Kahden talonpojan ulkomaan-matka | Page 8

k?lmit ja peijoonit sent??n keksiv?tkin!
Hei! nyt toinen heist? heitti ison savenpalan aivan vasten Swartin paksua, kaunista nen??. Swart s?ps?hti unissaan ja rupesi aivastamaan.
?Ei?, sanoi h?n unenp?pper?ss?, ?en min? siihen rupea. Emme me pelanneet nen?n n?pp?yksist?!? H?n oli pelaavinaan Schafkopfia. ?Vai niin, sin? tahdot pelata minun nen?ll?ni!?--ja samassa antoi h?n kolauksen Wittille, joka oli myyvin??n kauroja ja parhaillaan sitovinaan viimeisen s?kin suuta kiinni. Witt tarttui Kallea--joka makasi h?nen polvensa p??ll?--kauluksesta ja veti ja nyki siit? niin, ett? poika oli kuristumaisillaan; h?nen huulensa olivat jo siniset kuin ruiskukka. Ja Kalle t?ykk?si Fritsi?.
?Hyv?sti?, sanoi Frits, ?muista minua! Kahden vuoden kuluttua min? tulen takaisin, ja silloin me viet?mme h??mme.? Ja h?n kurotti k?tens? ukko Swartin ymp?rille ja suikkasi h?nelle suuta: ?Hyv?sti, armas Dorotea!?
Nyt rupesi Juhanikin liikahtelemaan. H?n veti k?ytt?, joka oli sidottu aisojen poikkipuun ymp?rille ja huusi: ?Noh, noh!? kunnes sai silm?ns? oikein auki: ?Mit? hiisi??, sanoi h?n, ?mit? t?m? on??
?Miss?s hevoset ovat?? huusi ukko Swart kauhistuneena.
?Miss?s hevoset ovat?? huusi my?s ukko Witt, ja Frits ja Kalle huusivat yhteen ??neen:
?Mit? t?m? on? Mihin hevoset ovat joutuneet??
?Ja varsat?, sanoi Swart. ?Mit? ihmeit? t?m? merkitsee? T?m?p? vasta kummallista! Miss? varsat??
?No, sanoi Juhani, ?ne ovat veijarit vieneet tammojen mukana.?
?T?m? on ik?v? juttu?, sanoi Witt. ?Mit? me nyt teemme, Swart??
?T?ss? on ollut silm?nk??nt?j?tempuilla pelins??, sanoi Swart. ?Yl?s jalkeille joka mies! Menk??mme kukin eri haaralle etsim??n.--T?m?p? vasta ihmeellist?!?
Ja nyt he porhalsivat kuin hullut pitkin mets??, huusivat ja kiljuivat Lottaa ja Liisaa, mutta eiv?tp? Lotta ja Liisa niin sanaa vastanneet. Oli meno ja meteli sellainen, ett? olisi voinut luulla paholaisen olevan liikkeell?. Kun he kaikki olivat kadonneet mets??n, laskeutui toinen ylioppilaista alas piilopaikastaan, ja tuossa tuokiossa h?n istui vankkureissa tutkimassa ev?skorien herkullista sis?lt??. Toinen laski alas puusta nuoran, johon maahantullut sitoi kiinni ev?skorit. Sitten hinasi toinen korit yl?s puuhun, ja nyt alkoi perinpohjaisempi ev?iden tarkastelu. Isonpuoleisen makkaran, astiallisen voita ja pitkulaisen s?mpyl?n he korjasivat talteensa. Kaikki seitsem?n ev?skoria he sitten ripustivat puun eri oksille, niin ett? se n?ytti kelpo joulupuulta, ja kun t?m? oli tehty, l?htiv?t he tiehens?, ja kauan kuului heid?n laulunsa et??lt?.
He lauloivat kuinka mets? on niin ihmeen ihana silloin kun koreja riippuu puussa ja talonpojat juoksentelevat yltymp?ri hevosten haussa. Peipponen, k?ki ja ylioppilas ovat kolme iloista lintua, jotka h?yhenist??n tunnetaan, he lauloivat. Miksi olitkaan, talonpoika, niin tuhma, ett? nukuit mets??n, jossa asuu niin monta kiusaa; siell? on pidett?v? silm?t auki, siell? on monta iloa ja hupia,--oi, mik? ihana, paksu makkara!
* * * * *
Mutta kukaan ei kuullut t?t? lystillist? laulua, sill? koko seurue juoksi ymp?ri mets?? hevosia hakien. He kurkistelivat joka soppeen, jokaisen pensaston he tarkoin tutkivat, ja lopulta osuivatkin he sille paikalle, johon veitikat olivat tammat vieneet. J?lleenn?kemisen ilo oli suuri; suru oli kuin poispuhallettu, ja kun hevosia taas valjastettiin, kummasteli ja kyseli koko seurue, kuinka tapaus oli ollut mahdollinen. Ja heid?n mielest??n oli suuri onni, ett? juuri niin tapahtui kuin tapahtunut oli.
?Onpas t?m? vasta hullua?, sanoi Swart, ?noin vain ilman muuta riisua hevoset valjaista. Min? vain en osaa t?t? k?sitt??!?
?Mit? hiisi?!? huudahti Kalle Witt, ?miss?s ev?skorit ovat??
?Poika, oletko sin? tullut hulluksi?? sanoi Swart. ?Mihink?s ne nyt olisivat joutuneet??
Swart meni vankkurien luo, mutta eip? h?nk??n n?hnyt koreja.
?Ei, nyt on taas paha merrassa! Nekin ovat poissa.?
?Ne ovat poissa, siin? olet vallan oikeassa?, sanoi Witt.
Juhanikin kurkisti vankkureihin ja totesi, ett? ev?skorit olivat poissa. H?n katseli tyhmistyneen? paikkaa, miss? ne olivat olleet.
?Siunaa ja varjele!? huusi Swart, joka kurkisteli joka haaralle. ?Olemmeko me todellakin kaikki noidutut? Vai olemmeko tulleet hulluiksi? --Mutta katsokaas, tuollahan ne riippuvat puussa. Siell? ne riippuvat kaikki. Antakaa kun lasken: yksi, kaksi, nelj?--kuus--seitsem?n! Ne ovat kaikki tallella!?
?T?llaista min? en ole viel? el?ess?ni n?hnyt?, sanoi ukko Witt. ?En voi k?sitt?? t?t?.?
?T??ll? kummittelee, sill? hyv?. T??ll? rikeeraa paholainen joukkoineen?, sanoi Kalle Witt.
?T?ll? paikalla ei ole kaikki kuin olla pit?isi?, sanoi ukko Witt.
?Ei?, sanoi Juhani, ?kyll? t??ll? vehkeilee paholainen.?
?T?m? kaikki on minusta kuin unenn?k???, sanoi ukko Swart. ?Mutta jonkun teist? t?ytyy kiivet? puuhun.?
Frits sanoi, ettei h?n osannut kiivet?.
?Ja min? en my?sk??n voi kiivet??, sanoi Juhani. ?Minun rupee p??t?ni niin huimaamaan.?
Nyt t?ytyi Kallen panna uudet housunsa alttiiksi, ei auttanut muu. H?n kiipesi ja saikin ev?skorit onnellisesti alas--mutta kiilto h?nen keltaisista housuistaan oli poissa.
Kun he n?kiv?t kadottaneensa vain yhden makkaran, astiallisen voita ja s?mpyl?n, sanoi ukko Swart:
?On sent??n hyv?, ett? kaikki p??ttyi niin, kuin on p??ttynyt. Mutta t?st? jutusta me vaikenemme visusti kaikki, sill? muuten joutuisimme pilan esineiksi. Varsinkaan ei minun eukkoni pid? saada vihi? t?st?, sill? sitten min? en en?? saisi h?nelt? rauhaa. Kuuletkos, Frits! Sin? pid?t suusi kiinni, ymm?rr?tk?s??------
Pikkulinnut, jotka olivat n?hneet tapahtuman, kertoivat sen tovereilleen pitkin mets??, puulta puulle lent?en. Ja kun matkamiehemme ajoivat mets?n l?pi, kuului kaikkialta:
?Kuulkaapas, kuulkaapas! Swart ja Witt, Swart ja Witt. Niit? narrattiin. Varis ties, varis ties--tirlirlit. Koko mets? sen tiet??. Kas vain, kas vain! Witt, Witt--Witt--veijari!?
Ja k?ki kummasteli ja kukerteli.
Ja harakka nauroi ja n?rhi kirkui:
?Sep? oikein, se oikein!?
Ja kun he ajoivat ulos mets?st?, istui varis pet?j?n oksalla ja raakkui:
?Huraa, huraa! Ukko Swart, ukko Swart,