Jumalainen näytelmä: Helvetti | Page 9

Luojaa?ja siksi v?himm?n saa rangaistuksen?
Tuot' oppia jos oikein tutkit sek??palautat mielees, ketk? k?rsii siell??ja ketk? t??ll?, tajuat sa, miksi
pahoista n?ist? on he erotetut?ja miksi oikeus jumalainen heille?on lempe?mm?n luonut rangaistuksen.?
?Oi Aurinko, mi n?k?harhat poistat,?mua tyydytt?? niin joka vastaukses,?ep?ily ett' on mieluinen kuin varmuus.
Mut viel? hiukan taap?in k??nny?, virkoin,??p?in sanaas, ett? koronkisko loukkaa?hyvyytt? Jumalan. Tuo pulma p??st?!?
H?n virkkoi: ?Viisaustiede n?ytt?? sille,?ken sit? tajuaa, monin paikoin, kuinka?on luonnon synty jumalainen j?rki
ja taide Jumalan. My?s Luonnon-oppis?sivuja selaillen vain muutamia,?saat saman tiedon, jos sa tutkit tarkkaan,
taitonne ett? edellist? seuraa?kuin mestariaan oppilas, niin jaksaa,?ja on kuin Luojan taiteen lapsenlapsi.
Jos muistat mit? Genesis jo sanoo,?nuo kaksi ihmisell' on el?tt?j???ja kehitt?j?? koko heimon. Mutta
kun koronkiskuri k?y muita teit?,?h?n luonnon ynn? ihmistaidon hylk??,?kosk' asettaa my?s toivon toisahalle.
Nyt mua seuraa, mull' on k?yd? mieli,?jo aamut?hdet taivahalle nousee?otava luotehesen osoittavi,
jo kaukana on ahde alasmenon.?
Kahdestoista laulu
Tulimme paikkaan alasmenon. Karu?se oli, moinen, ett? silm? s?ikkyi,?my?s vuoksi sen, mi siell? asui. Kuin on
maanvierem?, mi Trenton t?ll?puolen?Etsch-virran siitt?nyt on, vuoksi aallon,?mi alta j?yti, tai maanj?ristyksen,
niin ett? huipulta, sen l?ht?p??st?,?on louhta mointa, ett? tuskin alas?tiet tasangolle l?yt?? voi, ei yl?s:
n?in oli jyrk?nteen sen polku my?skin,?ja kuilun haljennehen ?yr?h?ll??lep?si pitk?ll?ns? Kretan hirmu,
mi vatsast' oli valelehm?n tullut.?Ja kun h?n meid?t huomas, itse puri?h?n itse??n kuin vihan kahlitsema.
Oppaani viisas h?lle huusi: ?Ehk??Ateenan ruhtinaaksi[51] luulet t?t?,?mieheksi, joka p??ll? maan sun surmas?
Pois tielt?, peto! Astu t?? ei alas?sun siskos neuvomana, mutta tulee?vain katsomahan teid?n vaivojanne.?
Kuin h?rk? raivoaa, mi juuri saanut?on iskun kuolettavan, eik? osaa?k?vell?, mutta sinne t?nne hyppii,
niin mylviv?n n?in Minotauron. Mutta?Oppaani huolellinen huus: ?K?y alas,?nyt tie on auki, koska noin se raivoo.?
Kivien suurten, vy?ryneitten yli?k?vimme, usein alla jalkojeni?ne liikkui, ty?nt?min? taakan oudon.
Ma kuljin miettien. H?n virkkoi: ?Mietit?sa ehk? t?t? vierem??, min vahti?on pedon viha, jonka lannistin ma.
Siis tied?, t?nne ala-helvettihin?kun kerrall' eellimm?isell? ma astuin,?tuo kallio ei viel? sy?ssyt ollut.
Mut en ma erehdy, jos lausun: ennen?kuin tuli H?n, mi saaliin suuren otti?pimeyden herran piirist' ylemm?st?,
j?risi kauttaaltaan t?? synkk? syvyys,?ett' aattelin, nyt kaikkeus saanee tuta?sen sopusoinnun, jonka luullaan usein
maailman muuttaneen jo kaaokseksi.?Samalla hetkell? t?? vanha vuori?my?s sielt? t??lt? s?p?leiksi s?rkyi.
Mut kuiluun katsehes nyt luo: on liki?se verivirta, miss? kaikki kiehuu?toiselle v?kivaltaa tehneet.? Katsoin.
Oi, sokko ahneus! Oi, hurja viha,?elossa lyhyess? mi niin meit' ajaa?ja p??ttyy veril?ylyyn ij?isehen!
N?in kaarenmuotoisen ma kaivoshaudan?tasangon kaiken poikki piirtyv?ksi,?kuin mulle kertonut ol' Oppahani.
V?lill? sen ja kallion kentaurit?jousk?det rivityksin juoksi, niinkuin?maan p??ll? ennen mets??n menness?ns?.
Kun meid?t n?kiv?t, he pys?htyiv?t,?joukosta kolme eros jousik?tt?,?vasamin valmiiksi jo varustetuin.
Yks huusi kaukaa: ?Mihin rangaistukseen?te k?ytte, vuorta alas astuvaiset??Seis! Vastatkaa! Jos ette, ammun nuolen.?
Mun Mestarini: ?Keironille siin??vieress?s vastaamme. Sun tahtos aina?on ollut kiivas sek? turmiokas.?
Mua koski h?n ja jatkoi: ?Tuoss' on Nessus,[52]?mi kuoli kauniin Deianeiran vuoksi?n?in itsellens? verikoston tehden.
On keskimm?inen, tuo, mi maahan katsoo,?Akilleun kasvattaja, suuri Keiron;?ja kolmas Folus, vihastansa kuulu.
He tuhansittain kaivoshautaa kiert???jokaisen sielun ampuen, mi nousee?verest? enemm?n kuin syyns? sallii.?
Petoja nopsia me l?hestyimme.?Vasaman otti Keiron ja sen k?rjin?h?n k??nsi taap?in parrankarvat suultaan.
Kitansa noin kun auki sai, h?n virkkoi?nyt kumppaneilleen: ?Tokko n??tte, ett??tuon taemmaisen alla kivet kiikkuu.
Ei tapa kuolleiden noin k?yd?.? Vastas?Oppaani hyv?, ylt?in rynt?hisin?kentaurin, kussa luontoa kaks yhtyy:
?El?v? on h?n, totta yksin h?lle?mun kuilut tummat n?? on n?ytett?v?,?tuo h?net t?nne Sallimus, ei huvi.
T??n uuden teht?v?n ken mulle uskoi,?h?n saapui hallelujaa laulamasta;?t?? mies ei rosvo ole, enk? min?.
Mut kautta kunnon korkean, mi sallii?mun k?yd? polkua t??n raisun rannan,?suo meille joukostasi yksi, joka
voi meille n?ytt?? kaahlamon ja ottaa?t??n miehen selk??ns?: n??t kun ei henki?h?n ole, voi h?n ei kautt' ilman k?yd?.?
Rynt??ns? oikean nyt k??nsi Keiron?ja Nessukselle virkkoi: ?Saata heit?!?Jos tiell? kohtaat parven toisen, torju!?
K?vimme saattajamme varman kanssa?nyt ??rt? tulipuna-kuuman kiehun,?min keskelt? nous huudot keitettyjen.
N?in kansaa, joka kulmiin saakka kastuu.?Kentauri suuri sanoi: ?Valtiaita?he ovat, tahraamia veren, ry?st?n.
He siell? huokaa v??ryyttens? vuoksi:?niin Aleksander kuin Dionysius[53] julma,?Sisilialle joka tuskaa tuotti.
Ja otsa tuo, min tumma tukka peitt??,?on Azzolinon;[54] tuo taas liinatukka?Obizzo Estin[55] on, mi murhattihin
poikansa k?den kautta luonnottoman.??Ma k??nnyin Mestariin. H?n virkkoi: ?T?m??nyt olkoon ensimm?isesi, ma toinen.?
J?i tuonnempana seisomaan kentauri?taas lauman er??n luo, mi saakka leukaan?kohosi hurme-huppelosta. Meille
h?n varjon yksin?isen n?ytti, virkkoi:??Tuo Herran[56] huoneess' syd?men sen pisti,?mi viel' on kunniassa Thames'in luona.
N?in sitten kansaa, jotka kuohun yli?kohosi paineen taikka vartaloineen,?ma niist? tunsin monta tuttavata.
Aleni v?hitellen hurmevirta,?siks kunnes kastui jalat vain, ja siit??ol' ylimeno meill? virran poikki.?
Kentauri virkkoi: ?Niinkuin toisahalla?ain kuivuvan n??t tulikuuman kuohun,?niin toisahalla alemmaksi aina
sen pohja painuu, sikskuin sinne tullaan,?miss' ij?isesti hirmuvalta huokaa?Oikeuden jumalaisen mukaan. Siell?
nyt Attilakin rangaistustaan k?rsii,?kuningas hunnein, maiden vitsa kerran,?ja Pyrrhus,[57] Sextus; siell? kyyneleit?
tuon tulituskan ij?isesti itkee?Rinier Cornèton mies ja Rinier Pazzo,[58]?maanteill? jotka sotaa moista k?vi.?
H?n k??ntyi, yli kaahlamon taas kulki.
Kolmastoista laulu
Viel' ehtinyt ei virran poikki Nessus,?kun tultiin viidakkoon, miss' ollut tiest??ei merkki?k??n. Lehv?t siell' ei vihreet,
vaan tummanharmaat, sile?t ei oksat?ojentuneet, vaan ryhmyiset ja rumat,?ei heelm?t maukkaat, mutta myrkkypiikit.
Tiheik?t tuimat niin ei petojenkaan,?jotk' karttelevat maita viljeltyj??v?lill? Cècinan ja Corneton.[59] Siell?
pesiv?t Harpyiat, nuo h?ijyt, jotka?tulevan turman entein karkoittivat?Strofadein[60] luota kerran troijalaiset.
Leve?t siivet, laajat sulkavatsat,?varpaissa kynnet, p?? ja kaula naisen,?n?in puissa oudoissa ne istuu, parkuu.
Oppaani lausui: ?Ennen kuin k?yt eesp?in,?sa tied?, ett? piirin seitsem?nnen?py?r?ss? toisess' olet, siin? pysyt,
hirmuisen kunnes hiekka-aavan huomaat.?Siks katso tarkkaan! Asioita olet?n?kev?, joit' et