Jumalainen näytelmä: Paratiisi | Page 8

ellei kiertyv? ois niiden rata,?ois turhaa silloin paljon taivas-voimaa?ja kuollut melkein joka mahti mainen.
Ja jos se oikeasta poikkeis paljon?tai v?h?n, etel?n ja pohjan ??riin?maailman j?rjestys jo j?rk?ht?isi.
Lukija, lautsallesi j???s siksi?ja mieti itsekses, mit' t?ss? tarjoon,?jos tahtos iloon on, ei uupumukseen.
Oon p?yt?s kattanut; siis ota etees!?N??t kaiken huoleni nyt aine vaatii,?mi saanut mun on kirjaa kirjoittamaan.
Aurinko, luonnon suurin palvelija,?mi Taivaan voimalla maailman leimaa?ja valollansa ajan meille mittaa,
kun paikkaan p??ssyt oli, josta puhuin,?se keh?t kiersi, joiden kautta aina?Italiaan se nopeammin n?kyy.[120]
Ma olin luonaan;[121] vaan en nousuamme?havainnut enemp?? kuin ihmislapsi?ens aatettansa, ennen kuin se tulee.
Beatrice on se, joka ohjailevi?hyv?st? parempaan niin tuokiossa,?ett' aika h?nen tekojaan ei laske.
Kuink' olla t?ytyy loistavan, mi asuu?Auringon syvyydess?, jonne astuin,?kun v?ri ei, vain valo tuo sen esiin!
Neroni, taiteen, taituruuden k?yt?n?kuvaamatonta kuvaellakseni;?sit' uskoa ja halata vain voidaan.
Ja ellei moiseen ylevyyteen riit??kuvitusvoimamme, ei ihme, koska?ei silm? sied? kirkkaampaa kuin P?iv?.
Niin loisti t??ll? nelj?s perhe Is?n[122]?tuon korkean, mi ravitsee sen, n?ytt?in,?h?n kuink' on Pyh? Henki my?s ja Poika.
Beatrice alkoi: ?Kiit?, kiit? P?iv???sa enkelien, jonka armo t?t??sun nostanut on aistein havaitsemaan!?
Niin altis milloinkaan ei ihmissyd?n?lie ollut hartauteen ja Luojan puoleen?kaikella sielullaan ja mielell?ns?
kuin sanat nuo nyt kuullen olin min?;?ja kaikki rakkautein niin H?neen k??ntyi,?Beatricen ett? unho peitti multa.
T?? siit' ei suuttunut, vaan hymyeli,?niin ett? silmill?ns? nauravilla?sekoitti sielun yhteyden h?n multa.
Valoa monta, kirkkaampaa kuin P?iv?,?ker?ytyi meid?n ymp?r' kiehkuraksi,?kauniiksi n?hd?, kauniimmaksi kuulla.
N?in joskus tyt?r my?s Latonan[123] vy?tt???kupeensa, kun niin t?ys on ilma usmaa,?se ett? kiinni pit?? uumen-soljen.
Hovissa Taivaan, josta maahan palaan,?iloja on niin kallisarvoisia,?kauniita, ett'eiv?t ne siirry sielt?,
ja niist? yks ol' liekkilaulu n?iden;?ken siivity ei sinne lent??ksens?,?myk?lt? taivas-tiedot tiedustakoon!
Kun kolmasti meit' oli kiert?nehet?palavat Auringot n?? lauluin, tanhuin,?kuin kiert?? t?hdet kiintopisteit?ns?,
neidoilta n?yttiv?t ne, joilta viel??ei tanhu loppunut, vaan jotka vartoo?s?velten uutten alkamista vaiti.[124]
Sis?lt? er??n soi nyt: ?Koska s?de?se s?de, josta tosi rakkaus syttyy?ja joka rakastaen kasvaa, karttuu,
sinussa niin jo moninkerroin loistaa,?ett' tuo se portaita sun n?it?, alas?joit' astuta ei j?lleen nousematta.[125]
Ken maljastansa suita viinin kielt?is?janoosi, enempi ei vapaudessa?se ois kuin vesi, jok' ei mereen virtaa.
[126]Sa tahdot tiet??, ketk? ovat kukat?sen seppeleen, mi silmin lempii Naista?kaunista, taivaisiin sua kunnostavaa.
Ma kuuluin lampaisiin tuon karjan pyh?n,?Dominikus jot' ohjaa tiell? sill?,?mi hyvin h?yst??, jos ei joudu harhaan.
T?? l?hin oikealla mulle veli?ja mestar' oli, K?lnin Albert; min??taas itse Tomas oon Aquinolainen.
Jos muutkin tahdot tulla tuntemahan,?sanaini mukaan siirtyk??n sun silm?s?t?t' autuasta piiri?mme pitkin.
S?teiss? noissa Gratianus hymyy,?mi valtaa maallista ja hengellist??niin auttoi, ett? Paratiisi mieltyi.
T?? t?ss? taas, mi kuoromme on kaune,?se Pietar' oli, joka lesken lailla?Pyh?lle kirkolle toi aartehensa.
On kaunein keskell?mme viides valo,?mi moista rakkautta uhoo, ett??maailma kaikki siit? kuulla halaa.
Siin' asuu ylv?s sielu, johon syv??niin viisaus pantiin, ett? totuus totta?jos on, ei toinen siihen noussut tietoon.
Sen soihdun loimon liki t?ss? n?et,?mi lihaan liitettyn? ilmi enin?on tuonut enkelien ty?t ja luonteet.
Valossa tuossa pienemm?ss? hymyy?se puolustaja kristillisten aikain,?min oppi paljon Augustinust' auttoi.
Valosta valoon jos nyt sielus silm?n?kohotat mukaan ylistyksieni,?jo kahdeksannesta sa kuulla tahdot.
Siin' n?hd?ksens? hyv?n kaiken nauttii?Se pyh? sielu, joka valaisevi?maailman viekkaan tosi kuulijalleen.
Se ruumis, josta h?net karkoitettiin,?Cieldauross' on, ja alta tuskan ynn??maanpaon p??s h?n t?h?n rauhan paikkaan.
N?e viel?, kuinka loistaa, henkii, hehkuu?t??ll' Isidorus, Beda ja se Rikhard,?mi yli-ihminen ol' aatosty?lt??n.
T??, josta katsees minuun k??ntyy, valo?on hengen, joka aatteiss' ankarissa?tulevan my?h??n kuolemankin katsoi.
Se valo ij?inen on Sigier'n, joka?kouluissa luennoiden Olkikadun[127]?totuudet karsaat syllogismein sinkos.?
Kuin kellon kutsuessa meit? aamuin,?kun Luojan morsian k?y tervehtim??n?ylk??ns?, ett? t?m? h?nt? lempis,
ja kellon osat toinen toistaan ajaa,?niin ett? 'ping-pang' suloisesti soipi?syd?met alttiit rakkaudella t?ytt?in;
ma samoin n?in tuon s?depiirin k?yv?n?nyt liikkumahan, liitt?in ??nen ??neen?niin moni-sointuisesti, ett? moista
vain kuullaan, miss? ij?inen on ilo.
Yhdestoista laulu
Oi huolta houkkaa kuolevaisten heimon?kuink' ovat puutteelliset p??telm?nne,?jotk' alas ly?v?t siipienne lennon!
Lain-oppiin yksi, l??ketietoon toinen?syventyi, kolmas papinpaikkaa haki,?pyys valtaa nelj?s, rikos, vilppi my?t??n.
Tuo rosvosi, tuo julkitoimen otti,?tuo uupui orjuudessa lihanhimon?ja tuo taas uppos omaan laiskuuteensa.
Sill' aikaa min?, tuosta kaikest' irti,?Beatricen kanssa taivahille nousten?niin kunniakkaan voitin vastaan-oton.
Palannut taas kun joka varjo[128] oli?pisteesen keh?n ?skeiseen, taas hiljaa?kuin kynttil? se kantimessaan seisoi.
Ja liekin sis?lt?, mi ensin mulle?puhunut oli, valkeudessaan kasvain?minulle loihe muudan lausumahan:
?Ij?isen ollen valon kirkastama,?ma siihen katson, siit? l?yd?n aattees?ja my?skin niiden alkusynnyt syv?t.
Ep?ilet, tahdot, ett? sanoin selvin,?avoimin selitt?isin haasteloni,?niin ett? ois se ymm?rrykses mukaan,
kun lausuin ?sken n??t:[129] 'se hyvin h?yst??,'?ja taas:[130] 'ei toinen siihen noussut tietoon';?mut t?ss' on tarpeen tehd? tarkka ero.
Kaitselmus, joka hallitsee maailman?syv?ll? neuvollaan, min pohjaan koskaan?ei kantanut eik' kanna silm? luotu,
s??s kaksi ruhtinasta[131] seuralaisiks?sen morsion, min ylk? huutain kovaa?itsens? vihki h?lle verin pyhin,
h?n ett? astuis armastansa kohden,?ois turvassa ja oma ylj?n yksin,?sivulla urhon kahden uskollisen.
Yks heist? hehkui tulta serafien,?taas toinen viisautensa vuoks maan p??ll??kerubein kirkkautta kauas paistoi.
Toisesta haastan, sill? kumpaa heist??vain kiitt?nenkin, kahta kiit?n silloin,?n??t samaan kumpikin ne pyrki maaliin.
V?lill? on Tupinon ynn? joen,?mi virtaa vuorelta Ubaldon pyh?n,?maa heilim?iv?, rinne vehmas, jolta
Perugia, kautta Porta Solen, kylm?n?ja kuuman saa, ja suree taempana?Nocera, Gualdo kohtaloaan kovaa.[132]
Rinteell? t?ll?, miss? on se loivin?Aurinko[133] kerran syntyi maailmalle?kuin usein luona Gangeksen se nousee.
Ken puhuu paikasta siis siit?, ?lk??n?Ascesiks sit? mainitko, ei kyllin?se sano, sanoo vasta oikein: It?.
Tyyssijastaan[134] se viel' ei loitoll' ollut,?kun alkoi maan jo tuta antaa voiman?h?nelle suodun suurta lohdutusta.
Jo nuorna n??t