Kahleeton vanki | Page 3

ja hurjistuneena riehui synk?ss? myrsky-y?ss?.
Manti oli lapsukaisista vanhin. Oli Elokuussa t?ytt?nyt jo kahdeksannen ik?vuotensa. H?n ymm?rsi jo ?iti?, istahti lattialle uunin viereen pimentoon ja nojasi selk?ns? uunin rintaan. Tuntui huvittavalta, kun uunin sis?st? kuului tulen huimina, painoi korvallisensakin uuniin kiini ja samalla kuin kuunteli liekkien hulminaa, hienosti v?reilevin kasvoin l?mpim?sti silm?ili v?syneen n?k?ist?, raskasmielist? ?iti? ja ajatteli, mit? h?n kysyisi ?idilt?, ett? saisi h?nelle jotakin sanoa ja saisi sanan vastaan; vaan kun n?ki ?idin niin umpimielisen?, niin ei h?n kuitenkaan rohjennut mit??n virkkaa, vaikka kielen p??ll? py?ri yht? ja toista, jota tavallisissa oloissa olisi hyvinkin voinut sanoa, vaan nyt j?tti sanomatta. Odotti vaan ?iti? eik? ?iti h?nelle itsest??n jotakin sanoisi, vaan sit? ei tullut.
Pieni Kaisu, lapsista nuorin, h?nkin lopetti tuherruksensa, kyhn?hti Mantin viereen ja silm?ili enemm?n hiljaista Mantia kuin uunin paisteessa lumoutunutta ?iti?. Mutta kun n?ki, ett? Manti niin kysyvin silmin katseli ?iti??n, niin k??ntyi h?nkin ?itiin p?in, katseli ?iti?, mutta v?liin aina Kaisun etsiv?t silm?t lensiv?t Mantiin ja taas ?itiin eik? ymm?rt?nyt mink? t?hden Manti niin kiinte?sti katseli ?iti?. Ei ymm?rt?nyt ?idin kasvoilla itsekseen vierivi? kyyneli?. Ei ymm?rt?nyt v?r?htelevien kasvojen kielt?. Ei ymm?rt?nyt syv?in huokaustenkaan sanoja. Tuntui Kaisustakin vaan niin oudolta ja kaipasi jotakin, vaan ei tiennyt mit? kaipasi, kun ?itikin oli niin likell?.
Nelivuotias Matti, lapsukaisista keskimm?inen, ei v?litt?nyt mist??n mit??n, jatkoi vaan yksin??n tihkaustaan puikon kanssa. Aina sen sytytti ja puhasta t?p?hytti sammuksiin. Mutta usein aina puhaltaessa sattui menem??n sylki puikon nen??n, niin silloin silm?nr?p?yksess? sammui sek? liekehtiv? tuli kuin my?skin kirkas hiili puikon nen?st? aivan kypenett?m??n. Silloin ei tikusta l?htenytk??n miellytt?v?? savus?iett?, vaan tupsahti v?h?sen ymp?rille hajoavaa harmaata h?yry?. Silloin Matti kiireimm?n kautta joudutti puikkonsa nen?n uuniin hiiloksen rinteeseen ja pulleaposkisena tyytyv?isesti odotti, kunnes puikon nen??n kilmahti taas n?pp?r?sti liemuileva tuli. Sattuipa kerran sammutus onnistumaan hyvin, ja vakavasti, ihan silmi??n r?p?ytt?m?tt? Matti piti puikkoaan ja mielihyv?ll? suurilla silmill??n seurasi sit? korkeuteen pyrkiv?? juovikasta savusuonta, joka vasta noin kyyn?r?n korkuisella alkoi hajota ja lienty? pieneksi leijailevaksi sinert?v?ksi pilveksi. Sattuipa pilvi kallistumaan ?idin puoleen. Silloin ?iti tiet?m?tt??n hengitti sieramiinsa sen pilven kitker?? savua. ?iti hyp?hti, her?si unelmistaan, puhalti savua pois ymp?rilt??n, katsahti Mattiin kielt?v?n silm?yksen ja moittivalla painolla virkkoi:
?Mit? sin? siin? tihkaat? Pane pois se puikko. Saatat viel? tulen vaatteisiin siin? tuhertaissasi.?
Matti hieman tyrmistyi, katsahti ?itiin ja n?ki savupilven yh? ahdistavan ?iti? ja ik??nkuin pyrkiv?n ?idin henkeen, vaikka se viuhtoi k?sill??n ja puhalteli sit? ulkoutumaan, mutta se vaan h?mmentyi py?rteiseksi, aaltoilevaksi h?k?r?ksi, jonka pulluilevat py?rteet tunkeutuivat sit? likemm?ksi mit? enemm?n h?n puhalteli ja viuhtoi. Ja sittenkin, kun savu oli kokonaan poistunut, hakarti savu h?nen hengess??n eik? kyynelten h?m?rt?vill? silmill??n n?hnyt ilman puhtautta; p?in vastoin n?ytti se sumealta, niin luuli olevan savua ymp?rill??n enemm?n kuin olikaan. Niin Matista tuntui pahalta, kun oli h?nen savustaan tullut ?idille niin paljon vastusta, viskasi puikkonsa uuniin, kopsahti siev?sti lattialle uunin viereen istumaan, samoin kuin tyt?tkin, ja py?reill? silmill??n hieman arasti silm?ili ?iti?.
Siin? savun kanssa taistellessa hieman h?mmentyi ?idin syv?mieliset ajatukset ja ik??nkuin l?ysi luotaan m?riss? kengiss? turtiutuneet jalkansa, joita p?iv?llinen kylmyys viel? jomotti ja luisteli s??rivarsia.
Ensin h?n kahden k?den suki tuhraantunutta hiusmartoaan, katsahti sitten tympe?sti jalkoihinsa, nulisti jaloistaan pois lyhytvartiset m?r?t keng?t, naposteli sukkarihmat irti kinttukivertimist??n, riisti sukatkin jaloistaan ja nakata rutjautti ne kenk?ins? p??lle lattialle ja kahden k?den rupesi hierustelemaan jalkojaan ja nurpeamielisesti virkkoi:
?Aivan ovat ihan turtana nuo jalat. Ei tied? ei omaksi ihokseen. My?t??ns? m?riss? kengiss? p?iv?kaudet kolottaa kuin koiran kulkussa.?
Katsahti taakseen ja lis?si herttaisesti:
?Manti hyv?, tuoppa tuo jakkara tuolta akkunan luota t?nne jalkaini alle, ett? l?mmit?n tuossa uunin paisteessa noita jalkojani, ett? p??sisiv?t v?h?nk??n vertym??n.?
Manti hypp?si seisalleen, kiimasi jakkaran luo, tarttui syliksi jakkaraan ja kantaa ketuutti sen uunin eteen ?idin viereen.
?iti otti kohennusraudan, ty?nteli sill? l?mmityst? uunin per??n p?in ja ylenkatseellisesti virkkoi:
?Kyll?p? nuokin osaavat palaa vaivan n?hneen mielt? my?ten. Vihasen rupeaman ovat olleet hommassa eiv?tk? viel? ole kaikki kelpokuvalla syttyneetk??n. Suhisevat vaan kuin mato m?tt??ss?.?
Mantin kasvot ihastuivat, kun sai tilaa jotakin sanoa ?itille. Voittomielisen n?k?isen? katseli ?itiin ja uuniin ja hyvill??n kertoi:
?Se teid?n ilta-asioilla oloaikananne sammui kahteen kertaan, vaan me ker?simme p?reen tikkuja, lastuja, tuohen palasia ja mink? mit?kin hitusia, sorhasimme niit? sinne halkojen v?liin ja rupesimme joukollaan puhua t?h?tt?m??n, niin siit? aina syttyi ja rupesi palaa kituroimaan.?
?iti ei jatkanut puhetta, siirti jakkaran uunin kielen alle, nosti siihen m?rkyydest? ja vilusta turvottuneet, hohtavasti punottavat jalkansa, rupesi niit? kahden k?den hieroa nujuuttamaan, ett? p??siv?t kuontumaan oikealle tajulleen.
Lapsia kummastutti, kun ?iti t?n? iltana oli niin v?h?puheinen. Eip? hek??n kesken??nk??n tunteneet halua puhelemaan, istua kyhn?ttiv?t vaan ja urkkivilla katseillaan seurailivat ?idin pienimpi?kin liikkeit? ja ajattelivat: lieneek? ?iti kipe?, kun niin kovasti lykkii ja hieroo jalkojaan.
Manti se aikoi kysy?, ett? pakottaako ?idin jalkoja, vaan kielen p??lle kuitenkin suli se kysymys ja katseillaan vaan koetti saada tietoja ?idin mielest? ja terveydest?kin.
Mutta viimein heitti ?iti jalkojaan hieromasta, heitti k?tens? hermottomaksi helmaansa, nojasi hartiansa tuolin nojasinta vasten, syventyi taas ajatuksiinsa eik? n?ytt?nyt huolivan mit??n ymp?rill??n olevasta maailmasta.
Syv? hiljaisuus oli koko huoneessa. Ei muuta ??nt? kuulunut kuin uunissa hulmuava