Jumalainen näytelmä: Helvetti | Page 6

he sokeasti, sokko?on heille my?skin silm? tuntevainen.
N?in yhteen iskiv?t he ij?isesti;?nuo nousee pivot kiinni haudastansa,?nuo toiset kiirein paljain. Riisti heilt?
maailman kauniin tuhmuus tuhlauksen?tai saituuden, toi heid?t kiistaan tuohon,?min laatu sanoista ei sorjistune.
Nyt, poikani, voit n?hd? silm?is eess??Fortunan lahjain lyhyt-aikaisuuden,?joist' ihmisheimo ikuisesti sotii.
N??t kaikki kulta, mik' on ilman alla?ja ollut koskaan on, ei vois nyt auttaa?lepohon yht??n uupunutta noista.?
?Oi Mestari?, ma lausuin, ?virka viel?:?ken on Fortuna tuo sun mainitsemas,?mi jakaa, s??telee maailman lahjat??
H?n mulle: ?Voi, te tomun lapset houkat!?Kuin v?h? onkaan teiss? tieto! Kuule?siis opetukseni ja ota vastaan!
H?n, jonka viisaus yli kaiken k?ypi,?loi taivaat, johtajat my?s jokaisehen,?niin ett? kaikki kaikkialle loistaa
ja valo virtaa tasaisesti. Samoin?asetti loistolle my?s maisen elon?h?n yhteisvartiattaren ja johdon,
t?? ett? siirt?is aina aarteet turhat?kansasta kansaan, maasta maahan, ilman?inehmon ymm?rryksen ylt?m?tt?.
Siks heimo toinen nousee, toinen vaipuu,?ja kaikki k?y tuon tuomar-vallan mukaan,?niin salaisen kuin k??rme ruohikossa.
On viisautenne h?nt? vastaan turha,?h?n huolestaa, h?n tuomitsee, h?n hoitaa?kuin muutkin jumalat n?in hallitustaan.
Ei lykk?yst? sied? muutoksensa,?h?n v?ltt?m?tt?myyden vuoks on nopsa,?siks sukkelaan niin vaihtuu onnen-osat.
H?n on se, jota monet moittii aina,?ja nekin, joiden kiitt?? h?nt? tulis,?ei v??rin syytt?? eik? sadatella.
Mut h?np?, autuas, ei kuule tuota,?iloisna muiden alkuluotuin kanssa?keh??ns? kehii, nauttii autuudestaan.
Nyt vaivaan suurempaan viel' astukaamme,?jo painuu t?hti jokainen, mi nousi,?kun tielle suorin. Saa en vitkastella.?
K?vimme poikki piirin toiseen rantaan,?ylitse tulikuuman l?hteen, joka?purohon l?ikkyy siit? johtuvaiseen.
Ei seijas ollut aalto sen, vaan synkk?,?samea seuralainen matkallamme,?kun vaelsimme vaivaloista tiet?.
Kun puro kolkko tuo on p??ssyt juureen?harmaiden kauhun kallioiden, rimmen?Styx-nimisen, se siin? muodostavi.
Ma, jonka silm? kaikkialle katsoi,?n?in suossa ihmisi? mutaisia,?kaikk' alasti, ja viha kasvoillansa.
He painivat, ei k?sin vain, mut jaloin?ja p?in ja rynt?hin ja hampain, purren,?palalta pala toistaan rusentaen.
Virkahti hyv? Mestarini: ?Poika,?n?e sielut niiden, jotka voitti viha,?ja tahdon, ett? uskot, kun ma sanon,
enempi viel? alla veen on heit?,?he huokaavat, ja siit? syntyy kuplat,?nuo jotka n?et, kunne silm?n k??nn?t.
Sanovat saveen kytketyt: ?Ah, synk?t?olimme alla armaan p?iv?n piirin,?syd?men kammioissa kaunan katku!
Mudassa mustassa nyt raivoamme.??Tuo laulu kuplii heid?n kurkuistansa,?sanoiksi saada sit? eiv?t jaksa.
K?vimme kaaressa suon raskaan rantaa?v?lill? m?rkyyden ja kuivan reunan,?p?in silm?t niihin, jotka nielee muta.
Tulimme tornin juurelle me vihdoin.
Kahdeksas laulu
Ma jatkan: kauan ennen kuin jo luokse?tuon tornin korkean me saavuimmekaan,?nous silm?mme sen huippuun, josta kaksi
l?i pient? liekki?. My?s n?imme, kuinka?et??lt? kolmas merkkiin tuohon vastas,?niin kaukaa, ett? tuskin silm? kantoi.
Ma k??nnyin Mestariini, tiedon mereen,?ja kysyin: ?Mit? tuo on? Miksi vastaa?tuo liekki kaukaa? Ken ne iski ilmi??
H?n mulle: ?Tuoltapuolen aallon tumman?jo n?hd? voit sa, mik? vartoo t??ll?,?jos sumu suon ei sulta k?tke sit?.?
Ei jousenj?nne nuolta ammu, joka?niin vinhaan kiit?is halki ilman koskaan,?kuin t??ll? n?in ma purren puikovaksi
p?in meit? tuossa tuokiossa, yhden?vain saattamana soutumiehen, meille?mi huusi: ?T??ll? ootko, h?ijy henki!?
?Phlegyas,[29] Phlegyas, sun huutos turha?on t?ll? kertaa?, haastoi Mestarini,??veen yli vain on valtas meid?t saattaa.?
Kuin se, mi kuulee, kuinka h?ijy petos?on h?lle tehty, kaunaan katkeroituu,?niin Phlegyas nyt vihan j?hmett?m?.
Oppaani astui purtehen ja sitten?mun k?ski viereens?; ja nytp? vasta,?mun tullen, pursi n?ytti painon saavan.
Veneess? kumpikin kun oltiin, vanha?sen em?puu l?ks vett? viilt?m?h?n,?mut syvemp?? kuin muuten sill' on tapa.
Rupakon kuolleen yli kuljettaissa,?mutainen muudan nousi kohti mua?ja lausui: ?Kuka tulee liian varhain??
Ma h?lle: ?Vaikka tulen, j?? en t?nne,?mut kenp? itse oot, niin kamaltunut???H?n mulle: ?N??t, ett' olen itkev?inen.?
Ma h?lle: ?Henki kadotettu, t?nne?j?? itkuus, vaivahasi! Tunnen sinut,?mutainen vaikka koko muotos onkin.?
P?in purtta ojentui h?n kaksin k?sin,?mut h?net torjui valpas Mestarini?ja virkkoi: ?Joudu muiden koirain joukkoon!?
Halasi sitten kaulaani ja otsaan?mua suuteli ja lausui: ?Ylv?s henki,?siunattu olkoon sinun kantajasi!
Maan p??ll? tuo ol' ylpe?; ei hyv??korista mik??n h?nen muistoansa,?siks varjonsa niin t??ll' on raivon vanki.
Niin moni pidet??n maan mahtavana,?mi t??ll? vain kuin sika suossa seisoo,?j?lkeens? j?tt?in kauhun, halveksunnan.?
Ma h?lle: ?Mestari, ois toivo mulla?tuo n?hd? suohon suistuvaksi, ennen?kuin maalle nousemme me purrestamme.?
H?n mulle: ?Ennen kuin jo rannan n??t sa,?oleva on sun mieles tyytyv?inen.?On oikein, ett? toivos t?ytet?h?n.?
Ja kohta mutahahmojen ja muiden?niin h?nt? raastavan n?in, ett? viel??ma tuosta kiit?n sek? siunaan Herraa.
He kaikki huus: ?Filip Argentin[30] kimppuun!??Firenzel?inen vihan henki tuopa?nyt omin hampain itsehens? k??ntyi.
J?timme h?net, enemp?? en kerro.?Mut korvaani nyt h?t?huuto kohtas,?ett' eesp?in k??nsin katseen vaanivaisen.
Mun hyv? Mestarini lausui: ?Poika,?nyt l?hestymme Diten kaupunkia,[31]?sen kansaa lukuisaa, syyn painamata.?
Ma h?lle: ?Mestari, sen tornit selv??n?jo tuolta laaksosta n??n nouseviksi,?ne hehkuu niinkuin tulest' ois ne tulleet.?
H?n mulle: ?Tuli ij?inen, mi niit??sis?lt? polttaa, saa ne puuntamahan,?kuin n??t sa, t?ss? keski-helvetiss?.?
Nyt sousimme me vallihaudat syv?t,?t?t' ep?toivon kyl?? kiert?v?iset;?sen muurit rautaisilta mulle n?ytti.
Ja kaarteen suuren viel? tehty?mme,?tulimme paikkaan, miss? soutumiesi?tuo kovaa huus: ?On t?ss? portti, nouskaa!?
Sen p??ll? n?in kai enemm?n kuin tuhat?taivaasta pudonnutta, jotka uhmin?kysyiv?t: ?Kuka on tuo valekuollut,
mi tulee vainajien valtakuntaan???Mut merkin antoi viisas Mestarini,?ett' tahtoi salaa heit? haastatella.
Vihaansa hiukan hilliten he silloin?sanoivat: ?Sin? yksin tullos, menk??n?h?n matkaansa, mi rohjennut on t?nne.
Palatkoon yksin tiet??n houkkaa, sit??h?n kokekoon! Sun t?nne j??d? tulee,?mi h?nt? ohjannut y?n halki olet.?
Lukija, arvaat, kuinka kauhistuin ma?nuo kuullen turman sanat, sill'en koskaan?nyt uskonut maan p??lle osaavani.
?Oi rakas Oppaani? ma virkoin, ?sin?,?mi enemm?n kuin seitsenkertaisesti?minulle hankkinut oot turvan, vaarat
nuo suuret torjunut, mua viel? ?ll?s?orvoksi j?t?! Mahdoton jos matka?on eesp?in, taap?in palatkaamme pian!?
Ja h?n, tuo Ylv?s, sinne saattajani,?n?in lausui: ?Miksi pelk??t: Tiemme moinen?on tahto m??r?nnyt, se ettei esty.
Mut t?ss? varro,