Jumalainen näytelmä: Kiirastuli | Page 4

auta rukous?syd?men armoitetun. Muita Taivas?kun kuule ei, muut eiv?t hy?dyks mulle.?
Jo edell?ni Runoniekka kiipes?ja sanoi: ?Tule, ehtinyt on P?iv?[43]?jo korkeimmalle kohdalleen, ja tumma
y?n jalka astuu jo Marokkon rantaa.?
Viides laulu
Nuo varjot j?tt?nyt jo olin, j?lleen?j?less? Oppahani astuin eesp?in,?kun takanani, sormell' osoittaen,
yks huusi: ?Katsokaapa, vasemmalla?alemman tuon[44] ei valo p?iv?n paista,?el?v?n lailla kulkevan h?n n?ytt??.?
Kun sanain noiden kaiun kuulin, k??nnyin?ja heid?n katsovan n?in kummastuksin?vain mua, mua ynn? varjoani.
?Mi niin sun sielus h?mment??, sa ett??hidastat k?ynti?s?? n?in Mestarini.??Sua liikuttaako, mit? moiset suhkaa?
Mua seuraa, heid?n laverrella anna!?Lujana seiso niinkuin torni, jonka?ei huippu taivu my?t? tuulenhumun.
N??t mies, joll' aate aatteen p??ll? kuohuu,?p??m??r?st?ns? loittonee, kun toinen?vie aatos h?lt? aina toisen voiman.?
Mit? ma saatoin sanoa kuin: ?tulen???Sen sanoin, puna poskillain, min vuoksi?me anteeks-annon joskus ansaitsemme.
Mut nytp?, meit? hiukan ylemp?n?,?vaelsi poikki vuorta joukko,[45] jonka?huulilta s?keet Misereren[46] kaikui.
Kun huomasivat, ettei ruumihini?l?vitse paistaa p?iv? voinut, huuto?k?he?, pitk?: ?Oh!? tuon laulun s?rki.
Ja kaksi heist? airueiden lailla?p?in meit? juoksi, pyysi: ?Selitt?k??,?keit' ootte ynn? mik? on t?? tapaus??
N?in Mestarini: ?Palata te voitte?ja virkkaa niille, jotka vartoo teit?,?t??n ruumis ett' on todellista lihaa.
Jos h?nt? n?hd?kseen he seisahtuivat,?niinkuin ma luulen, vastaus t?? riitt??;?he h?nt? kunnioittakoot, h?n heit?
voi hy?dytt??.?[47] Niin nopsaan t?hdenlennon,?kalevan tulten elokuisin illoin?en n?hnyt taivast' ole halkaisevan
kuin nuo nyt nousi yl?s vuorta j?lleen?ja muihin yhdytty??n meit? kohden?taas rajun ratsasparven lailla sy?ksyi.
?On noita monta, jotka t?nne rynt???sua pyyt?m??n?, nyt virkkoi Mestarini,??mut mene vain ja k?yden kuule heit?!?
Tulivat huutain: ?Sielu oi, mi samoot?j?senin syntym?ss? saaduin tiet??autuuden, askelias hiljent??s!
Ja katso, tokko meist? tunnet jonkun,?h?nest? ett? vied? viestin voisit!?Mut miksi menet? Miks et seisahdukaan?
Me kaikki oomme murhan kautta kuolleet?ja olleet syntisi? viime hetkeen;?silm?mme silloin valo taivaan aukas,
niin ett? katuen ja anteeks antain?elosta erosimme, luottain Luojaan,?mi meille suo nyt kaipuun n?hd? h?nt?.?
Ma virkoin: ?Vaikka kuinka katson teit?,?en ket??n tunne, vaan jos suvaitsette,?te puhukaa, ja vannon kautta rauhan,
jota ma maailmasta maailmahan?t??n Oppahani johdoll' etsin, ett??teen mink? taidan, sielut onnelliset!?
Ja er?s[48] alkoi: ?Kukin meist? luottaa?my?s valattakin lupaukseesi hyv??n,?kun tahtos vain ei mahdotonta kohtais.
Ma siis, ken yksin ennen muita puhun,?sua pyyd?n, maan jos koskaan n?hnyt lienet?v?lill? Kaarlen maiden ja Romagnan,[49]
sa ett? kehoittaisit Fanon kansaa?mun puolestani rukoilemaan paljon;?n?in saisin anteheksi synnit raskaat.
Ma sielt? olin. Mutta haavat syv?t,?joist' tippui veri--siin? asuin silloin--?sain alueella Antenorin poikain,[50]
ma varmin miss? luulin olevani.?Sen teki Esten miehet. Kauan kantoi?h?n vihaa mulle, mutta kohtuutonta.
Paennut jospa Miraan[51] oisin silloin,?kun tavattiin ma Oriacon luona,?viel' oisin siell?, miss? hengitet??n.
Mut suolle juoksin, jossa kaaduin mutaan?ja kaislikkoon, ja kohta j?rven n?in ma?jo hurmeestani maahan muodostuvan.?
N?in toinen nyt: ?Niin totta kuin sun toivees?t??n vuoren p??lle p??st? t?yttyk?h?n,?minulle ollos armias ja auta!
Buonconte[52] olen, Montefeltron Kreivi;?Giovanna ei, ei muutkaan huolta pid??minusta, siksi allap?in nyt astun.?
Ma h?lle: ?Turma, v?kivalta mik??niin kauas vei sun Campaldinon luota,?sun hautas paikkaa ettei tied? kukaan??
?Oh!? vastasi h?n, ?Gasentinon juurta?k?y joki, Archiano, jonka l?hteet?on Apennineilla, p??ll' luostar-talon.[53]
Nimens? miss? muuksi muuttuu,[54] sinne?pakenin jalan, haava kurkussani,?punaten verell?ni virran rantaa.
Mun siin? sumentuivat silm?t, viime?sanani oli nimi Neitseen; siihen?ma kaaduin, j?i vain sinne ruumis kuollut.
Ma totta puhun, el?ville kertaa:?Jumalan enkel' otti mun, mut piru?pimeyden huus: 'Miks viet sa saalihini?
Ij?isen h?nest?, laps Taivaan, saanet?vuoks kyyneleen, mi h?net multa riist??,?mut muuhun n?hden mull' on toiset tuumat.'
Sa hyvin tied?t, ett? h?yryt kosteet,?joit' ilmaan kertyy, j?lleen veeksi j??htyy,?kun ovat nousseet kylmiin kerroksihin.
Tajusi paha-tahto[55] tuo, mi pahaa?vain miettii, keinotkin, ja tuulen nosti?ja usman voimallansa luontaisella.
H?n p?iv?n p??ttyess? laakson peitti?ain Pratomagnost'[56] asti vuoriin suuriin?sumulla, tihent?in niin taivaan kaiken,
veeks ett? muuttui ilma kohdullinen,?ja sade lankesi, ja mit' ei juoda?maa voinut, vieri virroin ynn? puroin,
ja kun ne suistui jokiin suuriin, sy?ksyi?n?? vihdoin kymiin kuninkaallisehen[57]?vauhdilla vastaan-pit?m?tt?m?ll?.
Ruumiini kylm?n Archiano hurja?l?ys alajuoksustaan, sen heitti Arnoon,?ja hajos rinnaltani risti, jonka
tein k?sist?in, kun tuska voitti minut;?n?in pitkin rantoja ja pohjaa vierin,?mun kunnes peitti muta virran tuoma.?
?Palannut p??lle maan kun olet j?lleen?ja tiest?s pitk?st? taas lev?ht?nyt?,?n?in kolmas alkoi heti toisen j?lkeen,
?mua silloin muistele, ma Pia[58] olen,?Siena siitti, murhas mun Maremma;?sen tiet?? h?n, mi hohtokivell?ns?
mun, kerran ennen kihlatun jo, kihlas.?
Kuudes laulu
Kun p??ttyy noppapeli, paikallensa?h?vinnyt tuskaisena j?? ja toistaa?taas heittojaan ja murhemielin tutkii.
Mut voittajaa muu seura kaikki seuraa:?takana tuo, tuo eell? k?y, tuo kolmas?sivulta sulkeuupi suosiohon.
Pys?hdy ei h?n, kuulee tuota, t?t?;?kenelle k?tt? antaa h?n, se tyytyy,?n?in ahdingosta pelastuu h?n vihdoin.
Samaten min? joukon sankan kesken?nyt k??nsin kasvojani sinne t?nne?ja luotain heit? lupauksin torjuin.
N?in siell? tuon Arrezzon miehen,[59] jonka?Ghino di Tacco k?sin julmin tappoi,?ja toisen,[60] joka paetessaan hukkui.
Ojensi siell? k?si?ns? Fredrik?Novello[61] sek? Pisan mies,[62] min kuolo?toi ilmi lempe?n Marzuccon voiman.
N?in kreivi Orson, ja sen sielun,[63] jonka?ol' erottanut ruumihista kateus?ja viha, ei syy oma--niin h?n kertoi--
Pier dalla Broccian[64] nimitt?in. Ja olkoon?varuilla el?iss??n Brabantin nainen,?h?n ett? joukkoon pahempaan ei joutuis!
Kun vapaa varjoista ma noista olin,?mua jotka pyysi muita pyyt?m?h?n,?ett' eestyis heid?n pyhyytens? polku,
ma aloin: ?Muistan jonkun lauselmasi,[65]?Valoni oi, sa jossa kiell?t, ett??p??t?st? Taivaan muuttaa voisi rukous.
Ja sit? vain n?? sielut pyytelev?t.?Siis onko turha toivehensa? Vaiko?en sanojas lie oikein ymm?rt?nyt??
H?n mulle: ?S?keheni selv?t ovat,?mut silti toivo noidenkaan ei pet?,?jos seikkaa tutkistelet j?rjin tervein.
Alene ylin oikeus ei siit??jos polttaa rakkaus pois synnin jonkun,?mi sovitettava ois t?nne-tulleen.
Ja siell?, miss? lauseen tuon ma laadin,?ei sovittanut syd?n-syyt? rukous;?se n??t ei p??ssyt Luojan luokse asti.
Mut tosiaan,