanut Purolan Eljakselle kaksi tynnyri? rukiita ja saanut niist? viisikymment? markkaa. Ne olivat liivin povitaskussa ja tuntuivat ik??nkuin l?mmitt?v?n miehen mielt?. Ajatteli, ett? jos sill? olisi viel? toiset viisikymment? markkaa, ett? antaisi sille viel? kaksi tynnyri?, niin siten saisi sata markkaa omituista markkinarahaa... ?Sen Jokelan Siirin kanssa ne ei vetele tuumat, jos ei ole rahaa ja Topias se tulen takoo, jos talon yhteisi? rahoja sellaisiin asioihin panisin.?
Siin? jyv?n kaupassa, markkinoissa, Jokelan Siiriss? ne Juken ajatukset nuojailivat. Mutta kiertyip? mieleen sekin aika, miten Siirin kanssa vihill? seisotaan. Oikein pelottavalta tuntui sen onnen suuruus, mutta suloiselta se toivo kuitenkin tuntui ja kuvaili mieless??n, miten tuolla isolla ruunikolla -- Antin ruunikkoa h?n ajatteli ihan omanaan -- tulla kuhnastaan Vaaralaan h??kartanoon ja miten luokin ottajat usahtavat portin pielest? vastaan ja luokkiin k?siksi. Vaan ei siin? pysy pottupojat, kun min? kiinnit?n ohjaksia ja osotan ruunikkoa toiseen porttiin. Silloin kiitt?v?t kun p??sev?t kunnialla erilleen
Continue reading on your phone by scaning this QR Code

 / 79
Tip: The current page has been bookmarked automatically. If you wish to continue reading later, just open the Dertz Homepage, and click on the 'continue reading' link at the bottom of the page.