Jumalainen näytelmä: Paratiisi | Page 9

h?n riitaan joutui kanssa?is?ns? vuoksi naisen,[135] jolle ovet?kaikk' kiinni ovat niinkuin kuolemalle.
Ja eess? hengellisen virkakunnan?ja is?ns? h?n nai tuon naisen, sitten?mi aina rakkaammaksi h?lle k?vi.
Ens miehest?ns? lesken? h?n yli?ykstoista sataa vuotta hyljittyn??ol' odottanut kosijaansa uutta.
Ei auttanut, ett' tiettiin, kuinka h?net?l?ys kauhistaja maailman Amyklaan[136]?majassa tyynn?, kun h?n kutsui tuota.
Eik' auttanut, ett' uljas, uskollinen?h?n oli Kristukselle ristinpuulla,?sill' aikaa kun Maria alhaall' itki.
Mut etten liian h?m?r?sti haastais,?tajua K?yhyys ja Franciscus noiksi?rakastavaisiks, joista pitk??n puhuin.
Se riemu, rauha, joka heist? paistoi,?her?tti kummastusta rakkautta?ja suloisuutta pyh?n mietiskelyn,
niin ett? avojaloin arvon Bernhard[137]?lepohon tuohon juoksi, juostessaankin?viel' ehtiv?ns? luullen liian verkkaan.
Oi, outo rikkaus! Oi, tosi hyvyys!?Egidius,[138] Sylvester samoin seuras?my?s ylk??, rakkaudesta morsiameen.
L?ks sitten t?m? mestari ja is??naisensa kanssa ynn? perhekunnan,?joill' oli vy? jo n?yr? uumenillaan;
pelosta eik? katsonut h?n alas?siks, ett? ol' h?n poika Bernardonen,?ei siks, ett' oli n?k? h?ll? halpa.
Ei, lailla valtiaan h?n p??t?ksens??esitti jyrk?n Innocentiukselle,?n?in saaden veljeskunnalleen ens luvan.
Kun sitten karttui lauma k?yh? h?nen,?min elo kumma kunniaksi Taivaan?paremmin lauluin oisi laulettava,
niin toisen kruunun kultalehdin vihki?Honoriuksen kautta Henki Pyh??taas ylipaimenen t??n tahdon hurskaan.
Halaten marttyyriutta kun h?n sitten?sulttaanin korskan eess? Kristuksesta[139]?ja h?nen seuralaisistansa saarnas,
havainnut kyps?ks ei h?n k??ntymykseen?maan kanssa sen; siks ettei aikaa hukkais,?Italian yrttitarhaan taas h?n palas.
V?lill? Tiberin ja Arnon vuori?on jylh?, siin? viimeks vihki Kristus?haavoilla h?net kaksivuotisilla.[140]
Kun t??, mi h?net valikoi niin hyv??n,?pois kutsui h?net saamaan Taivaan palkkaa,?jonk' oli ansainnut h?n n?yryydell??n,
h?n perinn?ksi oikeaksi j?tti?rakastamansa naisen veljillens?,?kehottain heit? lempeen uskolliseen.
Sen naisen helmasta tuo kirkas henki?palasi omaan valtakuntahansa,?ja h?nen ruumiilleen ne paarit riitti.
Nyt mieti, mik? oli virkaveli,[141]?ken purtta Pietarin ol' arvollinen?merell? aavall' ohjailemaan oikein!
Ja mies se oli patriarkka meid?n,?niin ett? ymm?rr?t: ken h?nt? seuraa,?h?n hyv?n kantaa lastin laivassansa.
Mut h?nen laumansa niin uutta ruokaa[142]?nyt himoo, ettei toimeentulla voi se?jakautumatta eri laitumille.
Ja mit? etemp?n? lampahansa?h?nest? harhailee, sen tyhjempin??ne utareiltaan kotihinsa palaa.
On niit?i, jotka vaaran n?hden liki?pysyv?t paimentaan, mut harvat on he;?kaavuiksi heille v?h? vaate riitt??.
Siis jos mun sanani ei heikot liene,?jos tarkasti mua kuunnellut sa olet?ja pannut mielees, mist' on ollut puhe,
lie osittain ees tyydytetty toivees,?ja puun sa n?hnet, jota hakatahan,?ja munkin ymm?rr?t, ken ?sken lausui:[143]
'mi hyvin h?yst??, jos ei joudu harhaan'.?
Kahdestoista laulu
Tuon sanan viimeisen kun lausuneeksi?ol' liekki armoitettu tuskin saanut,?taas kiert?? alkoi pyh? myllynkivi.[144]
Mut ennen ensi kierron t?yttymist??sen toinen saarsi, liikkehens? liitt?in?sen liikkeeseen ja laulunsa sen lauluun;
lauluun, mi meid?n Seireenit ja Musat?niin voitti suloisilla soinnuillansa?kuin valo suora valon heijastuneen.
Kuin l?pi pilven hennon kaarta kaksi,?joill' ompi v?ri ynn? suunta sama,?saa aikaan Iris, Junon juoksutytt?,
ja ulommainen sisemm?st? syntyy?tuon ik?v?iv?n immen[145] sanain lailla,?min poltti lempi pois kuin p?iv? kasteen,
ja ovat merkkin? nyt ihmisille?liitosta Luojan ynn? Noan, ett??maailman vedet eiv?t paisuis en??:
samoinpa my?s n?? ij?isyyden ruusut?kahdessa kiehkurassa kiersi meit?,?ett' ulommainen sisemm?st? vastas.
Nyt tanhu ynn? liekkein laulu-ilo?ja riemu leimahdella vastatuksin?s?tehin hilpein sek? valoin vienoin
vapaasti loppui, saman-aikaisesti,?kuin silm?t aukeevat ja sulkeutuvat?yhdess? liikuttajan mielen mukaan.
Valoista uusista yks alkoi haastaa?nyt sis?lt??n, ja ??ni sen mua veti?kuin pohjoiseen magneettineula k??ntyy.
H?n lausui: ?Rakkaus, mua kaunistava,?p??miest? toista muistamaan mun k?skee,?min vuoks t??ll' omaani niin kiitet?h?n.
On oikein: miss? toinen, siell? toinen;?p??m??r?n saman vuoks he taistelivat,?siks kunniakin sama heille tulkoon.
Armeija Kristuksen, jot' ollut kallis?ol' asestaa, se viiri?ns? seuras?hitaasti, arkana ja rivein harvoin,
kun Keisari,[146] min valta kest?? iki,?sen auttoi ahdingosta vaikeasta,?ei vuoksi ansion, vaan armon yksin.
Ja morsiolleen, kuten mainittihin,?kaks antoi sankaria, joiden sanat?ja teot kansan harhauneen taas liitti.
Maan ??rill?,[147] mi lempeen l?nsituulen?l?hett?? aukaisemaan ensi lehdet?nuo uudet, joill' Europa vaatehditaan,
ei et?h?ll? meren mainingeista,?min taa niin usein matkan pitk?n tehnyt?Aurinko kaikilt' ihmisilt? piilee,
sijaitsee onnellinen Callaroga?sen suojass' suuren kilven, kahta linnaa?kaks jalopeuraa jossa vartioipi.
Siell' ylk? uskollinen kristin-uskon,?tuo urho hurskas syntyi, yst?villeen?niin armas, julma vainolaisillensa.
Ja tuskin luotuna jo t?ytti h?net?niin vilkas voima, ett? profeetaksi?h?n ?idin teki ?idinkohdussansa.
Kun vahvistunut oli kastemalja[148]?h?nen ja Uskon liiton, josta hyv???kosolti koitui heille kummallekin,
niin nainen, h?nen puolestaan mi puhui,?unessa n?ki heelm?n ihmeellisen?h?nest? heiliv?n ja seuraajistaan.[149]
Ja ett? nimi oisi miehen mukaan,?soi henki, ett? nimitettiin h?net?sen omaks, jolle kokonaan h?n kuului:
Dominicus, niin h?nt? mainittihin.?H?nt' ylist?n kuin peltomiest?, Kristus?min otti avuksensa viinitarhaan.
Ol' oppilas h?n Kristuksen ja airut,?n??t ensi rakkaus, mi n?hd? voitiin,?h?nell? Kristuksen ol' ensi k?skyyn.
L?ys imett?j? h?net usein maassa?makaavan hiljaa, valvoen, kuin virkkaa?ois tahtonut: T??n vuoksi[150] tullut olen.
Oi taattonsa, sa Felix todellinen,?oi maammonsa, sa todella Johanna,[151]?jos oikein tulkitut nuo sanat lienee!
Ei vuoksi maailman--kuin monet juoksee?Taddeuksen ja Ostialaisen teit?--[152]?vaan rakkaudesta mannaan todelliseen
nous pian oppiin h?n niin korkeahan,?ett' alkoi viljell? h?n viinitarhaa,?mi kohta kuihtuu hoidon puuttehessa.
Eik' istuimelta, joka ennen oli?k?yhille hurskahille alttihimpi--?vuoks itsens' ei, vaan kehnon istujansa--
anonut anteeksi h?n puolta summaa,[153]?ei ensi vapaan viran onneakaan,?ei kymmenyst?, jok' on Herran k?yh?in,
pyys lupaa taistella h?n harhaunutta?maailmaa vastaan, vuoksi touon, jonka?n?? nelj?kolmatt' t?hk?? sua nyt saartaa.
Opillaan, tarmollaan h?n sonnustihe,?arvolla kulki apostolisella?kuin koski, jonk' on juoksu vuolas, jyrkk?.
Ja iski joukkoon v??r?-uskolaisten?voimalla, joka siin? suurin oli,?miss' suurimman h?n kohtas vastustuksen.
H?nest? l?hti sitten monta virtaa;?katolilaista kastelee ne tarhaa,?niin ett? tuoreemmat sen pensaat ovat.
Jos moinen oli toinen py?r? vaunun[154]?sen, jost' on Pyh? Kirkko puolustaunut?ja kukistanut keskeisetkin kiistat,
pit?isi selv?ks sulle k?yd? toisen?my?s erinomaisuus, jost' ?sken Tomas?mua ennen kuvan loi niin ylist?v?n,
mut rata, jonka piirsi keh? korkein?tuon py?r?n, autio on aivan: miss??oi' ennen viinikivet, on nyt home.[155]
Seuransa, joka ennen astui suoraan?vain h?nen j?lki??n, niin muuttunut on,?ett' taap?in