Kahleeton vanki | Page 4

tuli, sein?lt? yksitoikkoinen kellon k?ynti; y?n raskas myrskytuuli juhisi nurkissa ja r?nt?sekaisten sateen pisarain tiuhkea simahteleminen kuului tummista akkunan ruuduista.
Tyt?t liikkumattomina kyhn?ttiv?t uunin pieless? ja yh? vaan katselivat alakuloista ?iti?. Vaan Matti oli unohtanut tuon yleisen alakuloisuuden. Virke?n? ja py?rein silmin p??t??n punallellen miettiv?n n?k?isesti katseli tuvan sein?m?ll? uunin valossa syntynytt? ?idin j?ttil?iskuvaa, joka sinne t?nne hieman liikahteli aina sen mukaan miten liekit vaihtelivat l?mmityksen rinteess?.
Sit? kuvaa se vaan Matti kierteli suurilla silmill??n ja mietti itsekseen.
Jos olisi ?iti noin suuri kuin tuo kuva... Noin suuri jos olisi ?iti, niin se jaksaisi kantaa koko t?m?n huoneen syliss??n tuonne tunturille ja meid?t t?ss? huoneessa... P??kin on ammeen kokoinen... Matti kallisteli p??t??n ja toimessaan supisi itsekseen: Jos olisi ?iti noin suuri ja oikein vihaista tekoa, niin ei uskaltaisi toisen pirtin is?nt? puhua niin pahasti kuin eilenkin ?idille puhui... On tosi, ett? tuppeensa vihelt?isi toisen pirtin is?nt?, jos ?iti olisi noin suuri ja se sattuisi piekautumaan.
Mutta siihen h?mmentyi Matin suuripohjainen mielikuvitus, kun havaitsi, ett? ?idin silm?ripsiss? riippui suuret kirkkaat vesikarpalot ja toiset vieriv?t kasvoja alas j?tt?en j?lelleen m?r?t kiemaiset juovat.

II.
Jukke my?nyt rukiita Purolan Eljakselle.
Porstuasta kuului voimakkaita askeleita. Silloin ?iti pyyhk?si esiliinallaan silmi??n ja kasvojaan ja tekeytyi raikkaampimieliseksi.
Ovi aukeni ja Vaaralan Juken sateesta kastuneet kasvot ilmaantuivat ovelle.
?No, veli kulta, kun tulit?, virkkoi ihastuneesti Hanna. ?Juuri olin ik?v?im?ss? sinua, kun et ole moneen p?iv??n k?ynyt, mutta en kuitenkaan uskonut n?in pahalla ilmalla tulevan.?
Jukke ty?ntyi tupaan, seisahti keskelle lattiaa. Ei sanonut hyv?? iltaakaan eik? tervehtinyt ket??n, ?hk?ili vaan karmeasti, otti hattunsa p??st??n ja huiskautti siit? r?nt?sekaisen m?rkyyden pois. Riisuipa pitk?n nuttunsakin p??lt??n, ?hk?si taas kuin jostakin suuresta vaikeudesta tullessaan, kopisteli nuttuaankin ja ripusti sen sein?lle naulaan.
?No, mit? sinulle nyt kuuluu?? kysyi Hanna yst?v?llisesti eik? ollut Juken k?yt?ksess? huomaavinaan mit??n tavallista kummempaa. Hypp?si vaan kattolamppuun laittamaan tulta ja j?rjestelem??n huonettaan.
Jukke kupristeli partaista muotoaan ja v??nteli paksuja huuliaan, ett? pitk?t ulkonevat petomaiset hampaat n?kyiv?t juuria my?ten, mutta viimein vastenmielisell? painolla virkkoi:
?No, ei tuota sanottavia muuta kuuluisi, vaan paha siivo nyt on kulkupaikoilla. Maa on jo ennest??n ihan huleisillaan ja taivaalta tulee vett? r?nt?? mit? sielt? mahtuu, ett? yksi lotina ja l?tin? vaan kuuluu. Siihen tuuli viel? tuommoinen. On se nyt palkeensa paikannut.?
?Joko oli tarjona kuin entisell? miehell? kivi kainalossa ruveta istumaan m?tt??n kolossa, jos mieli pysy? n?ill? main?, virkkoi Hanna leikill??n. Mutta Jukke ei tarttunut siihen puheeseen, kyll?styneen n?k?isin kasvoin istahti uunin eteen tuolille ja katseli rapaisia kenki??n. Niin Hannakin tekeytyi totiseksi ja tyyneesti jatkoi: ?Talven alusvesi? tuo mahtanee olla. On n?hty ennenkin jo n?ill? ajoin talven tulevan ja aikaansa se ajaa nytkin, eik?h?n t?st? ole kes?ksik??n, siin? vaan taistelevat kes? ja talvi.?
T?t?k??n puhetta ei Jukke n?ytt?nyt kuulevan, niin Hannakin lopetti puheensa, ei tahtonut yksipuolelta kuulemattomille korville ruveta rupattelemaan, rupesi vaan kahmerehtamaan huoneensa siivoamisen puuhassa.
Jukke istui pitk?n aikaa ??net?nn? siin? uunin paisteessa. Ei tuntenut erityist? puheen halua, mutta tuntui se mielest? kovin autiolta olla aivankin puhumatta. Ajatteli h?n kuitenkin jotakin virkkaa, niinkuin puheen aluksi, vaan ei oikein tiennyt mit? virkkaisi, kun varsinaista asiallista asiaa ei ollut. Ja kovin alentavaiselta tuntui is?nt?miehelle ruveta asiattomaankaan puheeseen, varsinkin naisten kanssa. Mutta mit?p? ne naiset sent??n asiallisistakaan, varsinkaan is?nt?v?en asiallisista puheista ymm?rt?isiv?t, jos niist? puhuisikin. Ei h?lyn p?ly?. Ei enemp?? kuin pukki Ven?j?st?, ajatteli Jukke ja katseli vaan uuniin.
Mutta ei se kuitenkaan tuntunut hyv?lt? eik? sopivalta kovin kauvan olla aivankaan puhumatta. Katsahteli ymp?ri laajahattuisen kattolampun valaisemaa tummasein?ist? tupaa, n?kyisik? mit??n silm??n pist?v?? semmoista, josta tuota niinkuin is?nt?miehen aistilla ja sen n?k?kannalta voisi ruveta puhumaan. Mutta ei siell? mit??n merkillist? n?kynyt. Valkeapuitteiset ikkunatkin mykkin? ja l?pin?kem?tt?m?n n?k?isin? seisoivat tuvan alastomilla seinill?, joita lampun liekehtim?t?n tuli valaisi. Mutta ajatukset kiertyiv?t Anttiin ja niihin aikoihin kun Antti, k?yh? poika, sai pauloihinsa h?nen sisarensa, jolle olisi ollut tarjona semmoisiakin kosijoita kuin esimerkiksi Tapanilan Santeri, semmoisen talon ainoa poika, jossa on joka vuosi kahdeksan ajettavaa hevosta kuin hylett?, eritt?in varsat, ja nelj?kymment? nautaa ometassa ja talo kuin linna... Siell? olisi toi senlaista k?yd? atimassa kuin t?ss? tuonlaista kurjuutta vaan n?kem?ss?... Se oli teko, joka ei l?hde hampaani raosta, ajatteli Jukke ja tunsi oikein j?yt?v?n syv?? halveksimista Anttia kohtaan eik? mitenk??n voinut sovittaa, ett? Antti olisi l?hellek??n h?nen tai h?nen sisarensakaan vertainen koskaan t?ss? el?m?ss?. Ja Jukke luuli, ett? samaa ajattelee sisarensa Hannakin, ei mieless??n pid? Anttia vertaisenaan, vaikkapa onkin nuoruuden hulluudessa joutunut sen kanssa naimisiin ja siin? tapauksessa t?ytyy n?enn?isesti pit?? h?nt? vertaisenaan, mutta se vertaisuus on kieless? eik? mieless?, ajatteli Jukke.
T?t? ulkokultaisuutta h?n ei kuitenkaan ollut koskaan huomannut Hannassa, joka aina totisesti rakasti Anttia, mutta onnen p?ivin?h?n kaikki peittyy. Kun onni vuotaa oluena, silloin kaikki kaunihia, on sananlaskukin. Mutta nyt kovan onnen p?ivin? arveli Jukke ottaa selkoa mink?lainen mieli on Hannalla Anttiin!
Jukke venytteli turpeaa muotoaan, ajatteli itse??n lihavaksi, kauniiksi, viisaaksi ja kokonaan ?ensimm?isen luokan? is?nt?mieheksi. Otti oikein is?nn?n ryhdin p??lleen, tekeytyi p?n?k?ksi ja hyvin ivallisesti ja kolkosti kysyi: ?Eik? ala kuulua, milloin se tukkipatruuni aikoo kotiutua?? ja silm?ili salaisesti, mit? t?m? sana vaikutti sisareen.
Hannan kasvot v?r?htiv?t, se