Jumalainen näytelmä: Paratiisi | Page 6

pyh? hehku tuo, mi kaikki kultaa,?parhaiten palaa samankaltaisessa.
N?ill' etuoikeuksilla varustettu?ol' ihmisluonto, ja jos yks vain puuttuu,?sen pakko langeta on korkeudestaan.
Vain synti sit? orjuuttaa ja tekee?sen erilaiseksi kuin suurin Hyvyys,?valosta t??n kun v?h?n vain se seestyy.
Eik' arvoonsa se koskaan p??se, ellei?se t?yt? onttoutta, min synti teki,?vanhurskain rangaistuksin harhateist??n.
Luontonne koska siemeness??n rikkoi,?n?ist' erotettiin etuoikeuksistaan?kuin Paratiisista se karkoitettiin.
Ja ettei niit? j?lleen voinut voittaa?kuin kahta tiet?, tajuat, jos siihen?nyt j?rkes j?nnit?t, ma mit? puhun:
Tie yks: ett' anteeks antanut ois Luoja?vain armostaan; tie toinen, ett? itse?inehmo korvannut ois hulluutensa.
Nyt katsees sy?kse ikisyvyytehen?Jumalan p??t?sten, mun puhettani,?mik?li taidat, tarkoin seuratakses.
Inehmo rajoitettu voinut syyt??ei sovittaa, kun langeta niin alas?ei voinut n?yr?n? ja kuuliaisna
kuin yl?s pyrkinyt ol' uhmassansa;?ja siit? johtui, ettei itsekauttaan?inehmo voinut sovitusta antaa.
Siks t?ytyi Luojan polkuansa omaa--?yht' taikka kahta taikka kumpaistakin--?inehmo auttaa eloon entisehen.
Mut koska teko tekij?n niin paljon?jalompi on, mit' enemm?n se kuvaa?hyvyytt? syd?men, mi synnytt?? sen,
siks H?n, mi leimaa maailman, nyt k?yd??suvaitsi hyvyydess??n tiet? kahta,?te ett? kohoisitte korkeuteenne.
Eik' ensi p?iv?st' asti viime y?h?n?niin suurta, juhlallista kenellek??n?tapahdu eik? ole tapahtunut.
N??t Luoja auliimp' oli antaessaan?itsens?, ett? ihminen vois nousta,?kuin jos h?n itsest??n ois anteeks suonut.
Muut tavat kaikki oikeutta t?ytt???ei oisi voineet, ellei n?yrtyneen??Jumalan poika lihaks tullut oisi.
Toiveesi kaikki ett? tyydytt?isin,?palajan selitt?m??n kohdan er??n,?n?? seikat ett? n?kisit kuin min?.
Sa sanot: 'Ilman n??n ja n??n ma tulen?ja veen ja maankin, kaikin yhtymineen,?h?vi?v?n ja kest?v?n vain hetken.
Ja sent??n n??kin seikat luodut ovat.'?Siis jos on totta, mit? sulle sanoin,?tuholta niiden turvass' olla pit?is.
Ah veikko, Enkelit ja seutu kirkas,?miss' olet nyt, vain voidaan luomiks virkkaa?olennon t?ydellisen niinkuin ovat.
Mut nimitt?m?s alkuaineet ynn??muu kaikki my?s, mi niist? muodostuvi,?vain luodun voiman ovat voitteloita.
T?hdiss? taivaan, jotka niit? kiert??,?ne kaikk' on luodut, niiden aine luotu?kuin my?skin voima, niit? muodostava.
Jokainen el?in sek? kasvi[81] elon?saa ainesvoimasta, min sille s?teet?ja kiertoliike t?htein pyh?in kantaa.
Mut itse henk?isevi Hyvyys korkein?inehmon sielun, rakkaudella t?ytt?in?sen niin, ett' aina Tekij??ns? kaipaa.
Voit siit? p??tt?? yl?snousemuksen?my?s laadun viel?, jos sa mielees johdat,?mitenk? luotiin liha kuolevaisen,[82]
kun tehtiin ensimm?inen ihmispari.?
Kahdeksas laulu
Maailma kerran luuli pimeydess??n,?keh?ss? kolmannessa ett? Kypris[83]?tuo kaunis lemmentulta houkkaa loistais.
N?in entiserheess?ns? muinaiskansat?ei yksin h?nt? kunnioittanehet?rukouksin, uhrein, vaan sai kunniata
Dione ja Cupido[84] my?s, joist' toinen?ol' ?iti h?nen, toinen poika, jonka?ties taru Didon helmass' istunehen.
H?nelt?,[85] josta alan, sai he nimen?t?hdelle, joka silmin hyv?ilevi?Auringon niskaa taikka kulmaluita.
En huomannut ma sinne nousemista;?mut siell?-olon oivalsin ma, koska?n?in kaunistuneen valtiattareni.
Ja niinkuin s?en liekin kesken n?kyy?ja niinkuin ??nen ??nten kesken kuulee,?jos toinen pit??, toinen vaihtaa s?vyn,
valossa t?ss? niin my?s toiset valot?nopeemmin taikka verkkaisemmin kiersi,?mik?li, luulen, kukin tunsi Luojaa.
Pilvest? kylm?st? ei tuuli tule,?n?kyen taikka ei,[86] niin rutto, ettei?se tuntuis hitaalta ja hillitylt?
h?nelle, ken n?? jumal-liekit n?ki?tulevan kohti laaten karkelostaan,?seraafein alkamasta seesteisimp?in.
Ja siit?, joka ensimm?isn? joutui,?soi Hosianna niin, ett' aina olen?ma ik?v?inyt sit? kuulla j?lleen.
Heist' er?s sitten vastahamme riensi?ja yksin alkoi: ?Kaikki oomme alttiit?sun toiveilles, ett' ilon saisit meist?.
Kierr?mme samoin piirein, samoin kehin,?janoten samaa kuin ne vallat ylh?t,?sa joille kerran maailmassa lauloit:[87]
_Te, joiden ?lyyn kolmas taivas taipuu_;?niin rakastamme, ett? hetken lepo?sun mielikses ei ik?v?mpi meille.?
Kun kunnioittain valtiattareeni?ma olin katsahtanut ynn? katseen?h?n mulle suonut suopean ja varman,
valohon k??nnyin, joka alttiuttaan?niin oli tarjonnut, ja lausuin ??nin?nyt liikutetuin: ?Virkkakaa, keit' ootte!?
Ah, kuin ja millaiseks h?n kasvoi kautta?tuon ilon uuden, josta sai h?n lis?n,?kun moista pyysin, entisriemuihinsa.
Sellaisna lausui h?n:[48] ?En kauan ollut?elossa; kauemmin jos oisin ollut,?ei paljon pahaa oisi tapahtunut.
J??n suita k?tk??n onnen vuoks, mi verhoo?mun s?teill??n ja minut peitt?? niinkuin?kotelo sis?llens? silkkitoukan.
Mua paljon rakastit, ja syyst?; j??nyt?n??t maan jos p??lle oisin, heelmin eik??vain lehdin tunteeni ois ilmi tullut.
Mua vartoi kerran valtiaakseen[89] ranta?se vasen, jota huuhtoo aallot Rh?nen,?kun Sorguen veet on siihen velloutuneet,
Ausonian sarvi my?s, mi kantaa Barin,?Gaetan ja Crotonan kaupunkeja,?merehen miss? Trento, Verde vierii.
S?teili otsallain jo maan sen kruunu,?Tonava jonka kaltaat kastelevi,?kun j?lkeen j?tt?nyt on Saksan ??ret.
Trinacria kaunis my?s, min poukamata?Pelorumiin Pachinumista saakka?ly? it?tuuli ynn? saartaa savu--
ei vuoksi Typheun, vaan tulikiven--?ois valtiaita vartoneet mun kauttain?Kaarlesta, Rudolfista syntyneit?,
jos huono hallitus, mi kiihkoon saattaa?vasallikansat aina, ei ois saanut?Palermoa huutamahan: 'Surmaa! Surmaa!'
T??n veljeni jos eelt? n?hd? voisi,[90]?k?yhyytt? Katalonian h?n saitaa?jo karkkoaisi, ettei heit? loukkais.
N??t h?nen taikka toisen huolta pit???on tarvis, ettei h?nen laivallensa?jo lastatulle lis?? lastattaisi.
Luonteensa laaja ahtahaks on k?ynyt?ja kaipais vallanhaltiaa, min huoli?ei t?ytt?? oisi omaa arkkuansa.?
?Oi valtias, kun korkean t??n riemun,?min minuun lietsot puheellas, ma luulen?sun siell?, miss' on alku, loppu hyv?n,
n?kev?s niin kuin nyt sen n?en min?,?se mulle rakkaamp' on; ja rakkain siksi?kun tunnet sen sa Luojaa tuntemalla.
Mun riemastutit; valista nyt my?skin,?(n??t sanas saanut mun on ep?ilem??n)?kuin siemen hyv? katkeran suo sadon.?[91]
Ma h?lle n?in. H?n mulle: ?Toden?jos sulle n?ytt?? voin, sa kysymyksees?saat k??nt?? kasvos kuin nyt k??nn?t sel?n.[92]
Hyvyys, mi valtakunnat, joihin nouset,?kaikk' kiert??, autuuttaa, luo kaitsentansa?voimaksi n?iden suurten kappaleiden.
Eik' yksin luodut kaikki kaitut ole?mieless? Luojan itset?ydellisen,?vaan my?s, mi koskee heid?n onneansa.
Siks mit? ampuneekin jousi t?m?,?se ennen m??r?ttyhyn sattuu maaliin?kuin nuoli, jonk' on johto ollut suora.
Jos niin ei ois, n?? taivaat nousemasi?sais aikaan tuloksia, jotka eiv?t?ois t?it? taitehen, vaan raunioita.
Ja n?in ei olla voi, jos puuttuvaiset?olennot, t?htein ohjaajat, ei ole,?ja puuttuvainen H?n, mi niin loi heid?t.
Tahdotko totuuden t??n selvemm?ksi???Ma n?in: ?En, en, ma huomaan, ettei luonto?v?sy? saata v?ltt?m?tt?m?ss?.?
H?n viel?: ?Virka, pahemp'