Jumalainen näytelmä: Kiirastuli | Page 7

eik? kukkaronkaan.
Sit' tottumus ja luonto suosii, tiet??se suoraa k?y ja v??r?? v?ltt??, vaikka?maailman kuinka pahan P??mies[95] k??nt??.?
Ja h?n: ?No niin, ei k?yp? seitsem?sti[96]?Aurinko ole vuotehelle, jonka?p??ll' Oinas neljin hajasorkin seisoo,
kun kohtelias mielipitees t?m??tuleva on sun p??h?s isketyksi?jo nauloin vankemmin kuin muiden puhe,
jos pys?hdy ei py?r? oikeuden.?
Yhdeks?s laulu
Titonen[97] vanhan jalkavaimo sylin?jo j?tt?nyt ol' armaan yst?v?ns??it?ist? vaalentaen taivonkantta.
Sen kulmaluilla hohtokivet kiilsi?el?int? kylm??[98] tuota hahmotellen,?mi ihmisi? pyrst?ll?ns? pist??.
Kaks askeltansa[99] astunut jo oli?y? siin?, miss? oli paikka meid?n,?ja kolmannen jo siivet siirtyi alas.
Ma, jossa Aadam viel? j?ljell' oli,?nukahdin silloin ruohikolle, minne?olimme kaikki viisi[100] istunehet.
Ol' hetki, jolloin aamun suussa alkaa?jo p??sky[101] laulaa murhevirsi?ns??ehk' ensi tuskiensa muiston vuoksi;
ja silloin ruumihista kauimpana?on sielumme ja v?hin vanki j?rjen,?sen n?'yt[102] ett? jumalaistuu melkein.
Unessa n?in ma silloin liitelev?n?taivaalla kotkan kultah?yhenisen?avoimin siivin alas laskeakseen.
Minusta tuntui kuin ma ollut ?isin?kedolla, jolta keskelt' omaistensa?jumalten p?yt??n Ganymedes vietiin.
Ma mietin: Ehk' on tapa vaakalinnun?vain t??ll? er?st??, ehk' ylenkatsoo?muualta mit??n kynsiss??n se kantaa.
N?in sitten, liidelty??n, laadeltuaan?se kuinka salamana iski alas,?mun tempas, kohotti mun tulen kotiin.[103]
Ja tuntui kuin ois tuli meid?t sy?nyt;?ja niin nuo liekit kuvitellut poltti,?ett' tuokiossa unen valta p??ttyi.
Niin mahtoi her?t? Akilleus kerran?haralla silmin, sieluin s?ik?htynein?ja tiet?m?tt? paikkaa, miss? oli,
kun Keironilta[104] h?net nukkuvana??itins? kantoi syliss?ns? Skyroon,?pois mist? sitten h?net vei helleenit.
Ma yl?s ponnahdin, pois kasvoiltani?pakeni uni, tuli kauhu sijaan,?ja kalpenin kuin miesi j?hmettyv?.
Vain Lohduttaja vierell?in mun seisoi;?kolmatta hetke??n jo paistoi P?iv??ja meri siinsi eess? silmieni.
?Ei pelk??mist?!? lausui Mestarini.??Pois ep?ily! On asiamme hyvin;?syy kasvaa voimas on, ei surkastua.
Ovelle tullut olet Kiirastulen;?kas, tuoss' on sein? sit? kaartavainen,?ja mist' on halki se, on siin? kynnys.
Rusossa aamun, ennen aurinkoa,?kun sielu ruumiissasi nukkui p??ll??tuon laakson kukkasien, jossa oltiin,
l?heni nainen, lausui: 'Oon Lucia,[105]?mun suokaa vied? se, mi tuossa nukkuu,?ma h?nt? auttaa tiell? t?ll? tahdon.'
Sordello j?i ja muutkin varjot jalot.?H?n otti sun ja p?iv?n koittaessa?n?in t?nne nousi, j?ljess?ns? min?.
Sun tuohon laski, ensin silmin kaunein?osoitti ovea h?n aukinaista;?samalla haihtui pois kuin unesikin.?
Kuin mies, mi p??see levottuudestansa?ja pelvostaan, mi turvan tunteeks vaihtuu,?kun totuus t?ys on h?lle ilmoitettu,
niin muutuin ma; ja kun mun huolta vailla?oleva n?ki Oppaani, h?n l?ksi?nyt vuorta astumaan, ma j?ljess?ns?.
Lukija huomaa, kuinka kohoo aihe?runoni t??n, siks ?ll?s ihmettele,?jos ylhemm?n my?s olla t?ytyy taiteen!--
Me paikkaa l?hestyimme, loitommaksi?mi n?ytti ensin muurin-murrokselta?tai vuorelta, mi oli mennyt halki,
Nyt siin? portin n?in ja portaat: kolme[106]?niit' oli, kaikki eri v?rein v?lkkyi,?n?in my?skin portinvahdin, viel? myk?n.
Kun silm? aukes aukeemistaan, n?in ma,?h?n ett? portaall' ylimm?ll? istui,?mut katsantoaan kest?? en ma voinut.
K?dess? h?ll? paljas miekka oli,?mi s?teet s?ihkytti niin meit? kohden,?ma ett? turhaan tuonne n?hd? mielin.
?Ei etemm?ks!? h?n loihe lausumahan.??Mit' tahdotte? Miss' onkaan saattajanne??Tulonne teille vahingoks voi olla.?
H?nelle Mestarini: ?Nainen Taivaan,?mi hyvin tuntee n?m? seikat, juuri?n?in sanoi: 'Tuonne menk??, siin' on portti!'?
?H?n teid?n askeleenne siunatkohon?,?nyt lausui laupiaasti portinvahti,??siis tulkaa, nouskaa meid?n portaitamme!?
Niin teimme. Valkeata marmoria?ens porras olija niin kirkas, puhdas,?ett' itseni n?in siin? kuvastuvan.
Mut toinen tumma, punatumma oli,?kive? karkeaa, kuin poltettua?ja rosopintaa pitkin ynn? poikin.
Ja kolmas, muita ylin, n?ytti tehdyn?porfyyrista niin punahehkuvasta?kuin veri, joka valtimosta sy?ksyy.
Nojaten siihen jalkapohjin kaksin?Jumalan enkel' istui kynnyksell?,?mi n?ytti kuin ois timantista ollut.
Nuo kolme porrasta ma johdoll' Oppaan?alttiisti astuin. N?in h?n virkkoi: ?Pyyd??nyt n?yr?sti, h?n ett? avaa lukon.?
Hartaana heityin pyh?n jalkain juureen,?l?in kolme kertaa rintaani ja anoin?h?lt' armoa, ett' aukaisis h?n mulle.
Otsaani P:t? seitsem?n[107] h?n piirsi?odalla miekkansa ja lausui: ?Pese?n?? haavat, p??sty?si sis??n tuonne!?
Pukunsa alta, jonka v?ri oli?kuin tuhka tai maa lapioitu, kuiva,?avainta kaks[108] h?n sitten otti; toinen
kultainen oli, hopeainen toinen.?Nyt ensin valkeaa h?n koetti lukkoon?ja sitten keltaista, n?in pyynn?n t?ytt?in
H?n meille: ?Jos vain toinen avain pett???eik' oikein k??nny rei?ss?ns?, silloin?t?? portti pysyy pyyt?v?lle kiinni.
On toinen kalliimpi, mut toinen vaatii??ly?, taitoa taas k?ytt?j?lt??n,?n??t siit? riippuu, tokko pulma aukee.
Ne Pietarilta sain. H?n k?ski, ett??pikemmin erehtyisin avaamahan?kuin sulkemahan polvin pyyt?ville.?
Nyt pyh?n aukaisi h?n portin meille?ja sanoi: ?Sis??n! Mutta muistakaatte,?ken taakseen katsoo, palajaa taas ulos.?
Kun puolet aukenivat kaksois-oven?ja k??ntyi haat tuon pyh?n portin, jotka?olivat vankat, vaskiset ja soivat,
jymin? kaikui kauemmaks kuin kerran?Tarpeian vuoren,[109] koska turhaan hyv??Metellus puolusti sen aartehia.
Ma tarkkaan kuuntelin tuot' ensi ??nt?,?mut sitten tuntui kuin Te Deum laudamus[110]?ois sielt? soinut sulosoiton kanssa.
Se minuun moisen teki vaikutuksen?kuin kulkee kuvat kuulijalla, koska?kanss' urkuin laulu soi, niin ett? sanat
v?list? kuuluu, v?liin taas ei kuulu.
Kymmenes laulu
Olimme sis?puolia portin, jonka?saa unhoon sielun huono aistirakkaus,?min silmin n?hden kiertotie on suora.
Sen sulkeutuvan jymin?ll? kuulin.?Jos nyt ma taakse oisin katsahtanut,?ma miten anteeks oisin voinut pyyt???
Nousimme halkinaista vuorenrintaa,?mi milloin sinne, milloin t?nne k??ntyi?kuin aalto ees ja taakse lainehtiva.
?On t?ss? liikuttava taitavasti?,?n?in virkkoi Mestari, ?ja pysytt?v??likell? paasisein?? mutkikasta.?
Se askeleemme hidastutti; j?lleen?kuunkaira ehtinyt jo vuoteellensa?ol' lempe?h?n lepohonsa, ennen
kuin p??sty oltiin onkalosta tuosta.?Mut koska taivaan avon alla seistiin,?miss' sola takanamme kiinni meni,
tasanko eess? aukes, autiompi?kuin korpipolku; uupunut ma olin,?molemmat tiest? ep?varmat aivan.
?yr??lt?, jota avaruus vain saarsi?juurelle t?rm?n jyrk?n, jylh?n, leveys?sen oli kolme ihmisruumiin mittaa.
Ja kauas niin kuin katseen siivet kantoi?vasempaan taikka puoleen oikeahan,?tuo kallas n?ytti samankaltaiselta.
Viel' emme k?yneet olleet askeltakaan,?kun huomasin ma vuorisein?n pystyn?ja nousta mahdottoman, marmoria
olevan valkeaa ja kirjaellun,?niin ettei yksin Polykletus,[111] mutta?my?s luonto kadehtia tuot' ois voinut.
Se enkeli,[112] mi kera rauhanviestin?niin kauan kaivatun maan p??lle saapui?ja mursi Taivaan pitk?n p??sykiellon,
h?n asenteessa suloisessa siin??nyt oli eess?mme niin el?v?n??kuin kuva