Jumalainen näytelmä: Kiirastuli | Page 2

kuink' on halvat h?lle ihmiskeinot,?ei kelpaa airo eik? purje h?lle,?vain siivet soutimiksi kaukorantain.
Kas, kuinka h?n ne taivahalle nostaa?ij?isin sulin ilmaa halkoellen;?ei muutu ne kuin sulat luonnon-luomat.
L?heten meit? kirkkaammalta aina?Jumalan lintu n?ytti tuo, siks kunnes?sen valkeutt' ei silm? voinut siet??.
Ma maahan katsoin. Nyt h?n saapui rantaan,?sous pursin nopsin ja niin kevein, ett??ei vedenpintaan tullut piirtoakaan.
Per?ss? seisoi ruorimies tuo taivaan,?autuuden tulikirjat kasvoillansa,?satainen saattueena henkiparvi.
In exitu Israel de Aegypto[19]?lauloivat kaikki yksi-??nisesti?ja loppuun saakka virren veisasivat.
H?n sitten ristinmerkin tehty?ns??pois kiisi nopsaan niinkuin tullut oli;?mut kaikki rantaan sy?ksyiv?t nyt vainaat.
Olevan outo n?ytti paikka heille,?katsoivat kaikki ymp?rilleen, niinkuin?se katsoo, jonka silm? uutta kohtaa.
Aurinko valkeutta kaikkialle?nyt ampui, karkoitettuansa Kauriin?vasamin varmoin keskitaivahalta.
Tulijat nuo kun meid?t huomasivat,?sanoivat: ?Tien jos tiet?nette, meit??te neuvokaa nyt vuoren kukkulalle.?
Vergilius vastasi: ?Te uskonette?meit' tuntijoiksi paikan t??n, mut oomme?me my?skin matkalaisia kuin tekin.
Tulimme juuri, hetki teit? ennen,?mut tiet? toista, jyrkk?? niin ja jylh??,?meist' ett? leikilt? t?? nousu n?ytt??.?
Ja sielut, jotka hengityksest?ni?n?kiv?t, ett? viel? eloss' olin,?nyt kalpenivat iki-ihmetellen.
Kuin juostaan kuulemahan uutisia?viestilt?, lehv?? ?ljypuun mi kantaa,?v?litt?m?tt? v?en tyrkinn?st?,
niin sielut onnelliset nuo nyt kiintyi?mun kasvoihini, melkein unhottaen,?heill' ett? kulku oli kaunistumaan.
N?in er??n heist? eesp?in k?yv?n, mua?syleill?kseen niin suurell' armaudella,?ma ett? tahdoin saman tehd? h?lle.
O, varjot turhat harha-hahmoinenne!?Kolmasti h?net k?sivarsin kiersin,?kolmasti rintaani vain omaa painoin!
Vuoks ihmeen, luulen, v?ri multa muuttui,?mut varjo hymyili ja taap?in siirtyi?mun h?nt? kiihke?sti seuratessa.
Mua pys?htym??n pyys h?n lempe?sti;?ma silloin tunsin h?net, sanoin h?lle,?h?n ett? hetken haasteleis ja viipyis.
H?n vastasi: ?Kuin rakastin ma sua?ruumiissa, niin nyt siit? vapaanakin.?Siks viiv?hd?n. Mut sa miks kuljet, minne??
?Casella,[20] yst?v?, teen matkan t?m?n?ma palataksein paikkaan, mist? olen?,?n?in min?. ?Mut miss' ollut oot niin kauan??
H?n virkkoi: ?V??ryytt? ei mulle tehty,?t??n p??syn vaikka monta kertaa kielsi?h?n, joka henkil?n ja hetken m??r??.
Tahtonsa[21] n??t on tahdost' oikeasta.?Mut kuut' on kolme nyt h?n t?nne tulla?sovussa suonut jokaisen, ken tahtoi.
Min?kin, joka meren ??rell' olin,?miss' suolaiseksi Tiberin k?y aalto,?sain armon h?lt? p??st? purtehensa.
Taas suulle virran tuon h?n siivet suuntaa.?N??t sinne aina ker?ytyy ne, jotka?ei suistu raisun Akeronin rantaan.?
Ma h?lle: ?Vienyt laki uus jos sulta?ei muistoa ja ??nt? laulun lempeen,?mi mielt?ni niin usein viihdytteli,
suvaitse virkist?? taas sieluani,?mi t?nne tullut ruumihinsa raskaan?keralla on ja uuvuksissa ihan.?
_Rakkaus, mi hengess?ni haastelevi_,[22]?noin alkoi laulun h?n niin suloisesti,?se ett? viel? sis?ll?in nyt soipi.
Mun Oppaani ja min?, muukin seura,?mi siin? oli, nauttivan niin n?ytti?kuin kaikk' ois ollut poissa mielen paino.
Kun lauluansa hartahasti tuossa?me kuuntelimme, silloin arvon vanhus?jo huusi: ?Mit? t?? on, henget hitaat?
Mi hullu seisahdus! Mi huolettomuus!?Vuorelle rient?k??, pois suomut saakaa,?jotk' eiv?t Luojaa teid?n n?hd? salli!?
Kuin kyyhkyt sy?m?touhussansa nokkii?jyvi?, ruohonp?it? rauhallisna,?vaill' ylpeytt??n tavallista,--?kin
ev??ns? j?tt?v?t, kun ilmestyvi?jotakin, joka s?ik?hytt?? heit??ja huolella my?s suuremmalla uhkaa;
niin joukko ?sken saapunut tuo j?tti?nyt laulun sek? kohti vuorta riensi?kuin rient?? mies, mi tied? viel' ei, minne;
ja mekin oltiin yht? nopsat l?ht??n.
Kolmas laulu
Muut vaikka paossansa h?t?isess??hajosivatkin pitkin kentt??, rient?in?p?in vuorta, minne j?rki[23] meit? ajaa,
ma liityin Oppaaseeni uskolliseen.?Kuink' oisinkaan h?nt' ilman juossut? Kuka?mua auttanut ois vuoren kukkulalle?
H?n n?ytti suuttuneelta itsellens?.?Oi, omatunto jalo, puhdas, kuinka?sua katkerasti erhe pienin[24] kalvaa!
Mut jalkansa kun j?ttiv?t tuon kiireen,?mi joka liikkeen arvokkuutta haittaa,?mun mielenikin, ?sken ahdistettu,
avartui, ahmi ymp?rist??ns?;?ja katsoin kukkulaa, mi korkeimpana?merest? kohti taivaankantta pyrkii.
Takana P?iv?n punaloisto leimus,?mut eess? varjo peitti sen, jok' oli?kuin kuva ruumiini, mi s?teet taittoi.
Sivulle silloin k??nnyin pelj?styen?ja itseni jo hylj?tyksi luullen,?kun vain mun eess?ni maa musta oli.
?Miks viel? ep?ilet?? n?in Lohduttaja?tuo lausui puoleheni k??nn?ht?en,??kerallas enk? k?y ja johda sua!
Jo siell' on ilta, jonne haudattihin?se ruumis, mill? varjoa loin min?;?on Brindisist?[25] Napoliin se viety.
Se ettei eess?ni nyt varjo synny,?ei ole kummempaa kuin ettei taivaat?s?teit? est?[26] toinen toiseltansa.
Mut kyvyn tuta kuuman, kylm?n tuskaa?ruumiille n?illekin suo voima, joka?ei tahdo keinojansa ilmi tuoda.
On hullu, joka j?rjell?ns? koettaa?mitata ??rett?m?n tien sen, jota?H?n k?y, mi yks on, vaikka kolminainen.
Totea seikka[27] siis vain, ihmisheimo!?Jos n?hd? kaiken oisit voinut, tarpeen?ei ollut oisi synnytys Marian.
Halusta hedelm?tt?m?st? hehkui?monikin, joka tyydytt?? sen tahtoi,?mut saakin ik?v?id? ij?isesti.
Niin Aristoteles ja Plato ynn??muut monet...? T?ss? puhe katkes h?lt?,?h?n p??ns? painoi, j??den mietteisiins?.
Sill' aikaa vuoren juurelle me tultiin;?siin' eess? oli kallio niin karu,?turhalta ett? jalka altis tuntui.
Sen rinnall' autioin ja raisuin polku,?mi Lericin Turbian[28] kanssa liitt??,?on porras avoin, helppo-askelinen.
?Ken tiet?nee, miss' on t?? t?rm? loivin?,?nyt seisahtuen lausui Mestarini,??sit' ett? nousta voisi siivet?nn?.?
Sill' aikaa kuin h?n maahan katsoi, tuumi?tienpohjaa, hengess?ns? tutkistellen,?ja min? vuorta silmin vaeltelin,
n?in sieluparven[29] vasemmalta saavan?niin vitkaan meit? kohden, ett? tuskin?havaita saattoi heid?n liikkumistaan.
Ma virkoin Mestarille: ?Silm?s nosta,?kas, siin? joukko, joka neuvon antaa,?jos itsest?s et keksi? voi sit?.?
H?n katsoi, kasvoin kirkkahin ja vastas:??He viipyv?t, me sinne rient?k??mme!?Nyt toivos vahva olkoon, poikaseni.?
Kun k?yty tuhat askelta ehk' oltiin,?niin kaukana tuo oli kansa viel??kuin kivi kiit?? hyv?n heittomiehen.
He silloin kaikki painautuivat paasiin?tuon vuoren jyrk?n, seisten liikkumatta?kuin se, mi s?ik?ht?? ja kummaa katsoo.
?Valitut, oi! Te hyv?n kuolon saaneet!??Vergilius alkoi, ?kautta rauhan, jonka?ma luulen kaikkia teit' odottavan,
te virkkakaa, miss' on t?? vuori loivin,?sit' ett? nousta vois; n??t ajanhukkaa?se enin pelk??, ken jo jotain tiet??.?
Kuin lampaat l?htee l??v?st?ns?, ensin?yks, sitten toinen, kolmas, mutta maahan?muut painaa aran silm?n ynn? kuonon,
ja tekee niinkuin ensimm?inen: tuo jos?pys?htyy, taa sen yksinkertaisina,?pyhin? tunkee muut, ei syyt? kysy;
niin vastanamme n?in ma liikkuviksi?nyt p??t tuon lauman autuaan ja hurskaan,?ujoina kasvot, arvo