Jumalainen näytelmä: Paratiisi | Page 2

j?tt?? liipasimen,
jo siell? olin, miss? seikat kummat?kiinnitti katseeni; ja siks h?n, jolle?mun huoleni ei outo olla voinut,
kauniina, lempe?n? k??ntyi minuun:??Luo Luojan nosta mielen kiitos?, lausui,??h?n ensi t?hteen saattanut on meid?t.?
Minusta tuntui, meit? pilvi kattoi?sees, sankka, luja, kiilto-kirkas niinkuin?timantti, johon silm? P?iv?n sattuu.
Tuo ikihelmi sis?h?ns? meid?t?n?in sulki, kuten vastaan ottaa vesi?s?teit? valon, silti s?rkym?tt?.
Jos olin kappale--ett' toinen toiseen?ulottuvainen menn? voi, min pakko?on olla niin, kaks kappalta jos yhtyy,
tajua sit' ei t??ll? j?rki--pit?is?halumme palaa n?kem??n se ydin,?miss' yhtyy meid?n luontomme ja Luoja.
Mit' uskomme, se siell? ilmi k?ypi,?ei todistettuna, vaan selvi?n??kuin ensi totuus, johon uskoo luotu.
?Madonna?, vastasin, ?niin hartahasti?kuin voinen vain ma H?nt? kiit?n, joka?mun nosti maailmasta kuolevien.
Mut lausukaa, mitk' ovat merkit synk?t[15]?t??n t?hden, jotk' on aikaan saaneet, ett??maan p??ll? Kainin taru liittyy siihen.?
Hymyili, haastoi h?n: ?Jos kuolevaisten?erehtyy mielipide siin?, miss??ei telkimi? avain aistin avaa,
sua haavoittaa ei ihmetyksen nuolten?tulisi en??, koska n??t, kuin lyhvin?j?? siivin j?rki j?lkeen aistimien.
Mut virka, mit? itse tuumit tuosta.??Ma n?in: ?Mi t??ll? meist' on ihme, aikaan?sen saa kai kappaleiden tiheys, ohuus.?
H?n n?in:[16] ?Sa varmaan huomaat hairahduksen?tuoss' uskossasi, jos vain kuulet, mit??ma sit? vastaan todistella mielin.
Osoittaa kiintot?htein taivas monta?valoa, jotka laadultaan ja kooltaan?esiintyy teille erikaltaisina.
Jos tiheys, ohuus t?m?n aikaan saisi,?yks voima ainoo jokaisessa asuis,?jaettu suhtein, suuri taikka pieni.
Mut eri voimain t?ytyy olla tulos?aineiden alkumuotojen, ja niist??j?is yksi vain, jos oikea ois v?ittees.
Jos ohuus taas ois syyn? seikan himmeen,?min juurta etsit, ois t?? t?hti joko?niin aines-ontto jostain kohdastansa,
kuin uskonet, tai niinkuin ruumihissa?lihava laihaan liittyvi, t??n t?hden?volyymi vaihtuisi kuin kirjanlehdet.
Jos edellinen totta ois, se n?kyis?Auringon-pimennyksiss?: kuun l?pi,?kuin kaiken ohuen, sen s?teet paistais.
Mut niin ei k?y; siis toinen vaihto-ehto?on tutkittava, ja jos sen ma murskaan,?sun v?ittees v??r?ksi on todistettu.
Jos l?pin?kyv? ole t?? ei ohuus,?sill' olla t?ytyy raja, jonka yli?sen vastakohta salli ei sen menn?,
ja siksi toiset s?teet taap?in taittuu?kuin s?teet v?rilliset heijastuvat?lasista, jonk' on alla lyijynpinta.
Nyt virkkaa voit, ett' tuolla tummempana?n?kyvi s?de kuin taas toisin paikoin,?kun syvemp?? se siell? heijastuvi.
Harhasta tuosta vapauttaa sun voipi?kokemus, jos sa joskus koetat sit?,?mi l?hde lienee tietovirtojenne.
Sa ota kolme peili?; kaks siirr??itsest?s yht? kauas, kolmas niiden?v?lilt?, kauimpaa, sun silm??s k?yk??n.
P?in niit? kasvot selk?s taakse valon?sytyt?t, sattuvaisen peiliin kolmeen,?ja jokaisesta vastaas v?lkkyv?isen.
Vaikk' et?isimm?n heijastus ei ole?niin laaja kuin on muiden, silti huomaat?sen hohteen samanlaiseksi kuin muiden.
Ja nyt--kuin paljastuu mit' all' on lumen,?s?teiden l?mpimien singahtaissa?v?rist??n, kylmyydest??n entisest?--
kun niin oot paljastunut j?rjess?si,?valolla valistaa niin kirkkahalla?sun tahdon, ett? totuus siit? tuikkii.
Jumalanrauhan taivaan[17] alla kaartuu?yks kappale, min voimaan perustuvi?olemus kaiken siihen sis?ltyv?n.
Seuraava taivas, joll' on silm?? monta,?tuon voiman jakaa eri t?htiin, jotka?sen alle kuuluu, erilaisna kukin.
Muut taivas-piirit eri keinoin k?ytt???p??m??r?kseen ja siemenekseen voimat,?ne erilaiset, jotka niiss? piilee.
Elimet maailman n?? vaikuttavat,?kuin n?hnet nyt, ain astehittain, ett??alempaan ylemm?st? voima virtaa.
Nyt huomaa tarkkaan, mit? tiet? kuljen?totuuteen tullakseni etsim??si,?ett' yksin sitten kaahlata sa voisit.
Pyhien piirein liike, voima tulee?ahjoista liikuttajain autuaiden?kuin rautiolta vasaran on varmuus.
Ja taivas, valoin monin kaunistettu,?kuvastaa, j?ljent?? kuin leimamerkki?tuon syv?n aatteen,[18] joka vieritt?? sen.
Ja niinkuin sielu, tomuhunne s??tty,?jakautuu eri j?seniin, jotk' ovat?taas eri tarkoitusta varten luodut;
n?in ylin j?rki hyvyytens? jakaa?ja monistaa sen eri t?htiin, mutta?ij?ti kiert?? omaa yhteytt?ns?.
Jokainen voima eri lailla yhtyy?kalliisiin kappaleihin, antaa elon?ja niiss? asuu niinkuin sielu teiss?.
Laps luonnon liedon, voima sekoitettu?tuo loistavi nyt l?pi kappaleiden?kuin ilo kautta ihmis-silm?ter?n.
Se aikaan saa, ei tiheys eik? ohuus,?ett' eri lailla eri valot v?lkkyy:?se muoto-aate on, mi hyvyytens?
mukahan kirkkaan luo ja himme?nkin.?
Kolmas laulu
Se Aurinko, mi lemmell' ensin sytti?mun syd?mein, syin, vastasyin ol' ilmi?totuuden kauniin kasvot tuonut mulle.
Ja min?, n?ytt??kseni vakaumustain?t?t' uutta, varmaa, kohotin nyt p??ni,?mik?li sopi, puhuaksein h?lle.
Mut n?ky ilmestyi, mi itsehens??niin kiinsi katseheni kaiken halun,?tuo tunnustus ett' unohtuikin multa.
Kuin l?pi lasin kuultavan ja kirkkaan?tai vetten v?lkkyv?in ja hiljaisien,?mut ei niin syv?in, ettei pohja paistais,
n?kyv?t kasvojemme ??riviivat?niin vienot, ettei valko-otsan helmi?nopeemmin satu meille silm?ter??n;
niin n?in ma hahmoja, ne haastaa tahtoi,?ja min? jouduin harhaan vastakkaiseen?kuin poika tuo,[19] min l?hde loitsi lempeen.
Siks heti kuin ma heid?t n?hnyt olin,?vain valhekuviks heit? luullen, k??nnyin?ma katsomaan, ken moiset heijastutti.
En mit??n n?hnyt; suuntasin nyt katseen?valohon armaan saattajattareni,?mi hymyellen pyhin silmin loisti.
??l' ihmety, jos hymyilen ma hiukan?,?h?n virkkoi, ?lapsellista luuloasi,?mi jaloin k?yd? viel' ei totta tohdi,
vaan ty?nt?? tyhjyyteen sun nyt kuin aina.?On tosi olennoita, jotka n?et,?vuoks sanan sy?dyn t?nne m??r?ttyj?.
Puhele heille, kuuntele ja usko!?Totuuden valo, jok' on onni heid?n,?pois p??st? en?? heit' ei liukahtamaan.?
Ja haamuun p?in, mi haastelemaan n?ytti?heist' innokkaimmalta, ma k??nnyin, lausuin?kuin mies, mi h?mmentyy vuoks liian kiihkon:
?Oi henki, luotu onneen, nauttivainen?suloutta ij?is-elon suuren hohteen,?jot' arvaa ei, ken tuntenut ei sit?!
Sua kiitt?isin, jos ilmoittaisit mulle?nimesi ynn? autuutenne laadun.??H?n heti vastas silmin hymyilevin:
?Tahdolle oikealle rakkautemme?on ovi auki kuin on rakkauden, mi?itsens? kaltaisiksi kaikki tahtoo.
Maan p??ll? nunna olin; ja jos mieles?mua tarkkaan muistelee, en oudoks sulle?j?? siksi, ett? oon nyt kaunihimpi.
Minussa tunteva oot taas Piccardan;[20]?on mulla, seurass' autuaiden muiden,?nyt autuus taivahassa hitaimmassa.
Tunteemme, joita sytytt?? voi tuleen?vain Pyh?n Hengen riemu, alistuvat?ilolla h?nen j?rjestyksehens?.
T?? onni v?h?iselt? n?ytt??; suotu?se meille on, kun osaks laiminl?imme?lupauksemme tai kokonansa joskus.?
Ma h?lle: ?Jotain jumalaista loistaa?ihmeellisill? kasvoillanne, joka?kuvanne kuolevaiset himment?vi.
Siks vitkaan vasta mulle muisto palas;?mut nyt mua auttaa, mit? virkoit, siksi?helpompi mieleen palauttaa on kuvas.
Mut lausu: Te, t??ll' iki-autuahat,?kai kaihoatte paikkaa korkeampaa,?enemm?n n?hd?,