Jumalainen näytelmä: Helvetti | Page 7

lohdutu, ja henkes?v?synyt virkist? taas toivoon hyv??n,?n??t en sua j?t? tuimaan tuonelahan.?
H?n poistui luotani, tuo armas taatto,?j?in siihen ep?r?im??n, sill? jyrk?t,?sotivat ?jaa? ja ?ei? mun aivoissani.
En kuulla voinut, mit? haastoi heille,?mut kauan ei h?n heid?n kanssaan ollut,?kun kaikki kaupunkihin rient??, sy?ksyy.
Porttinsa sulkevi nyt vihollinen?mun Mestarini silm?in eess?. Ulos?n?in j??ty??n mun luo h?n vitkaan astuu.
P?in maata silm?t, katsehesta kaikki?my?s poissa uljuus, h?n noin huokaeli:??Ken multa kielt?nyt on tuskan suojat??
Mut mulle h?n: ?Sa ?ll?s s?iky, vaikka?ma vihastun, ma voittava oon sent??n,?min tuolla keksiv?tkin vastustuksen.
Tuo heid?n uhmansa ei uutta ole,?sen n?hnyt portti jo on julkisempi,?mi siit? saakka viel' on telkim?tt?.
Palavat n?it sen p??ll? kuolon kirjat.?Mut siit? jo k?y alas muudan, astuu?piirist? piiriin oppahatta, h?nen
avullaan kaupungin t??n portit aukee.?
Yhdeks?s laulu
Kun palas Oppahani, poisti pian?kalpeuden, h?lle oudon, kasvoiltansa?mun kalpeuteni, pelon nostattama.
J?i siihen h?n kuin miesi kuunteleva,?n??t katseensa ei kauas kantaa voinut?vuoks ilman pime?n ja sumun sankan.
?Kuitenkin meille t?ss? voitto kuuluu?,?h?n alkoi, ?jos ei... Avun moinen lupas...?Oh, kuinka varron, ett? toinen tulee!?
Hyvinkin huomasin, h?n kuinka peitti?sanainsa alun sitten lausumillaan,?jotk' ensimm?isist? niin erosivat.
Mun pelkoni ei tuosta pienentynyt,?n??t katkosanoistansa etsin ehk??pahemman ajatuksen kuin niiss' oli.
?T??n murheen laakson pohjaan tokko tullee?ens ympyr?st? kukaan, jonka ainoo?on rangaistus vain kadotettu toivo??
N?in kysyin ma. H?n vastas: ?Harvoin sattuu,?ett' astuu meist? joku tiet? t?t?,?jot' taivallan ma nyt. On totta, kerran
ett' olin t??ll? alhaalla, sen tein ma?hirmuisen Eriktonen[32] manaamana,?mi heid?n ruumiisiinsa henget loihti.
Juur' olin j?tt?nyt ma lihan hahmon,?kun h?n mun k?ski noiden muurein taakse?piirist? Judaan[33] tuomaan varjon er??n.
Se paikka alin on ja pimein, my?skin?et?isin taivaasta, mi kaikki kaitsee.?Tien hyvin tunnen. Siksi rauhoittuos!
T?? suo, mi lemun levitt?? niin pahan,?tuon kaiken saartaa tuskan linnan, jonne?hyv?ll? emme p??st? voine koskaan.?
My?s muuta haastoi h?n, jot'en ma muista,?kun tornin korkean tuon tulihuippu?mult' otti kaiken huomion ja katseen.
Sielt' ?kki? nous kolme raivotarta,[34]?verist? kolme kuilun neitt?, joilla?j?senet naisen oli ynn? hahmo.
Ja v?in? heill? oli hydrat vihreet,?kutreina kyyt ja k??rmeet, jotka kiersi?kamalin kaartein heid?n kulmaluitaan.
Mut h?n, mi hyvin tunsi palkkapiiat?nuo ikivaivan vallattaren, virkkoi:??Kas, siin? on Erinnyet julmat, katso!
Tuo tuolla vasemmalla on Megaira,?ken itkee oikealla, on Alekto,?Tisiphone on keskimm?inen heist?.?
Repiv?t kynsin rintojaan he, l?iv?t?ruumistaan k?mmenill? huudoin hurjin;?pel?ten painauduin ma Mestariini.
?Medusa t?nne, mies tuo kivettyk??n!??he kaikki huusi alas katsoin, ?liev?n?sai koston kerran rynt?ys Teseuksen?.[35]
?Sa k??nny taap?in, silm?s peit?, sill??jos Gorgo n?ytt?ytyy ja jos sen n?et,?on mahdoton sun paluumatkas silloin!?
N?in lausui Mestari ja itse k??nsi?mun taap?in, riitt?neet ei k?det minun,?viel' omillaan h?n kattoi kasvot multa.
Te, joill' on j?rki terve, ymm?rt?k??[36]?ja ottakaa se opetus, mi t?ss??s?keiden kummain peitt?m?n? piilee!
Nyt yli aallon samean soi jyly,?niin kaamea, niin hirmuinen, se ett??molemmat rannat saattoi vapisemaan.
Se oli pauhun kaltainen, kun tuuli?vastaisten l?mp?virtain villitsem??p?in mets?? sy?ksyy ylivoimaisesti
ja oksat katkoo, repii, kauas kantaa,?yleten ylpein tomupy?rtein, ajain?pakohon pedot, karjat, kaitsijatkin.
Paljasti kasvoni ja lausui Opas:??Nyt silm?hermos sinne suuntaa, miss??on sumu sankin tuolla muinaissuolla!?
Kuin sammakot saa joka suuntaan kiireen?tullessa tuiman vesik??rmeen, kunnes?on kukin kuuristunut pohjamutaan:
niin yli tuhannen n?in vaisun vainaan?tielt' yhden karkkoovan, mi Styxin vett??vaelsi kuivin jalkapohjin polkein.
H?n huurun raskaan siirsi silmilt?ns??vasenta vieden usein k?tt? eteen,?ja siit? yksin k?rsiv?n h?n n?ytti.
Tajusin taivaan airueeksi[37] h?net?ja k??nnyin Mestariin, mi merkin antoi?mun h?lle kumartaa ja seista hiljaa.
Ah, kuinka n?yttik??n h?n vihaiselta!?Luo portin astui, valtaraipallansa?sen aukaisi h?n estehett?m?sti.
?Taivaasta karkoitettu kansa halpa?,?h?n huusi seisten kauhun kynnyksell?,??mist' onkaan julkeus tuo teihin tullut?
Miks tahtoa te vastustatte tuota,?min tie ei tunne ??rt?, rajaa, joka?jo usein tuskanne on suurentanut?
Mit' auttaa sota Sallimusta vastaan??K?y Kerberuksenne, sen muistanette,?sen vuoksi viel? kaljuin kauloin, leuoin.?
Palasi sitten tiet??n hyllyv?t?,?ei meille mit??n virkkanut, vaan n?ytti?miehelt?, joka muuta miettii, huoltaa
kuin henkil??, joka h?ll' on eess??n.?Me kohden kaupunkia astumahan?aloimme noiden pyh?in sanain turvin.
Esteett? kuljimmekin sis??n sinne.?Ja min?, joka n?hd? tahdoin kovin?kuria moisen linnoituksen, kerran
portista p??sten, annoin katseen kiert??,?n?in kent?n, joka suuntaan suuren siell??ja t?yden tuskaa, vaivaa vaikeinta.
Kuin luona Arles'in, niiss? Rh?ne viipyy,?ja Polan[38] luona, l?hell? Quarnaron,?Italian rantaa, rajaa huuhtovaisen,
maa kaikki kuokittu on hautakummuin,?niin t??ll? joka suuntaan my?s, mut tapaan,?mi viel' on kahta katkerampi. Hautain
n??t ymp?rill? liekit liehui, joista?ne kuumentui niin hehkuviksi, rautaa?ett' tarvis kuumempaa ei sep?ntaito.
Koholla oli kunkin haudan kansi,?valitus kurja jokaisesta nousi?ja kuului tuskan, kiukun ??net. Min?
nyt lausuin: ?Mestari, n?? keit? ovat,?jotk' arkkuihinsa suljettuina tiedon?huokaavat itsest??n niin synk?n ilmi??
H?n mulle: ?Harha-oppisten on paikka?ja lahkolaisten. T?ydemm?t kuin luulet?on heist? haudat t??ll?. Vertaisensa
keralla lep?? vertainen, sen mukaan?v?hempi, suurempi on kummun kuumuus.??H?n k??ntyi oikeaan. Me taivalsimme
v?lill? vaivain ynn? muurein ylh?in.
Kymmenes laulu
Kaupungin muurin ynn? tuskain tuimain?v?litse tiet? kapeaa nyt eesp?in?k?y Mestari, ja min? j?ljiss?ns?.
?Sa korkein viisaus, mi mieles mukaan?pimeyden piirein kautta johdat mua,?mun t?yt? toivoni ja vastaa mulle!
Noit' ihmisi? voiko n?hd?, jotka?viruvat haudoissaan? N??t kannet kaikki?on auki eik? ket??n vartiata.?
H?n mulle: ?Kaikki suljetaan, kun t?nne?laaksosta Josafatin[39] palajavat?he ruumiinensa, sinne j?tt?mineen.
Taholla t?ll? Epikurus lep???ja h?nen oppilaansa, jotka uskoi,?ett' elo sielun p??ttyy ruumiin kera.
Mut kysymys, min mulle teit sa, tuolla?sis?ll? saap' on varman vastauksen,?my?s toivos salainen, sa jost' et puhu.?
Ma h?lle: ?Hyv? Oppaani, en peit??sinulta mielt?in, vaikk' en liioin haasta;?mun siihen totuttanut oot jo ammoin.?
?Toskanan mies, mi sanoin kaunein kautta?t??n tulikaupungin k?yt el?v?n?,?sua pyyd?n t?h?n hetken seisahtumaan.
Sun kieles ilmoittaa sun syntyneeksi?jalossa tuossa is?nmaassa, jolle?lien ollut ehk? liian rasittava.?
Er??st? hauta-arkusta tuo ??ni??kisti soi, ma siit? s?ik?htyen?l?henin hiukan Saattajaani.