Jumalainen näytelmä: Paratiisi | Page 3

enemp' yst?vi???
Hymyili h?n ja muutkin varjot ensin;[21]?h?n sitten vastasi niin iloisena?kuin hehkunut ois ensi lemmen tulta:
?Ah veli, tahtojamme viihdytt?vi?rakkauden voima, joka pyyt?? sallii?vain omaamme, ei ik?v?id? muuta.
Jos toivoisimme ylemm?ks, nuo toiveet?sotisi vastaan H?nen tahtoansa,?mi t??ll? m??r?nnyt on meille sijan.
Tapahdu moist' ei taivahissa n?iss?;?el?m? rakkaudessa v?ltt?m?t?n?on t??ll?, jos sen luonnon oikein huomaat.
On olennaista t?lle autuudelle?Jumalan tahtoon liitty? niin liki,?ett' yhdeks yhtyy kaikkein meid?n tahdot.
Asujat asteettaiset valtakunnan?t??n oomme, ja se kaikille on mieleen,?my?s H?lle, jok' on tahto tahtojemme.
Ja H?nen tahdossaan on meill? rauha:?H?n meri on, p?in jota kaikki liikkuu,?min itse luo H?n ja min luonto muovaa.?
Tajusin nyt ma, kuink' on kaikkialla?taivaassa paratiisi, vaikka samoin?ylimm?n hyv?n armo siell' ei sada.
Mut kuin yks ruokalaji kyll?stytt???ja toiseen viel' on himo ihmisell??ja t??n h?n ottaa, tuon h?n kiitt?in torjuu;
niin tein nyt min? sanoin ynn? liikkein?tuon kankaan tullakseni tuntemahan,?joss' ei h?n sukkulaa viel' ly?nyt loppuun.[22]
?El?m? pyh?, ansiot my?s suuret?,?h?n lausui, ?nostanehet naisen[23] ovat,?min mukaan p??ll? maan on huntu, puku,
ett' ylj?n luona, joka ottaa valat,?jotk' antaa rakkaus h?nen mieliksens?,?ois kuoloon saakka valvonta ja uni.
Ma h?nt? seurataksein maailmasta?jo nuorna luovuin, otin hunnun pyh?n,?sitouduin h?nen sisarkuntahansa.
Mut miehet, pahaan tottuneet, ei hyv??n,[24]?mun ry?sti luostarista lempe?st?;?eloni muuttunehen Luoja tuntee.
Ja hohde toinen t??, min oikealla?minusta n??t ja joka s?teilevi?valolla kaikella t??n taivas-piirin,
voi saman virkkaa itsest??n kuin min?:?h?n oli nunna, h?nen p??st??n samoin?pyh?isen hunnun varjo temmattihin.
Mut maailmaan kun takaisin h?n tuotiin?n?in vasten tahtoaan ja tapaa hyv??,?syd?men hunnun s?ilytti h?n iki.
Se valo on Constanzan[25] suuren, h?nen,?mi Suevian toisen myrskytuulen kanssa?kolmannen[26] synnytti sen viime mahdin.?
H?n haastoi n?in ja laulaa alkoi: _Ave,?Maria_, haihtui laulaen kuin raskas?katoopi kappale veenpinnan alle.
Niin kauas seuras h?nt? katseheni?kuin saattoi; vaan kun h?nt' en n?hnyt en??,?ylimm?n kaihoni taas neitt? etsin
ja k??nnyin kokonaan Beatricen puoleen;?mut salamat h?n sinkos silm?h?ni,?niin ettei ensin siet?? voinut n?k?;
siks viiv?hdin ma kysymyksineni.
Nelj?s laulu
V?lill? ruoan kahden, yht? maukkaan?ja l?heisen, mies vapaa ennen n?lk??n?n??ntyisi kuin h?n panis suuhun toisen.
V?lill? suden kahden ahnaan lammas?n?in seisois, pelk?is yht? paljon niit?;?n?in koira keskell? my?s kahden kauriin.
Siks moiti en, en kiit? itse?ni,?jos vaikenin, kun oli pakko, kahden?ep?ilyn yht? paljon raastamana.
Ma vaikenin; mut kasvot kuvastivat?toiveeni, kysymyksein l?mpim?mmin?kuin sanoin tulkita ne tainnut ?isin.
Beatrice teki niinkuin Daniel, koska?Nebukadnezarin h?n viihti vihan,?mi v??rin t?m?n julmaks saanut oli.[27]
Ja virkkoi: ?N??n, kuink' kaksi toivettasi?sua viskoo niin, ett' oma huoles sitoo?itsens? eik? ilmi p??st? tahdo.
Sa mietit n?in: Jos hyv? tahto pysyy,?syyn mink? vuoksi v?kivalta muiden?mun ansioini mitan pienent?vi?
Se viel' on sulle ep?ilyksen aihe,?kun sielu n?ytt?? t?htiin palajavan?niinkuin on mielipide Platon[28] juuri.
N?? kysymykset yht? paljon painaa?sun tahtoas, ja siksi k?sittelen?sit' ensin, jok' on sapekkaampi[29] niist?.
Serafi ei, mi enin Luojaan liittyy,?ei Moses, Samuel, Johannes (kumman?kahdesta ottanet), ei my?s Maria
taivaassa toisess' istu istuimillaan?kuin n?m? henget, jotka n?it sa juuri,?eik' ole rajoitettu aika heid?n.
He kaikki kaunistavat ensi keh??,?mut eri autuus heill? on sen mukaan?kuin kukin tuntee Luojan henk?yksen.
Nuo ?sken n?ytt?ytyiv?t merkit?kseen?sen autuus-asteen, jok' on muista alin,[30]?ei kuin sen heille m??r?nnyt ois arpa.
N?in onhan puhuttava j?rjellenne,?kun aistimuksista se yksin oppii,?min sitten nostaa arvoon aattehien.
Siks Raamattukin tasollenne teid?n?alentuu, kun se Jumalalle k?det?ja jalat antaa, muuta tarkoittaen.[31]
Ja Pyh? Kirkko ihmishahmoon teille?Gabrielin, Mikaelin kuvaa ynn??sen, jolta Tobias sai n??n j?lleen.[32]
Sieluista mit? Timeus[33] haastaa, pid??sen kanssa yht? ei, mit' t??ll? n?et,?kun sanan mukaan uskonee h?n seikat.
H?n sanoo: sielu t?htehens? palaa,?ja uskoo, ett? irtautui se siit?,?kun luonto antoi sille ihmismuodon.
Kentiesi oppinsa on toinen sent??n?kuin sanat sanovat, kentiesi siin??on tarkoitus, ei niink??n naurettava.[34]
Jos t?hdille, vuoks niiden vaikutuksen,?h?n jakaa tahtoo kunniaa tai herjaa,?ehk' ampuu joutsellaan h?n totta jotain.
Tuo aate, v??rin tajuttu, niin kerran?harhautti maailman, ett' t?hdet saada?nimi? voi Mars, Jupiter, Merkurius.
Ep?ilys toinen,[35] joka vaivaa sua,?v?hemm?n myrkyllinen on; sen pahuus?minusta voi ei sua et??nnytt??.
Jos oikeutemme v??ryydelt? n?ytt???useinkin silm??n kuolevaisten, uskon?todistus on se eik? harha-uskon.
Mut koska ymm?rryksenne voi t?h?n?totuuteen t?ysin tunkea, ma tahdon?sun tyydytt?? nyt syd?ntoivehesi.
Jos v?kivaltaa on se, ettei uhri?tavalla mill??n tekij?? sen suosi,?ei anteeks saaneet oo nuo sielut silloin.
N??t tahto, jos se tahdo ei, ei kuole,?vaan tulen lailla yl?s nousee, vaikka?painaisi tuhatkerroin voima raaka.
Mut jos se taipuu v?h?nkin, se seuraa?jo v?kivaltaa; ja niin teki n?m?,?palata jotka luostariin ois voineet.
Jos t?ydellinen heiss' ois tahto ollut?kuin halsterill' Laurentius Pyh?n[36] oli?tai Muciuksen,[37] k?tt??n kohtaan jyrk?n,
ajanut ois se, heti kuin he p??si,?palaamaan elontielleen entiselle;?mut harvinaist' on moinen tahdon tarmo.
Sanojen n?iden kautta, jos ne olet?tajunnut oikein, murtuu mielipide,?mi muuten vaivannut sua usein oisi.
Mut toinen ahdinko[38] nyt tiesi sulkee?niin eess? silm?is, ettet p??se siit??omilla voimillas, vaan ennen v?syt.
Totuuden tuon ma painanut oon mielees,?voi ettei valehdella sielu t??ll?,?ain liki ollen totta ensimm?ist?.
Ja kuitenkin Piccarda kertoi sulle?Constanzan huntuaan ain rakastaneen;?sopivan n?yt? ei se sanoihini.
Jo usein, veli, sattunut on, ett??on vaaran v?ltt?miseks tehty vastoin?mielt' omaa, mit? ei ois tullut tehd?.
Niinkuin Alkmeon,[39] is?n pyyt?m?n?,?emonsa oman murhas: t?ytt??ksens??tunteita lapsen tunnottomaks tuli.
T?ss' on sun huomattava, ett? tahtoon?sekoittuu v?kivalta, jonka vuoksi?rikosta moist' ei voida anteeks antaa.
Vapaasti vaikk' ei tahto[40] suostu pahaan,?se siihen suostuu sik?li kuin pelk??,?jos kielt?ytyy se, pahaa suurempata.
Jos nyt Piccarda sanaa tuota k?ytt??,?vapaata tahtoa h?n tarkoittavi,?ma toista taas, mut totta kumpainenkin.?
N?in kuului lainel?ikk? ??nen pyh?n,?mi l?hti l?htehest? kaiken toden,?jokaisen toiveheni tyydytellen.
?Oi ensi ylj?n armas, jumalainen?,?ma virkoin, ?sa, min sanat sielun t?ytt???niin l?mmitt?in, ma yh? ett?