Jumalainen näytelmä: Kiirastuli | Page 5

niin korkeaan sa ?ll?s?ep?ilyyn eksy, jos ei virka sit??h?n, jok' on valos totuuteen ja tietoon.
Beatricea tarkoitan, sa ymm?rt?net.?N?kev? olet h?net autuaana,?hymyilev?isn? kukkulalla vuoren.?
Ma h?lle: ?Rient?k??mme, Opas hyv?!?En en?? v?synyt ma ole lainkaan,?ja huomaan, ett? vuori luo jo varjon.?
H?n vastasi: ?Me t?n??n kiipe?mme?niin paljon kuin vain jalka jaksaa; mutta?on asemamme toinen kuin sa luulet.
Taas P?iv?n, joka t?rm?n taa nyt peittyy,?niin ettet en?? s?teit?ns? taita,?saat n?hd? ennen kuin me vuorell' ollaan.
Mut katso, sielu yp? yksin?inen?nyt meit? tuolta kiinte?sti katsoo;?lyhimm?n meille n?ytt?k??n h?n tiemme.?
P?in k?ytiin. Sielu oi lombardialainen,?kuink' oli ryhtis ylv?s ynn? korska?ja silm?nluontis arvokas ja tyyni!
Sanonut ei h?n ensin mit??n, antoi?vain tulla meid?n, katsoi vain ja katsoi?kuin korven jalopeura, kun se lep??.
L?heni h?nt? Mestari ja pyysi,?tien ett? parhaimman h?n meille n?ytt?is;?h?n vastannut ei tiedusteluun tuohon,
vaan kysyi maatamme ja vaiheitamme.?Suloinen Oppahani alkoi haastaa:??Mantova...? Silloin varjo umpimieli
tuo paikaltansa ponnahti p?in h?nt??ja sanoi: ?Mantova! Ma oon Sordello,[66]?sun kansalaises!? Ja he syleiliv?t.
Italia orja ah, sa tuskan koti,?sa laiva myrskyss' ilman ruorimiest?,?et maiden valtiatar, mutta portto!
Niin valmis, kas, tuo oli sielu hieno,?kun maansa vain h?n sulosoinnun kuuli,?sylihin sy?ksym??n sen kansalaisen.
Mut sun on asukkaillas aina sota,?ja toinen toistaan siell? sy? ja kalvaa?sis?ll? saman muurin, kaivoshaudan.
Sa katso, kurja, mertes rannikoita?ja sitten silm?? maasi syd?mehen,?siell' onko paikkaa rauhallista yht??n.
Mit' auttaa, ett? Justinianus[67] ohjiin?opetti sun, kun satulass' ei ket??n??H?nt' ilman h?pe?mme pienemp' oisi!
Voi teit?, joiden olla pit?is hurskaat?ja suoda satulansa keisarille,?jos tiet?isitte, mik' on tahto Luojan![68]
Te n?hk??, kuink' on k?ynyt hurjaks hepo?siit' asti kuin te suitset[69] saitte k?teen,?kun silt? puuttuu kahle kannuksien.
O, Saksan Albert,[70] joka orhin j?tit,?niin ett? villiks, vihaiseks se muuttui,?vaikk' ois sun ollut sit? hillitt?v?,
vanhurskas t?htein tuomio sun heimos?ylitse tulkoon, ennen tuntematon?ja selv?, ett? j?lkel?ises s?ikkyy!
vuoks sun ja is?s, jotka ahmailitte?mait' Alppein tuoltapuolen, autioksi?on j??nyt valtakunnan yrttitarha![71]
K?y, katso, huoleton, kuink' on Montecchit,?Monaldit, Filippeschit, Cappelletit,[72]?surussa toiset, toiset pelvon alla!
Tule ja katso, julma, ahdistusta?sun ylh?istes ja h?t?? kuule heid?n,?ja n??, mik' on nyt suoja Santafioran![73]
K?y, katso, Roomas n??, mi yksin itkee?nyt lesken? ja y?t? p?iv?? huutaa:?'Mun keisarini, miks et luonain ole?'
K?y, katso kansaas, sovussansa sorjaa!?Ja jos ei liikkeelle sua s??li saane,?sa tule mainettasi h?pe?m??n!
Lupa jos kysy? on mulla, Luoja,?mi edest?mme ristinpuulla kuolit,?pois ootko k??nt?nyt vanhurskaat silm?s?
Tai viisautesi syvyydess? ehk??jotakin hyv?? valmistatko, vaikka?se kaukana on meid?n katseeltamme?
Italian maa n??t hirmuvaltiaita?on t?ys, ja moukka jokainen, mi rupee?pukariks puolueiden, on Marcellus![74]
Firenzeni, voit tyytyv?inen olla,?kun ei sua n?m? ajanharhat koske;?voit siit? kiitt?? j?rjellist? kansaas!
Monell' on oikeus mieless??n, mi nuolen?varoen ampuu, ettei iskis harhaan;?mut sun on kansallas se kielell?ns?!
Monikin v?ltt?? tointa valtiossa;?mut sunpa kevyt kansas kutsumatta?jo vastaa, huutaa: 'Mulle, mulle taakka!'
Siis iloitse, sull' onhan syyt? siihen,?sa, joll' on varaa, viisautta, rauhaa!?Jos totta puhun, n?ytt?ytyy sen seuraus.
Ateena, Sparta, jotka muinen laati?lakeja yhteiskunnan ylv??n, hienon,?niin pitk?lle ei edistykseen p??sseet
kuin sa, mi laadit s??nn?kset niin sorjat?ett' usein puoliv?liin marraskuuta?ei kest?, mink? lokakuussa punoit!
Kuink' usein muuttanut miesmuistiin yhteen?sa ootkaan lakis, rahas, virkas, tapas?ja vaihtanut my?s kansalaisiasi![75]
Jos muistat t??n ja sull' on j?rki selv?,?sa huomaat itses naisen kaltaiseksi,?mi sairaana ei vuoteellaan saa rauhaa,
vaan k??nnehtien tuskiansa torjuu.
Seitsem?s laulu
Kun kolme, nelj? kertaa syleillehet?he oli riemuiten ja kunnioittain,?Sordello taantui, kysyi: ?Keit? ootte??
?Jo ennen kuin t?? vuori sielut n?ki?luo Luojan p??sem?h?n ansiokkaat,?mun luuni hautasi Octavianus.
Vergilius olen. Kadotin ma taivaan,?syyn vuoks en muun, vain uskon puuttuvaisen.??Noin h?lle silloin vastas Oppahani.
Kuin se, mi eess??n jonkun seikan ?kk???niin oudon, ettei tied?, uskoako?vai ei, ja virkkaa: ?Totta on! Ei totta?,
n?in nyt Sordello. Sitten p??ns? painoi?t?? n?yr?sti ja kohti astui, halas?alemman lailla h?nen polviansa.
?Oi kunnia Latiumin!? h?n lausui, ?sin?,?latinankielen kirkkain laulu-mahti,?ij?inen kaune synnyinkaupunkini!
Mink' ansion tai armon vuoks sun kohtaan??Sua kuulemaan jos lienen arvollinen,?sa virka, milt? tulet teilt? Manan!?
?Kaikk' k?yden piirit tuskan valtakunnan?,?n?in Mestari, ?ma t?nne tullut olen,?mua auttoi, seuraa yh? voima Taivaan.
Tekoni ei, vaan mit' en tehnyt, multa?ep?si ik?v?im?s P?iv?n ylv??n,?kun liian my?h??n tuntemaan sen tulin.
Alhaalla siell' on paikka,[76] jota painaa?y? vain, ei tuska; jossa vaikerrukset?soi huudoin ei, vaan huokauksin haikein.
Siell' asun syytt?mien lasten kanssa,?jotk' kuolon hammas ennen ehti purra?kuin kaste heist? perisynnin pest?.
Siell' asuu kanssa niiden, joille oudot?ol' hyveet pyh?t kolme nuo, mut jotka?muut kaikki tunsi, t?ytti vailla vikaa.
Mut jos sa tied?t ja voit virkkaa, virka,?mist' alkaa oikein polku Kiirastulen,?nopeemmin ett? ehtisimme sinne.?
H?n vastas: ?Paikkaa t??ll' ei pantu varmaa;?mun yl?s, ymp?ri on k?yd? lupa,?niin kauas kuin ma voin, sua tahdon saattaa.
Mut katso, kuinka alenee jo p?iv?!?On y?ll? k?yd? mahdotonta, siksi?tyyssija hyv? nyt on tuumittava.
Er?it? t??ll' on oikealla, heid?n?luo sinut johdan, jos niin tahdot; luulen,?kun heihin tutustut, sun ilahtuvan.?
?Kuink' oli?? kysyi Mestari. ?Jos joku?ylet? y?ll? tahtois, est?isik??h?nt' toinen? Vaiko h?lt? voima puuttuis??
Sordello maata[76] sormellansa piirsi?ja sanoi: ?Katso, et ees viivan yli?t??n p??st? voisi p?iv?nlaskun j?lkeen.
Muu kyll? ei, vain pimeys ?inen est???m?ke? nousemasta, mutta sep??vie voiman kaiken, vaikk' ois tahto altis.
Sen sijaan alasp?in voi astuskella?ja vuorenrintehi? pitkin kiert??,?vaikk' kammitsoikin taivaanranta valon.?
Kuin kummastellen virkkoi Mestarini:??Vie meid?t sinne siis, sa jossa sanot?iloa tuottaa voivan viipymyksen!?
Vain v?h?n matkaa k?yty?mme siit?,?n?in ett? halki oli vuori, kuten?maan p??ll? rotkopaikat muodostuvat.
?Kas tuonne?, varjo lausui, ?astukaamme,?miss' ontto n?kyy luola uurtuvaksi;?me siell? vartokaamme uutta p?iv??.?
Vei alhon suulle meid?t polku kiero,?ei jyrkk? eik? tasainenkaan; siin??puolt' alemmaksi painui rotkon sein?.
Hopea, kulta,