Jumalainen näytelmä: Helvetti | Page 8

Lausui
h?n mulle: ?K??nny! Mit? teet sa? Siin??on Farinata,[40] pystyyn noussut on h?n,?voit h?net n?hd? aina uumaa my?ten.?
Katseeni h?neen kiintynyt jo oli,?kohosi rinta tuon ja otsa ylv?s?kuin ois h?n halveksinut helvetti?.
Ja Oppaan k?det uljaat viipym?tt??mun h?nen luokseen hautain kesken johti,?ja n?in h?n virkkoi: ?Sanas selv?t olkoot!?
Kun tullut olin haudan tuon ma ??reen,?mua hetken katsoi ja kuin suuttuneena?h?n kysyi: ?Virka esivanhempasi!?
Ma, joka k?rk?s olin tottelemaan,?salannut tuota en, vaan kaikki sanoin;?h?n hiukan nosti kulmakarvojansa
ja lausui: ?Vastustajat hurjat oli?he mulle, heimollein ja yst?villein,?kahdesti siksi karkoitin ma heid?t.?
?Molemmin kerroin?, vastasin, ?he palas?paostaan, hajaltansa, vaan tuo taito?v?elles omalle j?i oudonlaiseks.?
Viereisen haudan kannen alta haamu[41]?nyt nousi, n?kyi leukaan saakka; luulen,?h?n ett? polvin oli ponnistaunut.
Mua katsein kiersi h?n kuin kerallani?ois toisen n?hd? tahtonut. Mut turhaks?sen toivon huomaten, h?n itki, virkkoi:
?Jos t?h?n synkk??n vankilaan sa saavut?vuoks sielun ylevyyden, lausu, miss??on poikani? Miks ei sun seurassasi??
Ma h?lle: ?Tule itsest?in en t?nne,?h?n saattajani on, mi tuolla vartoo,?lie Guidos h?nt' ei kyllin arvostanut.?
Nimens? arvannut jo sanoistansa?ja tuskiensa laadusta ma olin,?siks t?yden niin voin vastauksen antaa.
?kisti kohoten h?n huusi: ?Kuinka??Sanoitko: arvostanut? Eik? en???h?n el?? N?? ei p?iv?n valkeutta??
Kun vastausta hiukan viivytt?v?n?h?n huomas mun, taas takaisin h?n putos?p?istikkaa, eik? en?? ilmestynyt.
Mut toinen, ylv?s tuo, min vuoksi j??nyt?ma olin, muuttanut ei muotoansa,?ei kylke??n h?n k??nt?nyt, ei kaulaa.
?Ja jos?, h?n jatkain puhettamme lausui,??tuo taito meille oudoks j?i, niin mua?enempi se kuin t?m? vuode vaivaa.
Mut viitt?kymment?[42] ei kertaa kasvot?s?teile sen, mi t??ll' on valtiatar,?kun tuta saat tuon taidon painavuuden.
ja suloiseen jos maailmaan sa palaat,?niin virka, miks tuo kansa on niin kova?kun heimolleni[43] joka s??d?ksess??n??
Ma h?lle: ?Teurastus ja taisto suuri,[44]?mi aallot Arbian sai punertumaan,?lakien noiden laadintaan on syyn?.?
Pudisti p??t??n, huokas h?n ja lausui:??En tuossa yksin ollut, enk? varmaan?my?s syytt? noussut oisi muiden kera.
Mut siin? yksin olin, miss? kaikki?Firenzen tahtoivat maan p??lt? poistaa,?sit' yksin puolustin[45] ma pystyp?isn?.?
?Nimess? siemenenne rauhan?, silloin?ma pyysin, ?purkakaa tuo solmu, joka?sitovi j?rkeni. Jos oikein huomaan,
te n??tte ennakolta, mit? tuopa?on helmassansa tulevainen aika,?mut ette nykyisyyden kohtaloita.?
H?n mulle: ?Lailla heikkosilm?isien?et?iset erotamme seikat, sallii?sen valon meille viel? Tuomar' ylin.
Mut kun he l?hestyv?t, tapahtuvat,??lymme turha on, ja tied? emme,?jos muut ei kerro, maailmasta mit??n.
Tajunnet tuosta, ett? kuollut aivan?oleva tietomme on siit? saakka?kuin suljetahan vastaisuuden portti.?
Ma silloin lausuin syyni syytt?m?n?:??Siis h?lle kertokaa, mi vaipui alas,?poikansa ett? el?viss' on viel?.
Ja vastaukseni jos h?lle viipyi,?se tapahtui, tuo h?lle selitt?k??,?kun mietin harhaa, min nyt haihdutitte.?
Mua takaisin jo kutsui Mestarini,?siks kiihke?mmin pyysin vainajata?minulle virkkamaan, ken kanssaan oli.
H?n lausui: ?Enemm?n kuin tuhat t??ll??viruvi kanssasi, my?s Fredrik toinen[46]?ja Kardinaali, puhumatta muista.?
H?n hautaan vaipui. Mietiskellen tuota?puhetta, soipaa vihamieliselt?,?p?in muinais-ajan laulajaa ma kuljin.
H?n l?hti liikkeelle ja k?ydess?mme?h?n lausui: ?Miks niin olet mietteiss?si???Tunnustin h?lle sen. Tuo viisas mua
n?in varoitteli: ?Mielees kaikki paina,?mit' itsellesi vastaista liet kuullut,?ja ota vaari nyt!?--h?n sormen nosti--
?naissilm?n[47] kaikki-n?kev?isen, kauniin?tuon sulos?tehess? koska seisot,?elosi kulun kuuleva oot h?lt?.?
H?n vasempaan nyt askeleemme johti;?j?timme muurin, kohti keskipaikkaa?t??n piirin k?yden, tiet? laaksoon viep??,
min katku inhoa jo kaukaa nosti.
Yhdestoista laulu
Nyt t?rm?n jyrk?n ulkoreunaa kiert?in,?kivi?, piirin muotoon muovattuja,?tulimme luokse viel? vaivatumpain.
Tuon alhon kauhistava katku meid?t?pakotti siell? suojaa etsim?h?n,?sen saimme takaa er??n suuren haudan,
min kanteen oli kirjoitettu: _K?tken?ma paavi Anastasiuksen,[48] jonka?Fotinus johti tielt? oikealta_.
?Hitaasti t?st? alas astukaamme,?ett' aistimemme ensin tottuu t?h?n?hajuhun pahaan; sitten siit' ei vaaraa.?
N?in Mestari. Ma h?lle: ?Korvaus joku?suo mulle, ettei aika kuluis hukkaan.??H?n siihen virkkoi: ?Tuota tuumin juuri.?
H?n sitten alkoi: ?Poikani, kun p??ttyy?n?? kalliot, tie meill' on piiriin kolmeen,?kaltaiseen edellisten, asteettainen.
Ne kaikk' on tuomittuja t?ynn?. Mutta?vain n?ky ett? sulle riitt?is sitten,?sa kuule, miks ja kuink' on paikka kunkin.
V??ryytt? pahuus kaikki on, mi vihaa?taivaassa her?tt??, ja kaikki voiman?ja vilpin kautta toista murhettavi.
Mut etenkin on ihmissynti vilppi,?vihattavampi my?skin jumalalle,?siks alin t??ll' on paikka vilpillisten
ja vaiva vaikein. Koko ensi piiri?on v?kivaltaisten. Mut kolmenlainen?kun tuo on syy, my?s ympyr?? on kolme.
On v?kivaltaa vastaan Jumalata?ja itse??n ja l?himm?ist??n: heit??ja heid?n omaansa, kuin kuulet pian.
Inehmo murhata voi l?himm?isen?tai haavoittaa, h?lt' omaisuuden riist???kirist?m?ll?, murhapolttamalla.
Siks murhaajat ja ry?v?rit ja kaikki?tekij?t pahan eri laumoin kuilu?ens py?r?n k?tkee eri tuskain alla.
Inehmo itse??n voi vahingoittaa?ja omaansa, siks py?r? toinen sulkee?ne turhaan katuvaiset, jotka itse
itsens? temmanneet on maailmasta,?pelanneet tavaransa, tuhlannehet?tai itkeneet, miss' oli syyt? iloon.
Inehmo loukata voi Jumaluutta?sen kielt?in, sit? herjaten ja rikkoin?lakeja luonnon hyv?n. Siksi pienin
tuo py?r? polttomerkill?ns? leimaa?Sodoman ja Caorsan,[49] kaikki, jotka?herjaavat Herraa syd?mens? kielin.
Voit vilppi?, mi joka mielt? j?yt??,?sa k?ytt?? sinuun luottavaista kohtaa?tai sit? kohtaan, jok' ei sinuun luota.
T?? vilpin tapa viimeinen vain katkoo?sitehet rakkauden luonnon-luoman,?siks py?r? toinen k?tkee liehakoijat,
lumoojat, lahjojat ja tekopyh?t?ja varkaat, v??rent?j?t, virkain my?j?t,?ja parittajat, koronkiskuritkin.
Mut tapa edellinen j?tt?? unhoon?niin luonnon rakkauden kuin ylemm?nkin,?mi luottamuksen erikoisen luopi.
Py?r?ss? pienimm?ss? siks, miss' istuu?Dis itse, miss? maailman on keskus,?ikuinen tuli polttaa pettureita.?
Ma h?lle: ?Tarkan teet sa mulle selon,?oi Mestari, ja selke?sti kuvaat?t??n kuilun kansoinensa. Mutta virka,
ne, jotka r?me nielee, joita tuuli?tuoll' ajelee ja joita ruoskii sade?ja jotka yhtyv?t niin kirpein kielin,
ne miks ei tulikaupungissa k?rsi?my?s vaivaansa, jos Herra heit? vihaa??Ja jos ei vihaa, miksi niin he k?rsii??
H?n mulle: ?Mieles t??ll? miksi harhaa?niin loitos siit?, mik? sen on tapa??Tai muuhun johonkin se t?hd?nneek??
Sanoja etk? muista, joita k?ytt???sun siveys-oppis[50] kuvatessaan luonteen?lajia kolme taivaan tuomitsemaa:
irstailu, ilkeys, petomaisuus hullu??Ja kuinka irstaus v?hin loukkaa