Jumalainen näytelmä: Kiirastuli | Page 6

puna-, valkov?ri,?puu Intian, mi kirkkahasti kiilt??,?smaragdi, saatu juuri louhimosta,
kaikk' kalvenneet ois eess? kasvein, kukkain,?joit' oli t?ys t?? laakso kirjavia,?kuin aina pienemp?ns? suuri voittaa.
Eik' yksin maalannut siell' ollut luonto,?vaan tuoksuin tuhantisin, vienoin, oudoin?sen hyv?hajuiseksi suitsuttanut.
Salve Regina[77] kaikui kaikkialta,?kukista, kentilt?, miss' istui sielut,?n?kyen vasta sis?puolle laakson.
?Kun painunut on p?iv?nkehr??, virkkoi?mies Mantovan, mi meid?t t?nne johti,??on aika k?yd? heid?n joukkohonsa.?
?yr??lt? t?lt? liikkeet, kasvot kaikki?paremmin n?hd? voitte te kuin ollen?alhaalla laaksossa, miss' itse ovat.
Tuo, joka ylimp?n? istuu, n?ytt?in?kuin oisi teht?v?ns? unhottanut?eik' yhdy huulillansa muiden lauluun,
ol' Rudolf keisari, mi voinut hoitaa?Italian sairaan haavat ois, ne jotka?nyt my?h??n muiden kautta paranevat.
Tuo, joka n?ytt?? h?nt? lohduttavan,?kuningas maan sen, josta pursuu vesi,?min Moldau Elbeen, Elbe mereen kantaa,
on Ottokar.[78] H?n kapaloissa oli?parempi jo kuin parrallisna Wentzel,?poikansa, torkku, toimeton ja irstas.
Ja Nyk?nen?[79] tuo, ken neuvottelee?keralla tuon niin kaunis-katsantoisen,?paeten kuoli, polkein Ranskan liljan.
Kas, kuinka ly? h?n rintoihinsa! Toista?my?s katsokaa, mi huokaellen tehnyt?on poskellensa vuoteen k?mmenest??n!
Is? ja appi on he 'Ranskan turman'.?Sen riettaaksi ja likaiseks he tiet??,?ja siit' on tuska, heit? tutjuttava.
Tuo vankka-vartinen,[80] mi rinnan laulaa?ker?ll? tuon, joll' on niin suuri nokka,?hyveill? kaikill' oli sonnustettu.
Jos kuninkaaks ois h?nen j?lkeen j??nyt?tuo nuori mies,[81] mi istuu taempana,?ois hyve k?ynyt porras portahalta.
Sanoa samaa ei voi veljist?ns?.?Jakob ja Fredrik peri valtakunnan,?mut kumpikaan ei sit?, mik' on paras.[82]
Harvoinpa haarautuvi ihmiskunto?tyvest? oksiin; tuo on tahto H?nen,?mi antaa sen: se H?lt' on rukoiltava.
Mit? ma puhunut oon Pietarista,?suur-nen?ist? my?s koskee kumppaliaan,?min vuoks Provence, Apuliakin itkee.
Niin paljon pahemp' oli juurta vesa?kuin paremp' olla voi Constanzan[83] miesi?Beatricen sek? Margaretan miest?.[84]
Englannin Henrik,[85] tavoiltansa karu,?te n?hk?? my?s, h?n tuolla yksin istuu;?paremmat h?lle vesat versoi puusta.
Ja tuo,[86] mi alempana muit' on tuolla,?mut yl?s katsoo, on markiisi Wilhelm,?min sota vastaan Alessandriata
sai suruun Monferraton, Canavesen.
Kahdeksas laulu
Jo oli hetki, jolloin kaiho her???ja syd?n heltyy merimiehen, koska?on ollut p?iv? armaan hyv?stelyn,
ja jolloin uuden pyhiinvaeltajan?sulavi mieli kaukokellon soiden,?mi murehtivi p?iv?? kuolevata.
Nyt melkein kuurousin ma laulannalle?ja katsomaan j?in yht? vainajista,?mi seisten viittas h?nt? kuuntelemaan.
K?tens? risti, nosti h?n ja siirsi?p?in it?? silm?ns? kuin Jumalalle?ois virkkaa tahtonut: ma muust' en huoli!
Te lucis ante[87] nyt niin hartahasti?ja suloisesti h?nen suustaan kaikui,?ett' unohtamaan sai se itsenikin.
My?s toiset hurskaina ja lempe?sti?yhtyiv?t hymniin, loppuhun sen laulain,?p?in katse taivaan iki-t?htiv?it?.
Lukija, totuuteen nyt j?rkes hijo;?sen huntu tosin niin on hieno, ett??lie helppoa sen l?pi n?hd? varmaan.
Tuon joukon jalon, valjun, n?yr?n yh??n?in yl?s katsovan ma ??net?nn??kuin ois se odottanut sielt? jotain.
Ja kaksi enkeli?[88] taivahilta?n?in alas k?yv?n, k?dess?ns? miekat?tuliset, mutta tyls?t, k?rjett?m?t.
Viherj?t niinkuin urpulehdet heill??olivat vaatteet, joita siivet vihreet?takana hulmuttivat ilman alla.
Pys?htyi yks meit' ylemm?ksi hiukan?ja toinen p??lle ?yr??n vastap?isen,?niin ett? joukko heid?n v?lill' oli.
Erotin hyvin kultakutrit heid?n,?mut kasvot huikaisivat katseheni?kuin liika aina aistivoiman murtaa.
?He saapuu helmasta Marian?, sanoi?Sordello, ?laakson vartioiksi t?m?n?kyyk?rmeelt?, mi kohta, koht' on t??ll?.?
Kun tiennyt en, se mist?, milloin tulis,?ma j??ksi j?hmettyen k??nnyin, liityin?likemm? yst?v??ni uskolliseen.
Sordello n?in: ?Luo varjoin suurten noiden?nyt astukaamme, haastakaamme heille;?he teit? mielell?ns? terveht?v?t.?
Askelta kolme astuneeni luulen,?niin olin pohjalla, ja yhden n?in ma,?mi mua niinkuin tunteakseen katsoi.
Pimennyt oli ilta jo, mut silm??n?in vasten silm?? viel? n?hd? saattoi,?mit' erottaa ei ennen ollut voinut.
Kuin h?n mua p?in, p?in h?nt? kuljin min?:??Ylev? tuomari, oi Nino,[89] kuinka?iloitsen, ettet kadotettu ole!?
Vaihdoimme tervehdykset kohteliaat,?H?n sitten kysyi: ?Milloin vuoren juureen?vesilt? saavuit et?isilt? sin???
?Oi?, vastasin, ?kautt' tuskan paikkain tulin?t?n' aamuna ja eloon ensimm?iseen?ma kuulun, vaikka toista k?yden tutkin.?
Kun vastaukseni he kuuli t?m?n,?h?n ja Sordello taap?in astahtivat?kuin joku, jonka ?kki-seikka iskee.
Yks k??ntyi Mestariini, toinen huusi?er??lle istuvalle: ?Kuule, Konrad,?k?y katsomahan Luojan armoty?t?!?
Ja mulle n?in: ?Kautt' ihmeen, josta kiitt???saat H?nt?, joka alkusyyns? salaa,?niin ettei siihen tunge tutkiminen,
kun p??set tuollepuolen laajan laineen,?kehoita tyt?rt?in,[90] ett' eest?in sinne?rukoilis, miss' on syytt?mille korva.
En luule, ett? rakastaa mua en???emonsa, heitetty??n leskenhunnun,[91]?takaisin toivova jot' on h?n kurja.
H?nest? havaita on helppo varsin,?kuin kauan kest?? naisen lemmenliekki,?jos silm?, kosketus ei lietso sit?.
Niin h?nen hautaansa ei kaunistane?kyyk??rme Viscontin, Milanon herran,?kuin kaunistanut kukko ois Galluran.?
N?in puhui h?n, ja kasvoillansa oli?tuo leima harmin oikean, mi palaa?rajusti voi, mut kahleitaan ei katko.
Ma silmill?in sit' ahmin taivaankantta,?miss' ovat t?hdet hitaisemmat, niinkuin?on py?r? hitain liki akseliaan.
Nyt Oppaani: ?Mit' yl?s katsot, poika???Ma h?lle: ?Soihtua n??n kolme siell?,?joist' etel?inen taivas kaikki palaa.?
H?n mulle: ?Painuneet on t?hdet kirkkaat?nuo nelj?,[92] n?kem?si aamun suussa,?n?? kolme nousseet ovat niiden sijaan.?
Sordello haastajan nyt luokseen veti?ja sanoi: ?Katso, siin' on vainoojamme!??Samalla sit? sormellaan h?n n?ytti.
Puolelta alhon avoimelta k??rme?esihin luikerti, sen kaltahinen,?mi Eevan sy?d? palan karvaan antoi.
Lomitse kukkain kulki juova h?ijy;?se silloin t?ll?in p??t? k??nsi, nuoli?selk??ns? niinkuin peto peseytyv?.
En n?hnyt enk? voi siis kertoakaan,?kuin siivilleen nous haukat taivahiset,?mut kummankin n?in kohonneena lentoon.
Pakeni kyy, kun huomas, ett? ilmaa?viherj?t siivet halkoi; paikoillensa?palasi silloin enkelitkin heti.
Mut varjo, joka Nino tuomaria?totellut oli, kun t?? kutsui h?nt?,?sill' aikaa mua katsomast' ei laannut.
H?n alkoi: ?Kautta lampun, joka johtaa?sua korkeuteen, ja kautta tahtos ?ljyn,?mi kest?k?h?n Taivaan saliin saakka,
jos Valdimagrasta tai l?hist?lt??sa tiedon tiennet toden, virka mulle!?Mies olin merkitsev? siell? kerran.
Nimeni oli Konrad Malaspina,[93]?tuo vanhemp' en, vaan j?lkel?inen h?nen;?sovitan t??ll? sukurakkautta.?[94]
?Oi?, virkoin, ?maissanne en ollut koskaan?ma ole, mutta koko Europassa?ei paikkaa, miss? mainittais ei niit?!
Sukunne suuri maine kuuluttanut?on kauas seudun tuon ja seudun herrat,?se ett? oudollekin onpi tuttu.
Kautt' ylv??n m??r?np??ni vannon, ett??v?hennyt heimonne ei kunniasta?lie kiitos miekan