Kahden talonpojan ulkomaan-matka | Page 7

tulla esiin eik? saanut m?rk?? eik? kuivaa,--ja kaikkein harmillisinta oli, ett? kun toiset olivat sy?neet ja juoneet tarpeeksensa, he taas nousivat vankkureihinsa ja ajoivat tiehens?, huutaen lukkarille yst?v?llisen iloisesti:
?Hyv?sti nyt!?------
Monta, monta vuotta kului, ennenkuin lukkari voi unohtaa t?m?n tapauksen.
?Ei?, sanoi h?n, ?se minua vain suututti, etteiv?t he piitanneet minusta v?h??k??n, sanoivatpahan vain hyv?sti, j?tt?en minut sinne samanlaisessa asussa kuin Aatami paratiisissa ja ajoivat tiehens? kaikkien kauniiden ev?iden kanssa, antamatta minulle kuivaa taikka m?rk??. Ei, se oli sent??n liikaa!?
Ja minun mielest?ni lukkari oli oikeassa.
Kun sittemmin kerran oli tullut puhe villeist? ihmisist?, sanoi Ankershagin mets?nvartija, ett? h?nen mets?alueellaan l?ytyi villej? ihmisi? taikka ainakin apinoita. Pari p?iv?? helluntain j?lkeen oli h?n itse kohdannut sellaisen el?v?n. Se oli kauhean n?k?inen ja h?n oli suuresti pel?stynyt n?hdess??n sen.
?Mutta?, lis?si h?n, ?min? sanoin kohta vaimolleni: eiv?t ne tee pahaa; ne ovat arkoja, ja muuten ne ovat kotoisin l?mpimist? maista ja sy?v?t noin melkein mit? tahansa.?

IV.
Oli paahtavan kuuma. Vankkurit, joissa meid?n matkustajamme istuivat, kulkivat aivan hitaasti pitkin paksuhiekkaista tiet?. Hiekka narisi py?r?in alla, ja Lotta ja Liisa, jotka olivat aivan paksulti hiess?, astuskelivat tyynesti ja hiljakseen askel askeleelta ja ny?k?yttiv?t p??t??n, h?nnill??n hosuen pois vihaisia k?rp?si?. Juhani istui l?isk?ytt?en niit? silloin t?ll?in laimeasti ruoskallaan, ja ukko Witt ?hkyi silloin t?ll?in: ?puh, puh!? kunnes piippu vihdoin putosi h?nen suustaan ja h?n vaipui uneen. Ukko Swart oikoili haukotellen selk??ns?, kunnes vihdoin kuumuus sai vallan h?nenkin ylitsens?, h?n ny?k?ytti ja ny?k?ytti p??t??n, ja ennen pitk?? ilmaisi peloittavan kumea kuorsaaminen, ett? ukko Swart nukkui.
Kalle Witt huojahteli ja ny?kkyili, kunnes h?nen silm?luomensa tulivat niin painaviksi, ett? h?n asetti p??ns? is?ns? syliin ja nukkui. Ja Frits h?n ajatteli Doroteaansa ja mit? t?m? oli sanonut edellisen? iltana. H?n ajatteli mist? mahtaa johtua se, ett? kaksi ihmisraukkaa voi pit?? toisistaan niin sanomattomasti, ajatteli ja ajatteli, mutta ei voinut l?yt?? ongelmaansa selityst?, ja t?t? selityst? miettien h?n vaipui unen helmoihin. Ja h?n n?ki unta rakkaudesta ja onnesta ja Doroteasta--se oli ihana uni--he istuivat yhdess? k?sitysten ja Frits sanoi Dorotealle uudelleen j??hyv?isi?. Vain Juhani en?? oli valveilla. H?n hosui ruoskallaan pois k?rp?si? ja ?hkyi silloin t?ll?in, mutta kun jo koko seurue nukkui, ei h?nk??n en?? voinut helteen kiusausta vastustaa, vaan antoi hevosten menn? omin p?ins? ja sulki silm?ns?.
T?m?n havaittuaan sanoi Lotta Liisalle:
?Kuules, me tekisimme sangen tyhm?sti, jos nyt en?? astelisimme eteenp?in n?in omin p?in. Poiketkaamme tien syrj??n huvittelemaan v?h?n mets?ss?; miksi me t?ss? vaivaisimme itse?mme??
Ja Lotta poikkesi tielt? oikealle ja Liisa seurasi h?nt?. Tultuaan puiden varjoon he seisahtuivat ja j?ttiv?t vankkurit seisomaan kuumaan p?iv?npaisteeseen. He ahmivat suihinsa tuoretta, voimakasta ruohoa, ja heill? oli sanomattoman hauskaa, saatuaan narrata koko seuruetta.
Ukko Witt ja ukko Swart keinahtelivat sinne t?nne, Kalle makasi pitkinpuolin vankkureissa ja Frits poikkipuolin. Ampiaiset ja turilaat surisivat heid?n ymp?rill??n, ja h?vytt?m?t k?rp?set istuivat heid?n nenilleen, mutta makaajat ne vain hikoilivat ja pursuivat ik??nkuin heill? ei olisi ollut tuntoa laisinkaan.
Viile?ss? mets?ss? on kaikki niin hiljaista kuin keskell? y?t?. Tuuli huokuu keve?sti l?pi lehtien, se kuiskailee niin hiljaa, ik??nkuin tahtoen olla h?iritsem?tt? koko maailmaa, joka makaa unen helmoissa, unelmien vallassa. Hein?sirkat laulavat pehme?ss? sammalessa niinkuin sirkat kotituvan muurinraossa, p?hkin?pensastossa visertelee rastas vartijalauluaan, tikka napahuttaa kiinni ovet ja akkunat, jotta te saisitte maata rauhassa, ja k?ki kukahtelee kova??nisesti kuin vahtikoira kotopihalla! Ja kaukaa alkaa kuulua laulua kuin kotikyl?ss? my?h?isin? kes?iltoina...
Kaksi iloista ylioppilasta astuskeli esiin pitkin tiet? puiden v?list?. Ensin lauloi toinen heist? yksin??n; se laulu kuului rastaan laululta, mutta sitten kumppani yhtyi lauluun ja nyt se kohisi kuin kedon yli lent?v? myrsky.
He lauloivat villist? mets?st?, jossa ilo on korkealla kun otuksen ajo k?y ja mets? humisee ja huudot raikuvat.
He lauloivat tyynest? laaksosta ja vilvakkaasta viinist? ja punaisesta ruususuusta, joka oli niin suloinen suudella.
He lauloivat myrskyst? ja tuulesta ja hiljaisesta majasta, jossa mets?miehen kaunis lapsi uinuu ruususuisen helmoissa...
Kuinka kauniisti he lauloivatkaan! Mutta kun he tulivat paikalle, miss? vankkurit seisoivat, lakkasivat he laulamasta, ja molemmat viittasivat sormellaan makaajiin p?in, nauroivat ja kuiskuttelivat kesken??n.
?Mutta k?yk? se p?ins??? sanoi toinen.
?K?yk? p?ins?! Tulehan, niin hiivimme sinne!?
He hiipiv?t niin hiljaa kuin osasivat vankkurien luo, ja toisen irroittaessa vitjat vankkurin aisasta toinen riisui hevoset valjaista. Sitten he varovaisesti ottivat ohjakset Juhanin k?dest? ja nousivat hevosten selk??n, jotka n?yr?sti heit? totellen meniv?t syv?lle mets??n, varsat per?ss?. Kun he olivat tulleet niin pitk?lle mets??n, ettei heit? voinut n?hd? vankkureista, sitoivat he Lotan ja Liisan kiinni suureen p?hkin?puuhun, ja siin?k?s he sitten seisoivat ja nauroivat kepposelleen. Ne olivat aika velikultia, ne ylioppilaat!-- Mutta he eiv?t tyytyneet viel? t?h?n; he poimivat taskunsa t?yteen pieni? kivi? ja savenpalasia ja hiipiv?t sitten er??n puun luo, jonka pisimm?t oksat ulottuivat miltei vankkurien yli. T?h?n puuhun he kiipesiv?t, toinen asettui oikealle, toinen vasemmalle, ja kun he olivat l?yt?neet sopivat paikat, joista heit? ei tihe?in lehv?in l?pi voitu huomata, kurottautuivat he ulommas ja t?ht?siv?t ukko Swartin nen?nk?rkeen. He l?iv?t vetoa, kumpi heist? ensin osaisi siihen, ja nyt alkoi piiritys, ik??nkuin jos Swart olisi ollut Sevastopoli ja h?nen nen?ns? joku sangen t?rke? varustus siin?. Kaikenlaisia hullutuksia ne