Jumalainen näytelmä: Kiirastuli | Page 3

astunnassaan.
Mut nuo kun ensimm?iset huomas, ett??puoll' oikealla valon maassa mursin?ja ett? varjoni mun vuoreen piirtyi,
he seisahtuivat, hiukan taap?in k?yden;?ja kaikki toiset, jotka seuras heit??tekiv?t samoin, tiet?m?tt? miksi.
?Tunnustan teille kysym?tt?: ruumis?t?? kuolevainen on, min n??tte, siksi?jaettu maass' on valo p?iv?npaisteen.
Te ?lk?? ihmetelk?! Uskokaatte,?ett' ei h?n ilman Taivaan voimaa tahdo?t??n vuorisein?n jylh?n p??lle p??st?.?
N?in Mestari. Ja jalo lauma vastas:??Takaisin k??ntyk?? ja eell? k?yk??!??He k?denselin tiet? viittasivat.
?Ken lienetkin?, yks heist? virkkoi sitten,??mua katso k?ydess?si, muistoos johda,?maan p??ll? etk? ennen n?hnyt mua.?
Ma k??nnyin, katsoin tarkkaan; kaunis oli?h?n katsannolta, jalo keltakutri,?mut toinen kulma miekan halkaisema.
Selitin n?yr?sti, ma etten koskaan?h?nt' ollut kohdannut. H?n sanoi: ?Katso!??ja n?ytti haavan yl?rinnassansa.
Hymyillen virkki sitten: ?Manfred[30] olen,?Costanza-keisarinnan pojanpoika;?siks pyyd?n, takaisin kun palaat, k?y?s
luo kauniin tytt?rein,[31] mi ?idiks tuli?Sisilian ja Aragonian maineen,?ja kerro totuus, muut jos toisin haastaa.[32]
Kaks haavaa saatuani kuolettavaa,?H?nelle itseni ma itkein uskoin,?mi mielell?ns? anteheksi antaa.
Olivat synk?t syntini. Mut helma?Hyvyyden ??rett?m?n on niin laaja,?siin' ett? lep??, ken vain siihen turvaa.
Jos t??n ois oivaltanut Luojan armon?Cosenzan paimen, jonka kimppuhuni?kiihdytti Klemens, silloin oisi viel?i
mun maiset luuni Beneventon luona,?korvassa sillan, miss? niit? suojais?yh?ti raskaan kivikummun kuorma.
Nyt niit? sade huuhtoo, tuuli viskoo?rannalla Verden, maani ulkopuolia,?ne jonne vietiin kynttil?it? ilman.[33]
Mut niin ei sent??n kiro paavin sido,?ij?inen ettei voisi p??st?? Rakkaus,?kun vihryt viel? vain on toivon kukka.
On totta: joka kirkon kirouksessa?elosta, vaikka katuvaisna, eroo,?saa seisoa t??n vuoren ulkopuolia
tuon kauden kolmenkymmen-kertaisesti,?min kesti kiro, ellei ehk? aikaa?lyhenn? h?it? rukoukset hyv?t.
Nyt arvaat, kuinka teet mun iloiseksi,?jos kerrot hyv?lle Constanzalleni,?mun miss? n?it ja mik? t??ll' on laki;
n??t paljon t??ll? apu heid?n auttaa.?
Nelj?s laulu
Kun sielun t?ytt?? tuska taikka riemu?ja jonkun voimistamme j?nnitt?vi,?p?in sit? sielu kaikki siukoo, muita
nyt muistamatta mahtimuotojansa;?siks v??rin on kuin er??t luulee, ett??meiss' sielu sielun p??lle kerrostuisi.[34]
Ja siks kun jotain n?kyy taikka kuuluu,?mi mielen voimakkaasti kiinnitt?vi,?me emme huomaa, ett? aika rient??.
On voima toinen se, mi kuuntelevi,?ja toinen, joka sielun muun on summa;?sidottu t?? on, vapaa edellinen.
Totuuden t?yden siit? sain, kun kuulin?sanoja vainaan kummastellen; P?iv??n??t varmaan viisikymment' astemittaa
mun huomaamattani ol' edistynyt,?kun tultiin paikkaan, miss? sielut meille?huus yhteen ??neen: ?Tuosta kulkee tienne!?
Isomman t?ytt?? usein aidan aukon?vain hangollinen orjantappuroita?maamiehen tarhassa, kun viini tummuu,
kuin oli vuorisola, josta k?ytiin?Oppaani kanssa nyt me kaksin; lauma?muu meid?t j?tti n??t. Voi Noliin[35] menn?,
San Leoon[36] kiivet?, Bismantovankin?kavuta kukkulalle jaloin pelkin.?Mut t??ll? pakko ihmisen ol' lent??,
ma v?it?n, kaihon suuren siivin nopsin,?jos mieli seurata mun Saattajaani,?mi tieni valaisija toivon antoi.
Me vaivoin kiipesimme louhten lomaan?ja joka puolla vuori uhkas meit??ja jalkaa, k?tt? vaati nousu jyrkk?.
Kun oltiin yl?-?yr?h?ll? kuilun,?rinteell? vuoren avoimella, kysyin:??Mun Mestarini, mit? tiet? menn??n??
H?n mulle: ?Alasp?in ei askeltakaan!?Mua seuraa, vuorta nouse, sikskuin joku?n?kyvi, joka tiemme varman tiet??.?
Huipulle vuoren kantanut ei katse?ja jyrkemp' oli rinne sen kuin viiva,?mi osoittavi puolet suoraakulmaa.
V?synyt olin, siksi lausuin: ?Is?,?ah armas, k??nny, katso, kuinka j?lkees?ma yksin j??n, jos k?y et hitaammasti!?
H?n vastas: ?Poikani, koe kest?? tuonne!??ja viittas reunaa v?h?n matkan p??ss?,[37]?mi koko vuorta vy?n? kiersi. Mua
sanansa nuo niin innostutti, ett??kapusin kaikin voimin j?ljess?ns?,?sikskuin ma seisoin paasiparvekkeella.
Istuimme tuohon kumpainenkin, kasvot?p?in it??, josta oli k?ynyt kulku;?on usein ilo katsoa n??t taakseen.
Loin silm?n ensin ala-?yr?hille,?ja sitten yl?s, sek? ihmettelin,?kun vasemmalta meihin paistoi P?iv?.
Vergilius n?ki, kuinka tyrmistytti?mua vaunut valkeuden nuo, kun siin??ne edess?mme pohjan ??rt? vieri,
ja virkkoi: ?Jospa Castor ynn? Pollux[38]?ois seurassa tuon suuren kuvastimen,?min valo yl?s niinkuin alas virtaa,[39]
n?kisit El?inpiirin punertuvan?viel' l?hemp?n? Karhuja, jos suistu?ei P?iv? radaltansa muinaiselta.
T?? kuink' on mahdollista, selvi??pi,?kun mieles kooten muistat, ett' t?? vuori?ja Zion, eri pallonpuoliskoilla,
omaavat silti horisontin saman;?jos j?rke?s nyt kirkkahasti k?yt?t,?sa johdat siit?, ett? rata, jota
osannut Pha?ton[40] ei oikein ajaa,?n?kyisi sielt? n?hden k?yv?n toiseen?ja toiseen suuntaan t??lt? katsottuna.?
?Varmasti, Mestari?, ma virkoin, ?koskaan?niin selv??n n?hnyt en kuin nyt ma n?en?asiat, joissa paljon puutuin ennen.
N?en, ett? keskikeh? taivasliikkeen,?jot' tiede kutsuu P?iv?ntasaajaksi?ja etel?st? talven erottavi,
syyn vuoks, min sanot, t??lt? yht? paljon?k?y pohjoiseen kuin juutalaiset n?kee?sen heist? k?yv?n ilmansuuntaan kuumaan.
Mut tiet?? tahtoisin, jos sallit, matka?kuin pitk? meill' on eess?mme; n??t vuori?ylemm? nousevi kuin katse kantaa.?
H?n mulle: ?Moinen on t??n vuoren laatu,?ett' alhaalt' on se vaivaloinen, mutta?sen helpompi, mit' ylemm?ksi noustaan.
Siks kun se sulle suloiselta tuntuu,?niin ett? kevyt on sun k?yd? sit??kuin laivan menn? purjetuulen mukaan,
sa silloin huomaa, m??r?np??ss? seisot;?lev?t? siell' on aika uupunehen.?En vastaa enemp??. T??n totta tied?n.?
Sai sanat nuo h?n lausuneeksi, silloin?l?helt? ??ni meille soi: ?Kentiesi?sit' ennen istahtaa on pakko sinun.?
K??nnyimme ??nt? kohden, ?kk?simme?k?dell? vasemmalla paaden suuren,?jot' emme ennen olleet huomannehet.
Menimme sinne, n?imme ihmisi?,?jotk' istuivat tuon kiven siimeksess??lojuen tapaan laiskojen. Ja er?s,
mi mielest?ni uupuneelta n?ytti,?syleili k?sivarsin polviansa,?v?lill? niiden p??t??n riiputtaen.
?Ah, armas Mestari?, ma lausuin, ?katso,?tuo kuinka n?ytt?? kuhnurilta aivan?kuin oisi h?nen sisarensa laiskuus.?
H?n silloin meihin k??ntyi, katsoi meit?,?kohotti kasvot s??rist??n ja virkkoi:??Sa mene, astu yl?sp?in, kun jaksat!?
Ma silloin tunsin h?net. Eik? tuska,?mi viel? hieman salpas henke?ni,?mua pid?tt?nyt menem?st? luokseen.
Kun liki p??ssyt olin, tuskin p??t??n?h?n nosti, lausui: ?N?hnyt ootko, kuinka?vasenta puolta P?iv?n vaunut vierii??
Sanansa lyhyet, asenteensa laiskat?hymyhyn kiersi hiukan huuliani.?Ma sitten virkoin: ?En?? en, Belacqua,[41]
sua surkuttele. Mutta lausu, t??ll??miks istut? Seuraa odotatko? Taikka?sun vanha laiskuutesi langettiko??
H?n mulle: ?Veikko, yl?sp?in miks nousta??Ei p??st?is sent??n puhdistuksen piinaan?mua Luojan enkeli, mi portill' istuu.
Kun viime hetkeen katumuksen j?tin,?sen ulkopuolla kiert?? t?ytyy P?iv?n?niin monta kertaa kuin ol' ik?vuotein,[42]
mua ellei ennen sit?